Yhdysvaltain historia vuosina 1914 – 1940

Eino Tienari       3.12.2021

Johdanto

Tämä kolmas osa Yhdysvaltain historiaa käsittelee maailmansotien välistä aikakautta. Siihen sisältyy voimakas kansantalouden elpyminen, lamakauden vuodet ja niiden jälkeinen toipuminen. Aikaisemmin tässä sarjassa on ollut kirjoitukset ”USAn historia 1” (vuosina 1784-1866) ja ”USAn historia 2” (vuosina 1866-1914).

Niitä täydentää sotahistorian kirjoitukset ”Yhdysvaltain vapaussota vuosina 1775-1783" ja ”Yhdysvaltain sisällisota vuosina 1861-1865".

Yhdysvaltain presidentit ja tapahtumia vuosina 1914 – 1940

Woodrow Wilson toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1913 – 1921. Vuoden 1912 vaaleissa myös kongressiin tuli demokraattienemmistö. Hän palveli kaksi peräkkäistä kautta Valkoisessa talossa Washingtonissa. Hänen presidentinkaudelleen ajoittuivat ensimmäinen maailmansota ja Yhdysvaltain keskuspankin perustaminen.

Yhdysvaltojen lähialueilla Wilsonille huolia aiheuttivat Meksikon, Haitin ja Dominikaanisen tasavallan levottomuudet. Meksikossa tapahtui vallankumous vuonna 1910, jolloin pitkäaikainen presidentti syrjäytettiin. Siellä epäjärjestys jatkui vuosien ajan. Lopulta Venustiano Carranza otti presidentin paikan.

Vuonna 1915 Wilsonin johdolla Yhdysvaltojen joukot tekivät vuonna 1804 itsenäistyneeseen Haitiin maihinnousun ja miehittivät maata vuoteen 1934 asti. Eräs syy siihen oli halu pitää kurissa saksalaisten vaikutus Haitissa.

Dominikaaninen tasavalta oli itsenäistynyt haitilaisten vallasta vuonna 1844. Siellä tapahtuneiden levottomuuksien takia Yhdysvaltojen joukot miehittivät sitä vuosina 1916 – 1924. Yhdysvaltain miehitys loi lopullisen rajan Haitin ja Dominikaanisen tasavallan välille.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 Wilson pyrki pitämän maansa sodan ulkopuolella. Yhdysvallat julisti Saksalle sodan 6. huhtikuuta 1917, mutta maan valmius sodankäyntiin oli aluksi heikko. Tilanne parani nopeasti sodan loppua kohden. 

Rauhan tultua Wilsonin ajatus rauhanjärjestön perustamisesta toteutui ja Kansainliitto perustettiin tammikuussa 1919.

Warren G. Harding oli Yhdysvaltain 29. presidentti vuosina 1921 – 1923. Hän kuoli virassa ollessaan. Hardingin valtakautta värittivät hallinon virkamiesten epäpätevyys ja korruptio poliittisten skandaalien ohella.

Harding ei kannattanut Yhdysvaltain liittymistä Kansanliittoon. Yhdysvallat ei ratifioinut Pariisin rauhansopimusta, mutta Harding allekirjoitti yhteisen päätöslauselman, joka lopetti sodan Saksaa vastaan.

Vuosina 1921-1922 Yhdysvallat sopi asevarustelun rajoittamisesta yhdessä Britannian, Japanin, Ranskan ja Italian kanssa.

Harding nähdään historian tutkijoiden kesken yhdeksi Yhdysvaltain huonoimmista presidenteistä. Hänen varhaisen kuolemansa luultavasti pelasti hänet laiminlyönneistään hänen hallintonsa monista skandaaleista. Hänen sisäministerinsä otti lahjuksia eräältä öljy-yhtiöltä. Hän oli henkilökohtaisesti mukana useissa aviorikoksissa eli hänellä oli avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Republikaani Calvin Coolidge nousi varapresidenttinä kesken edellisen presidentin kauden virkaansa vuonna 1923. Seuraavissa vaaleissa hänet valittiin, joten hänen virkakautensa kesti 1929 asti.

