Kuva 1. Nuori Jarkko Laine. Kuvan lähde on sammakko.com.
Kirjailija Jarkko Laineen runot
Eino Tienari 11.10.2022
Jarkko Laine (1947-2006) syntyi Turussa. Hän aloitti runojen julkaisemisen osallistumalla kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailuun vuonna 1967. Hän julkaisi elämänsä aikana 20 runokokoelmaa ja 7 romaania. Hän kirjoitti sen lisäksi novelleja, näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia. Hän oli myös ahkera ulkomaisen kirjallisuuden suomentaja.
Jarkko Laine oli ensin Parnasson toimitussihteerinä 1969-1986 ja sen jälkeen päätoimittajana 1987-2002. Hän oli samaan aikaan Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1987-2002. Jarkko Laine sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1972, 1974, 1977 ja 1988.
”Suomen Talvisodan underground”-hankkeen puitteissa Laine nousi suomalaisen rocklyriikan edelläkävijäksi ja uudistajaksi. Laineen postuumisti julkaistu ajatelmakokoelma ”Kolmas mustakantinen vihko” valittiin Vuoden aforismikirjaksi 2007. Hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 kahden vuoden välein jaettu Jarkko Laine -palkinto.
Kirja kirjailijasta:
Päivi Liedes ja Torsti Lehtinen: ”Elämä kuin runo – yhtä tosi. Muistissamme Jarkko Laine” (2007), 173 sivua. Ystävien kirjoituskokoelma. Julkaisija: Johnny Kniga, Helsinki.
Runokokoelmat:
Muovinen Buddha (1967). Tulen ja jään sirkus (1970). Niin se käy (1971). Nauta lentää (1971). Viidenpennin Hamlet (1976). Paratiisi (1978). Elämä on vuokrahuone (1980). Amerikan cowboy (1981). Villiintynyt puu (1984). Elokuvan jälkeen (1986). Traagisen runoilijan talo (1986). Oodi eiliselle sanomalehdelle (1989). Pyhä maanantai (1991). Iloisen neekerin katu (1992). Savukkeen sininen ajatus (1997). Sateen ääni on niin yksinäinen ääni (2000). Sanomalehtien kahinassa maailman hiljaisuus (2001). Elsassin tytön runot (2003). Tämä yö on taikayö (2004). Jumala saalistaa öisin - Osittain kursivoituja runoja (2005). Ensimmäinen pastis plataanien alla (2007).
Runojen kokoomateokset:
Valitut runot (1975). Runot 1967-1987 (1987). Tähdet harjalta: Valitut runot (2008). Homo aboensis (2017).
Aforismikokoelmia:
Mustakantinen vihko (1999). Toinen mustakantinen vihko (2003). Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen (2006). Kolmas mustakantinen vihko (2007).
Romaaneja:
Haamumaili (1968). esikoisromaani,
Niin kulki Kolumbus (1969). nuorison liikehdintää, ajankuvaus,
Kuin ruumissaatto (1970). huiman anarkian ylistys, Turussa,
Vampyyri (1971). Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa,
Futari (1977). antisankari, Turussa,
Nick Naantali itäisillä mailla (1974). tapahtuu Turussa, parodia,
Vaikeita asentoja (1982). ihmissuhteet, elämän tarkoitus,
Naapuri (2002). huumoria.
Novellikokoelmia:
Saksalainen vävy (1988). Maailman yksinäisin mies (1992). Räävelinkadun hullu parturi (1996). Intialainen horoskooppi (2003).
Näytelmiä:
Virtasen Masa (1972). Konstaapeli ja Suhonen (1972). Kauniita unia beibi (1973). Mitä merkillistä metsässä (1973).
Kuva 2. Kirjailija Jarkko Laine. Kuvan lähde on runokartta.fi.
JARKKO LAINEEN RUNOJA
Runo 1 on kokoelmasta ”Tulen ja jään sirkus", 1970:
Idylli
Tuuli laulaa haikeasti
Pienen hautausmaan luona.
Juna syöksyy kaupunkiin
Puiden lehvissä värisee lamppu.
Hiljaista. Miten hiljaista.
Köyhän pojan unelmat:
Toppa tupakka
Ja kivi joka kävelee.
Runo 2 on kokoelmasta ”Niin se käy”, 1971:
Genesis
Jää hyvästi / lumen saartama taivas,
rajat hiiltyvät / valtakuntia / kaataa rutto.
Puut kuolevat pystyyn / ja linnut kaikkoavat,
ne pesivät / tyhjiin silmäkuoppiin / joissa tuhka kytee.
Ei taukoa / kimakka vihellys, /kuin höyrykone
räjähtämistään /odottaa lasipalatsi / mustia autoja.
