Kuva 1. Heian kaudella keisari Fujiwara no Yorimichin rakennuttama temppeli vuodelta 1052 Kioton eteläpuolella. Kuvan lähde on worldhistory.org.

Kuva 1. Heian kaudella keisari Fujiwara no Yorimichin rakennuttama temppeli vuodelta 1052 Kioton eteläpuolella. Kuvan lähde on worldhistory.org.

Japanin historia 794 - 1852: Heian-kaudesta Edo-kauteen

Eino Tienari   15.10.2021

Johdanto

Tämä on ensimmäinen osa Japanin historiaa koskevia kirjoituksia. Musiikin ja sotahistorian osastoissa on jo kirjoitukset "Perinteistä japanilaista musiikkia",  ”Kiina-Japani sota 1, 1894-1895” ja ”Japani-Venäjä sota 1904-1905”.

Aloitetaan kertomalla osassa 1 lyhyesti aikaisemmat Japanin vaiheet, koska sillä on niin pitkä varhainen historia verrattuna moneen muuhun maahan maailmassa.

Heian-kausi kesti vuodet 794-1185, joka kuvataan luvussa 1. Sitä seurasivat Kamakura-kausi, Muromachi-kausi ja Azuchi-Mmomyama-kausi.

Edo-kausi on ajanjakso, joka käsittää vuodet 1600 - 1868. Luvussa 5 käydään läpi tuon ajanjakson alkuosa vuoteen 1852 asti.

1. Heian-kausi

Heian-kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. Heian-kaudella kungfutselaisuus ja muut kiinalaiset vaikutukset saavuttivat Japanissa huippunsa. Tätä kautta pidetään myös Japanin keisarillisen hovin huippukautena. Kausi oli myös samuraiden nousun aikaa.

Japanin kansallinen kulttuuri kehittyi huomattavasti ja kasvoi itsenäiseksi kiinalaisista esikuvistaan. Viralliset suhteet rappeutuvaan Tang-dynastian Kiinaan lakkautettiin 800-luvun lopussa. Pääkaupungin huippuunsa kehittynyt hovikulttuuri oli huomattavan erillään sitä ympäröivästä maatalousväestöstä ja provinssien todellisuudesta. Heian-kausi merkitsi myös keisarin vallan vähittäistä heikkenemistä.

    Tuon kauden tapahtumia eri vuosina:

794. Heiankyoosta (nykyinen Kioto) tulee Japanin uusi pääkaupunki.

858. Fujiwaran suku nousee valta-asemaan hovissa.

1156 ja 1159. Kaksi kapinaa: Hogen-kapina ja Heiji-kapina

1167. Taira-klaani kaappaa vallan.

1185. Taira-klaani kukistetaan Dannouran taistelussa.

2. Kamakura-kausi

Kamakura-kausi 1185 – 1333 on Japanin historiassa ajanjakso, jolloin luotiin perusta feodaaliselle järjestelmälle. Japania johti sotilasjohtaja nimeltään Minamoto no Yoritomo. Kamakura-kausi päättyi, kun valta siirtyi tilapäisesti shōgunilta (samurai-armeijan ylipäälliköltä) takaisin itse keisarille.

Aivan täydellistä sotilashallintoa Kamakura-kaudella ei saavutettu, vaan nimellisesti maata hallitsivat yhdessä Kioton siviiliaristokratia ja Kamakuran sotilashallitus. Vanhat Heian-kauden instituutiot säilyivät Kamakura-kaudella, ja vasta myöhemmin ne korvattiin uusilla feodaalirakenteilla.

    Tuon kauden tapahtumia eri vuosina:

1192. Kamakura-shōgunaatti perustetaan.

1219. Valta siirtyy Minamato-klaanilta Hojo-klaanille.

1232. Samurai-laki säädetään.

1274. Mongolien ensimmäisessä hyökkäyksessä 200 laivaa uppoaa yllättäen nousseen taifuunin (trooppisen hirmumyrskyn) vuoksi.

1281. Mongolien toiset hyökkäykset tehdään 2 eri paikkaan samanaikaisesti suuremmalla joukolla. Molemmat epäonnistuvat joko vastarintaan tai myrskyn takia.

Kuva 2. Ashikaga Takaujin (1305-1358) patsas Japanissa. Kuvan lähde on jref.com.

Kuva 2. Ashikaga Takaujin (1305-1358) patsas Japanissa. Kuvan lähde on jref.com.