Coolidge oli ensimmäinen presidentti, joka käytti uutta keksintöä radiota hyväkseen. Hän piti poliittisen puheen radiossa Valkoisesta talosta. Hän ei puuttunut talouden kulkuun vaan antoi markkinoiden toimia talouselämän säätelijänä. Hänen kaudellaan koettiin sekä suuri talouskasvu että suuri lama. Hänen politiikastaan on todettava, että 1920-luvulla juuri kukaan ei nähnyt ennalta tulevaa katastrofia.

Hänen varapresidenttinsä oli pankkiiri Charles Dawes, jolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto yhdessä brittiläisen Austen Chamberlainin kanssa. Hänen ansionsa oli Saksalle maailmansodan jälkeen määrättyä sotakorvauksia koskevan suunnitelman laatiminen. Dawes toimi myöhemmin Yhdysvaltojen suurlähettiläänä Lontoossa 1929-1932.

Herbert Hoover edusti republikaanista puoluetta. Hän oli Yhdysvaltain 31. presidentti vuosina 1929 – 1933. Hoover tunnettiin henkilönä, joka ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tuki merkittävästi Euroopan elintarvikehuoltoa. Hän perusti Hoover-instituutin Stanfordin yliopiston yhteyteen vuonna 1919.

Hooverin maine hiipui vuonna 1929 alkaneeseen suureen lamaan, jonka seurausten lievittämiseen hän ei talouspoliittisen linjansa vuoksi aluksi lähtenyt. Työttömyys nousi 25 prosenttiin vuonna 1933, eikä maassa ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa. Konkurssiin menneiden pankkien tallettajat menettivät kaikki säästönsä.

Vuonna 1930 hän nosti merkittävästi tulleja oman maan teollisuuden suojelemiseksi. Laman alkuvuosina Hoover ei kannattanut valtion väliintuloa ja laajaa elvytystä julkisilla projekteilla, mutta hän lopulta taipui painostukseen. Päätöksen seurauksena mm. alettiin rakentamaan merkittävää patoa Coloradojokeen.

Franklin D. Roosevelt oli Yhdysvaltojen 32. presidentti vuosina 1933 – 1945. Hän kuului demokraattiseen puolueeseen. Hän on ainoa Yhdysvaltojen presidentti, joka on valittu virkaansa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Hän oli aikaisemmin Yhdysvaltain apulaislaivastoministeri 1913-1920 ja New Yorkin kuvernööri 1929-1932.

Vuonna 1921 Roosevelt sairastui polioon. Hän vietti suurimman osan aikaansa poliopotilaiden hoitolassa Georgian osavaltion Warm Springsissä. Hän palasi politiikkaan vuonna 1928. New Yorkin kuvernöörinä hän joutui torjumaan 1929 puhjennutta Wall Streetin romahdusta ja sitä seurannutta talouskriisiä.

Heti presidenttikautensa alussa Roosevelt kutsui kongressin erikoisistuntoon ja aloitti merkittävät sekä ennennäkemättömät yhteiskunnalliset ja taloudelliset reformit Yhdysvalloissa mm. ”New Deal” -ohjelmallaan. Siinä pyrittiin elvyttämään taloutta valtion investoinneilla ja työllistämällä kansaa.

Rooseveltin vuonna 1937 alkaneella toisella kaudella kansainvälinen tilanne kiristyi. Kongressi pakotti Rooseveltin pitämään neutraalia ulkopoliittista linjaa. Vuonna 1941 päätettiin aseiden ja sotamateriaalin myymisestä ja antamisesta liittoutuneille.

Japani teki yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltain Pearl Harbourin laivastotukikohtaan, joka johti Yhdysvaltain liittymiseen toiseen maailmansotaan. Rooseveltin optimismi ja aktiivisuus osaltaan edisti kansallista henkeä hänen presidenttikautensa aikana.