Eikä avaruus halkea: / se hitaasti
itseensä limittyy / kerää mustaa / ja sammuu.
Vilku, tähti, vilku. / Elämän muistomerkki
vaikka hautapaasi vain, / elohiiri, lihaskouristus.
Oli ihmisen valta yli ihmisen / nyt meri laskee lasten ruumiita.
Tomuun palaa prameus / tyhjää sulaa työ & taito.
On se hetki historiasta / kun luominen loppuu
ja luoja lepää / taas levittääkseen / kuolemaa.
Runo 3 on kokoelmasta ”Nauta lentää”, 1974:
Vladimir Majakovskille
Elämässä vaikeinta ei kuolla,
sen, Majakovski, varmaan huomasitte,
Vaikeinta ei myöskään luoda elämää
vaan yksinkertaisesti, pitää kiinni / henkirievustanne.
Mikä Teidät sai lähtemään
”toiseen maailmaan”?
Sutena vannoitte repivänne virkamahdin,
kuitenkin repi luoti Teidät,
runotehtaan, pörssikelpoisen.
Ei kapakka, ennakoita
siellä minne menitte,
eikä – kuten hyvin tiesitte –
myöskään harjaniska-poliitikoita
jotka tahtoisivat työntää
munan takaisin / kanaan
nähdäksensä tosiaan / sen sieltä tulevan.
Lenin pitänyt ei Teistä.
Piti Puškinista, kissoista.
Luki teoksia Londonin,
self-made miestä,
joka ensimmäisenä Amerikassa
teki rahaa sosialismilla.
Stalin henkenne taas pelasti
- lukenut olen niin –
kiitoksella kirjeen marginaaliin.
Sekö teidät luhisti?
Elämään jouduitte almuilla
vaikka neuvostopassi oli taskussa.
Tuhkaa tehtiin Teistä
jäi vain korkoraudat kenkien.
Jotkut askeltenne paukkinan
yhä kuulevat / kirjoista.
Teidän patsaanne / on siellä / marssilla.
Runo 4 on kokoelmasta ”Paratiisi”, 1978:
Hei, kuule, likka
Hei, kuule, likka, älä sure minun elämääni.
Minä olen sen lahjaksi saanut.
Näin poika laulaa viileässä aamussa,
laulaa, kulkee puolikengissä pellon poikki.
Valo on kalvas kuin lasiin unohtunut viina,
tupakasta nousee savu, taivaan harmaa ja sininen.
He, kuule, likka, älä sure minun elämääni.
Elämä on pelto, kohta olen maantiellä taas.
Minä lähden täältä pois, olen väsynyt.
Aamu on viileä, värisyttää, olen väsynyt.
Hei, kuule, likka, elä sure minun elämääni.
Itku kirkastaa silmät, maailma on kaunis taas.
Runo 5 on Parnasso-lehdestä 1968 ja kokoelmasta ”Runot 1967-1987”:
Maantiellä ja pois (medium rock)
Mun sydämeni särkyi
kuin kaljapullo tienpuoleen,
mentiin Volgassa pitkin Kaskenkatua,
Jimi Hendrixin laulua
komppasi autoradion haalea valo.
Kadunkulmassa,
punaisen silmän sammuttua,
tuli autoja
kuin hehtaaripyssystä.
Liikenteen urut pauhasivat
perjantaisinfoniaansa,
neonkyltit lakaisivat
laiskasti asfalttia.
Halki lumisen kaupungin ja
Hippoksella menivät
radiomastot kohti taivasta.
Adonai! Adonai!
jumala porisee mielessä
vissyveden lailla.
Niin kauas kuin moottori hyrisee
ja lyhdyn katse tapaa
minä karjaisen:
Jumalan kosla ei ole
mikään Zeppeliini!
Kuolemassa pakitetaan päin pimeää puistoa
pensaat tulee vastaan
kuin betonin aallot,
ja aika entinen ei koskaan enää palaa,
vaikka aattelen mä sitä joskus salaa.
Musiikkikappaleita (5 videota)
Video 1. Bensaa suonissa, 1970. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä ja laulaja Rauli Badding Somerjoki.
Video 2. Yövartijan valssi, 1971. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Mauri Antero Numminen ja laulaja Reijo Frank.
Video 3. Merimiehet, Nainen, Turska, 1971. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Domenico Modugno ja laulaja Tuulikki Eloranta.
Video 4. Lennosta Kii, 1973. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä Eero Koivistoinen ja laulaja Eero Raittinen. (kuvattu Lontoossa)
Video 5. Hän kahlaa kanssani halki tulppaanien, 1975. Sanat Jarkko Laine, säveltäjä M. Groundstroem ja laulaja Anki.
Jaa tämä sivu