Kuva 1. Nuori Jarkko Laine. Kuvan lähde on sammakko.com.

Kuva 1. Nuori Jarkko Laine. Kuvan lähde on sammakko.com.

Kirjailija Jarkko Laineen runot

Eino Tienari       11.10.2022

Jarkko Laine (1947-2006) syntyi Turussa. Hän aloitti runojen julkaisemisen osallistumalla kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailuun vuonna 1967. Hän julkaisi elämänsä aikana 20 runokokoelmaa ja 7 romaania. Hän kirjoitti sen lisäksi novelleja, näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia. Hän oli myös ahkera ulkomaisen kirjallisuuden suomentaja.

Jarkko Laine oli ensin Parnasson toimitussihteerinä 1969-1986 ja sen jälkeen päätoimittajana 1987-2002. Hän oli samaan aikaan Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1987-2002. Jarkko Laine sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1972, 1974, 1977 ja 1988.

”Suomen Talvisodan underground”-hankkeen puitteissa Laine nousi suomalaisen rocklyriikan edelläkävijäksi ja uudistajaksi. Laineen postuumisti julkaistu ajatelmakokoelma ”Kolmas mustakantinen vihko” valittiin Vuoden aforismikirjaksi 2007. Hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 kahden vuoden välein jaettu Jarkko Laine -palkinto.

Kirja kirjailijasta:

Päivi Liedes ja Torsti Lehtinen: ”Elämä kuin runo – yhtä tosi. Muistissamme Jarkko Laine” (2007), 173 sivua. Ystävien kirjoituskokoelma. Julkaisija: Johnny Kniga, Helsinki.

      Runokokoelmat:

Muovinen Buddha (1967). Tulen ja jään sirkus (1970). Niin se käy (1971). Nauta lentää (1971). Viidenpennin Hamlet (1976). Paratiisi (1978). Elämä on vuokrahuone (1980). Amerikan cowboy (1981). Villiintynyt puu (1984). Elokuvan jälkeen (1986). Traagisen runoilijan talo (1986). Oodi eiliselle sanomalehdelle (1989). Pyhä maanantai (1991). Iloisen neekerin katu (1992). Savukkeen sininen ajatus (1997). Sateen ääni on niin yksinäinen ääni (2000). Sanomalehtien kahinassa maailman hiljaisuus (2001). Elsassin tytön runot (2003). Tämä yö on taikayö (2004). Jumala saalistaa öisin - Osittain kursivoituja runoja (2005). Ensimmäinen pastis plataanien alla (2007).

      Runojen kokoomateokset:

Valitut runot (1975). Runot 1967-1987 (1987). Tähdet harjalta: Valitut runot (2008). Homo aboensis (2017).

      Aforismikokoelmia:

Mustakantinen vihko (1999). Toinen mustakantinen vihko (2003). Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen (2006). Kolmas mustakantinen vihko (2007).

       Romaaneja:

Haamumaili (1968). esikoisromaani,

Niin kulki Kolumbus (1969). nuorison liikehdintää, ajankuvaus,

Kuin ruumissaatto (1970). huiman anarkian ylistys, Turussa,

Vampyyri (1971). Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa,

Futari (1977). antisankari, Turussa,

Nick Naantali itäisillä mailla (1974). tapahtuu Turussa, parodia,

Vaikeita asentoja (1982). ihmissuhteet, elämän tarkoitus,

Naapuri (2002). huumoria.

       Novellikokoelmia:

Saksalainen vävy (1988). Maailman yksinäisin mies (1992). Räävelinkadun hullu parturi (1996). Intialainen horoskooppi (2003).

      Näytelmiä:

Virtasen Masa (1972). Konstaapeli ja Suhonen (1972). Kauniita unia beibi (1973). Mitä merkillistä metsässä (1973). 

Kuva 2. Kirjailija Jarkko Laine. Kuvan lähde on runokartta.fi.

Kuva 2. Kirjailija Jarkko Laine. Kuvan lähde on runokartta.fi.

JARKKO LAINEEN RUNOJA

Runo 1 on kokoelmasta ”Tulen ja jään sirkus", 1970:

                 Idylli

Tuuli laulaa haikeasti

Pienen hautausmaan luona.

Juna syöksyy kaupunkiin

Puiden lehvissä värisee lamppu.

Hiljaista. Miten hiljaista.

Köyhän pojan unelmat:

Toppa tupakka

Ja kivi joka kävelee.

Runo 2 on kokoelmasta ”Niin se käy”, 1971:  

                   Genesis

Jää hyvästi / lumen saartama taivas,

rajat hiiltyvät / valtakuntia / kaataa rutto.

Puut kuolevat pystyyn / ja linnut kaikkoavat,

ne pesivät / tyhjiin silmäkuoppiin / joissa tuhka kytee.