Yhdysvaltain yhteiskunta

Yhdysvaltain musta väestö jätti 1. maailmansodan aikana Etelän ja muutti Pohjoisen teollisuuskaupunkeihin, missä työvoiman kysyntä oli korkeaa. Mustia ja juutalaisia sekä ”mätää” kaupunkikulttuuria vastustava Ku Klux Klan vahvistui hiljaiselon jälkeen ja kasvoi huippuvuoteensa 1925 mennessä valtakunnalliseksi ja viiden miljoonan jäsenen suuruiseksi. Satoja amerikkalaisia kuoli rotumellakoissa, kun mustat ryhtyivät vastaamaan kohtaamaansa väkivaltaan väkivallalla.

Vuoden 1920 väestönlaskennassa Yhdysvaltain kaupunkiväestön määrä oli ensi kertaa ohittanut maaseutuväestön määrän. Suurkaupunkeja kuten New Yorkia ja Chicagoa kasvattivat siirtolaisuus ja muuttoliike maaseudulta. Myös länsirannikon Los Angeles ja San Francisco kasvoivat suurkaupungeiksi. Siirtolaisten tulo tyrehtyi 1920-luvun alkuvuosina uuden lain johdosta, joka rajoitti siirtolaisten vuotuisen määrän kahteen prosenttiin vuoden 1890 määrästä.

1920-luku oli Yhdysvalloissa vaurauden ja laajentumisen vuosikymmen. Investointeja syntyi helposti, tekninen kehitys oli nopeaa, työn tuottavuus kasvoi kymmeniä prosentteja, ja kansantulo kaksinkertaistui 1914–1929 välillä. Erityisen nopeasti kasvoivat rakennus- ja autoteollisuus. Toisaalta viljelijöiden asema huononi, kun maataloustuotteista syntyi ylitarjontaa. Autoistumisen seurauksena tieverkosto uusittiin, ja autosta tuli melkein jokaisen kansalaisen liikkumaväline. Lentäjä Charles Lindberg nousi kansallissankariksi Atlantin-ylilentonsa 1927 ansiosta.

Vasta keksityt radio ja elokuva nousivat 1920-luvulla koko kansan suosioon. Yhdysvaltalainen kirjallisuus nousi ennennäkemättömään kukoistukseen. Jazz-musiikki nousi koko maailman suosioon, ja myös klassisessa musiikissa Yhdysvallat nousi näkyvään asemaan. High school -järjestelmä rakennettiin, ja colleget ja yliopistot kehittyivät ja alkoivat ottaa aiempaa enemmän opiskelijoita.

KIRJALLISUUTTA

Fitzgerald, F. Scott: Amerikkaa autonrämällä (Savukeidas, 2017). Matkakuvaus Yhdysvalloista 1920-luvulla.

Henriksson, Markku: Tähtilipun maa - Yhdysvaltain alueen historia (Tammi, 2021).

Holmila, Antero - Roitto, Matti: Rooseveltista Trumpiin (Docendo, 2018).

Kero-Kostiainen-Virtanen: Uuden maailman jättiläinen - Yhdysvaltain historia (Otava, 1991).

McBridge, James: Veden väri (WSOY, 2000). Muistelma elämästä Yhdysvalloissa 1920-luvulla.

Seuraavassa on 5 videota Yhdysvaltojen historian tapahtumista ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeisenä aikana. Se on 5-osainen Yleisradion tuottama suomenkielinen ohjelmasarja, jossa kukin osa kestää noin 10 minuuttia:

Video 1. Yhdysvaltain historia 1. maailmansodassa ja 1920-luvulla, osa 1/5.

Video 2. Yhdysvaltain historia 1920-luvulla, osa 2/5.

Video 3. Yhdysvaltain historia 1920-luvulla, osa 3/5.

Video 4. Yhdysvaltain historia 1920-luvulla, osa 4/5.

Video 5. Yhdysvaltain historia 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa, osa 5/5.

Jaa tämä sivu