3. Muromachi-kausi

Muromachi-kausi on Japanin historian ajanjakso noin vuosina 1333 – 1573. Ashikaga-shōgunaatti hallitsi Japania tällä kaudella. Sen perusti kenraali Ashikaga Takauji. Aikakautta leimasikin daimioiden eli lääninherrojen vallan kasvu. Syntyi voimakkaan feodaalinen järjestelmä.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Japaniin Muromachi-kauden lopulla, jolloin portugalilaiset löytöretkeilijät laskivat maihin eteläisessä Kyūshūssa vuonna 1543. Kahdessa vuodessa he perustivat vakituisia kauppasatamia ja aloittivat japanilaisten ja eurooppalaisten välisen kaupankäynnin.

    Tuon kauden tapahtumia eri vuosina:

1333-1336. Keisari Go-Daigo palauttaa keisarivallan.

1336. Kahden kilpailevan hovin (pohjoinen ja etelä) aikakausi alkaa.

1392. Pohjoinen ja eteläinen hovi yhdistetään uudelleen sovinnon tekemisellä.

1467-1477. Ōnin-sota eli Japanin eräs sisällisota käydään.

1543. Portugalilaiset saapuvat Tangeshimaan.

1543. Fransisco Xavier saapuu Japaniin. Hän oli espanjalainen katolisen uskon lähetyssaarnaaja ja yksi jesuiittojen perustajista.

1573. Ashikaga-shōgunaatti loppuu.

4. Azuchi-Mmomyama-kausi

Daimioiden (lääninherrojen) välisissä taisteluissa vaikutusvaltaiseksi nousi vähitellen Oda Nobunaga. Hän oli rohkea, joskin huomattavan julma opportunisti ja ensimmäinen menestyksekkäästi eurooppalaisten tuomia tuliaseita taisteluissa käyttänyt daimio. Vuonna 1573 hän syöksi vallasta shōgunin ja auttoi valtaan viimeisen Ashikaga-hallitsijan Youshiakin.

Azuchi-Momoyama-kausi kesti suunnilleen vuodet 1574–1600. Sen loppuun mennessä koko Japani oli yhdistetty, ja sotilasdiktaattori Hideyoshilla oli komennossaan liki 250 000 samurain armeija. Aikakauden nimi tulee kahdesta linnasta, joista Japania hallittiin: Nobunagan linna oli Azuchi ja Hideyoshin linna Momoyama.

    Tuon kauden tapahtumia eri vuosina:

1582. Oda Nobunaga kuolee ja Toyotomi Hideyoshi ryhtyy yhdistämään Japanin kansakuntaa.

1592. Japani hyökkää Koreaan ensimmäisen kerran.

1597. Japani hyökkää Koreaan toisen kerran.

1597. Nagasakissa 26 kristittyä kuolee marttyyrina.

1600. Sekigaharan taistelu käydään. Tokugawa Ieyasu voittaa Länsi-Japanin klaanien liittoutuman ja perustaa ylivallan, joka kattaa suurimman osan Japania.

Kuva 3. Matsudaira Sadanobun (1759-1829) patsas Japanissa. Kuvan lähde on 123rf.com.

Kuva 3. Matsudaira Sadanobun (1759-1829) patsas Japanissa. Kuvan lähde on 123rf.com.

5. Edo-kauden alkuvuodet

Edo-kausi, joka tunnetaan myös nimellä Tokugawa-kausi, on Japanin historian ajanjakso, jonka alkuosa käsittää vuodet 1600 – 1852. Ajanjaksolle tunnusomaista oli Tokugawa-shōgunaatti-dynastian hallinto. Edo-kausi toi Japaniin yli 250 vuoden rauhan jakson suhteessa ulkovaltoihin, mutta ei sisäisesti.

Muutamassa vuosikymmenessä halu laajentua ulkomaille oli vaihtunut lähes täydelliseen eristäytymiseen. Vuoden 1639 jälkeen ulkomaankauppa sallittiin vain kiinalaisille ja alankomaisille, joiden toiminta rajoitettiin keinotekoiselle Deijiman saarelle Nagasakissa. Toisaalta eristäytyminen mahdollisti omaperäisen kulttuurin kehittymisen.

Japanilainen yhteiskunta jaettiin tiukasti neljään luokkaan, samuraihin, maanviljelijöihin, käsityöläisiin ja kauppiaisiin. Luokkien ulkopuolelle jäivät lisäksi etat, jotka suorittivat ”epäpuhtaina” pidettyjä töitä, hininit eli ”ei-ihmiset”, jotka olivat pakkotöitä tekeviä kerjäläisiä mutta myös esimerkiksi näyttelijöitä, ja joitakin pieniä ryhmiä, kuten lääkärit ja hoviväki. Liike luokkien välillä oli vähäistä.