Ei taukoa / kimakka vihellys, /kuin höyrykone

räjähtämistään /odottaa lasipalatsi / mustia autoja.

Eikä avaruus halkea: / se hitaasti

itseensä limittyy / kerää mustaa / ja sammuu.

Vilku, tähti, vilku. / Elämän muistomerkki

vaikka hautapaasi vain, / elohiiri, lihaskouristus.

Oli ihmisen valta yli ihmisen / nyt meri laskee lasten ruumiita.

Tomuun palaa prameus / tyhjää sulaa työ & taito.

On se hetki historiasta / kun luominen loppuu

ja luoja lepää / taas levittääkseen / kuolemaa.

Runo 3 on kokoelmasta ”Nauta lentää”, 1974:

    Vladimir Majakovskille

Elämässä vaikeinta ei kuolla,

sen, Majakovski, varmaan huomasitte,

Vaikeinta ei myöskään luoda elämää

vaan yksinkertaisesti, pitää kiinni / henkirievustanne.

Mikä Teidät sai lähtemään

”toiseen maailmaan”?

Sutena vannoitte repivänne virkamahdin,

kuitenkin repi luoti Teidät,

runotehtaan, pörssikelpoisen.

Ei kapakka, ennakoita

siellä minne menitte,

eikä – kuten hyvin tiesitte –

myöskään harjaniska-poliitikoita

jotka tahtoisivat työntää

munan takaisin / kanaan

nähdäksensä tosiaan / sen sieltä tulevan.

Lenin pitänyt ei Teistä.

Piti Puškinista, kissoista.

Luki teoksia Londonin,

self-made miestä,

joka ensimmäisenä Amerikassa

teki rahaa sosialismilla.

Stalin henkenne taas pelasti

 - lukenut olen niin –

kiitoksella kirjeen marginaaliin.

Sekö teidät luhisti?

Elämään jouduitte almuilla

vaikka neuvostopassi oli taskussa.

Tuhkaa tehtiin Teistä

jäi vain korkoraudat kenkien.

Jotkut askeltenne paukkinan

yhä kuulevat / kirjoista.

Teidän patsaanne / on siellä / marssilla.

Runo 4 on kokoelmasta ”Paratiisi”, 1978:

             Hei, kuule, likka

Hei, kuule, likka, älä sure minun elämääni.

Minä olen sen lahjaksi saanut.

Näin poika laulaa viileässä aamussa,

laulaa, kulkee puolikengissä pellon poikki.

Valo on kalvas kuin lasiin unohtunut viina,

tupakasta nousee savu, taivaan harmaa ja sininen.

He, kuule, likka, älä sure minun elämääni.

Elämä on pelto, kohta olen maantiellä taas.

Minä lähden täältä pois, olen väsynyt.

Aamu on viileä, värisyttää, olen väsynyt.

Hei, kuule, likka, elä sure minun elämääni.

Itku kirkastaa silmät, maailma on kaunis taas.

Runo 5 on Parnasso-lehdestä 1968 ja kokoelmasta ”Runot 1967-1987”:

    Maantiellä ja pois (medium rock)

Mun sydämeni särkyi

          kuin kaljapullo tienpuoleen,

mentiin Volgassa pitkin Kaskenkatua,

          Jimi Hendrixin laulua

komppasi autoradion haalea valo.

Kadunkulmassa,

          punaisen silmän sammuttua,

tuli autoja

          kuin hehtaaripyssystä.

Liikenteen urut pauhasivat

                    perjantaisinfoniaansa,

          neonkyltit lakaisivat

                    laiskasti asfalttia.

Halki lumisen kaupungin ja

                    Hippoksella menivät

          radiomastot kohti taivasta.

Adonai! Adonai!

          jumala porisee mielessä

                   vissyveden lailla.

          Niin kauas kuin moottori hyrisee

                    ja lyhdyn katse tapaa

          minä karjaisen:

                    Jumalan kosla ei ole

                                        mikään Zeppeliini!

Kuolemassa pakitetaan päin pimeää puistoa

                              pensaat tulee vastaan

                              kuin betonin aallot,

          ja aika entinen ei koskaan enää palaa,

          vaikka aattelen mä sitä joskus salaa.

Musiikkikappaleita (5 videota)

Video 1. Bensaa suonissa, 1970. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä ja laulaja Rauli Badding Somerjoki.

Video 2. Yövartijan valssi, 1971. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Mauri Antero Numminen ja laulaja Reijo Frank.

Video 3. Merimiehet, Nainen, Turska, 1971. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Domenico Modugno ja laulaja Tuulikki Eloranta.

Video 4. Lennosta Kii, 1973. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Eero Koivistoinen ja laulaja Eero Raittinen. (kuvattu Lontoossa)

Video 5. Hän kahlaa kanssani halki tulppaanien, 1975. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä M. Groundstroem ja laulaja Anki.

Jaa tämä sivu