Rauhantila sai 1600-luvulla aikaan talouskasvua, jonka keskeisin tekijä oli maan yhdistyminen yhdeksi talousalueeksi. Kauppa lisääntyi ja johti laajamittaiseen kaupungistumiseen. Kaupan ja talouden kasvua auttoi myös liikenneyhteyksien paraneminen. Myös maatalousväestön elintaso vähitellen nousi. Kauppiasluokka, joka oli määritelty yhteiskunnan alimmaksi luokaksi, vaurastui nyt huomattavasti.

Vuoteen 1650 mennessä kristinusko oli lähes kokonaan hävitetty Japanista, ja ulkopuolinen poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen vaikutus Japaniin oli erittäin rajoitettua.

   Tuon kauden tapahtumia eri vuosina:

1603. Keisari nimittää Tokugawa Ieyasun shōguniksi (suurkenraaliksi), joka siirtää hallituksen Edoon (= Tokioon) ja perustaa oman shōgunaattidynastian.

1614-1615. Toyotomin klaanin Osakan linna piirititettiin ja kukistettiin Tokugawa lewyasun johtamalla sotajoukolla. Taisteluihin osallistui yhteensä yli 200 000 sotilasta.

1605. Tokugawa Ieyasu eroaa shōgunin virasta ja hänen poikansa Tokugawa Hidetada perii viran.

Vastuu päätöksenteosta oli pääsääntöisesti vuoteen 1616 asti edelleen Ieyasulla, joka oli luopunut shōgunin asemasta vain päästäkseen eroon sen asettamista rituaalisista velvollisuuksista.

1611. Riukiusaarista tulee osa Satsuman hania (feodaalialue, joka vastaa nykyistä Kagoshiman prefektuuria).

1614. Tokugawa Ieyasu kieltää kristinuskon Japanissa.

1615. Osakan saarto on joukko taisteluita, joiden johdosta Tokugawa-shōgunaatti kukisti Toyotomi-klaanin. Tokugawasta tulee maan ylin auktoriteetti.

1616. Tokugawa Ieyasu kuolee.

1623. Tokugawa Iemitsusta tulee kolmas shōgun.

1633. Tokugawa Iemitsu kieltää ulkomaanmatkustamisen ja ulkomaisten kirjojen lukemisen, eräin poikkeuksin.

1636-1639. Japani suljetaan ulkomaisista yhteyksistä.

1637. Shimabaran kapina käydään. Se on yliverotettujen talonpoikien kapina.

1707. Viimeisin Fuji-vuoren purkaus tapahtuu.

1722. Länsimaisten kirjojen tuontikielto puretaan osittain.

1781-1788. Nälänhätiä, kapinoita ja mellakoita koetaan.

1774. Julkaistaan anatomiaa käsittelevä länsimainen teos ”Kaitai shinsho”. Teos on ensimmäinen kokonainen länsimaista lääketiedettä käsittelevä käännös japaniksi.

1787. Matsudaira Sadanobusta tulee shōgunaatin neuvonantaja, ja hän aloittaa Kansei-uudistukset. Ne kestävät vuoteen 1793 asti.

Valtion talous oli tuohon aikaan huonossa kunnossa ja korruptio lisääntynyt. Taloudelliselta kriisiltä Japanin pelastivat käytännössä uudistuksia seuranneet hyvät sadot.

1837. Kansannousu tapahtuu Osakassa.

1841. Tenpō-uudistukset, joihin kuului mm. kauppiasmonopolien lakkauttaminen, yritys säädellä hintoja, kaupankäynnin rajoittaminen ja uusien rahojen lyöminen. Uudistukset onnistuivat vain osittain. Syynä olivat 1830-luvun huonot sadot.

KIRJALLISUUTTA:

Fält, Olavi K.: Japanin kulttuuri (Otava, 1994)

Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä (Atena, 2012)

Porrasmaa Raisa-Asikainen - Petri Artturi: Temppelin hämärästä matsurin vilinään: nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan (Atena, 2014)

Tames, Richard: Japani, Matkaopas Japaniin (Karisto Oy, 1996)

Turnbull, Stephen: Samurai, historiallisen soturin käsikirja (Moreeni, 2013)

toim. Yoro - Miki - Ito: Japani, Pienoishakuteos Japanista (Shogakukan Square Inc., Japani, 2006),

Jaa tämä sivu