Japanin historiaa: Bakumatsu, Meiji-kausi, geishat ja japanilainen puutarha

Eino Tienari      18.12.2021           (päivitetty 21.12.2021 uusilla videoilla)

          Johdanto

Bakumatsu viittaa Japanin historiassa Edo-kauden viimeisiin kaoottisiin vuosiin. Tapahtui kaksi tärkeää asiaa: Japani aukesi ulkomaille ja valta saatiin palautettua keisarille.

Meiji-kausi oli noin 45 vuoden kausi Japanin historiassa, jolloin keisari Meiji oli vallassa, eli vuodesta 1868 vuoteen 1912. Se alkoi Meiji-restauraatiolla, jonka avulla keisari otti vallan Shōguneilta eli samurai-armeijan päälliköiltä. Japani omaksui länsimaiden asioita yhteiskuntaansa. Maa sai perustuslain ja parlamentin.

Geishojen tehtävänä oli taidoillaan lisätä yleistä viihtyvyyttä juhlassa, illanvietossa tai muualla, missä asiakas sitten geishan kanssa halusikaan näyttäytyä. Jokaisessa kukkaiskaupungissa sijaitsee geishojen rekisteröimistoimisto kanban. Kaikki geishat ovat rekisteröitynä näihin toimistoihin, ja tätä kautta geishat tilataan juhliin.

Kierreltävässä japanilaisessa kävelypuutarhassa polku kiertää lammikkoa, jotta näkymiä voidaan ihailla myös veden kuvajaisina. Lisäksi polun varrella on yllätyksiä, koska ideana on, ettei puutarha ole nähtävissä kokonaan, vaan jokaisessa polun käänteessä aukeaa uusi näkymä. Puutarhassa on aina vettä jossain muodossa.

          1. Bakumatsun aika vuosina 1853 - 1867

1853. Kommodori Matthew Perryn johtama Yhdysvaltain laivasto-osasto käy ensimmäisen kerran Japanissa ja valmistelee seuraavaa vierailua, joka tapahtuu vuotta myöhemmin.

1854. Kanagawan sopimus solmitaan Yhdysvaltain kanssa. Siinä Shimodan ja Hakodaten satamat avattiin kansainväliselle kaupalle. Se oli ensimmäinen Japanin ja ulkovaltojen välillä solmituista kansainvälisistä sopimuksista.

1858. Solmittiin ns. ystävyyden ja kaupan sopimus eli ”Harrisin sopimus”, joka salli ulkomaalaisten luovutusalueiden perustamisen, pienen tuontiveron ulkomaalaisille tavaroille ja sen, että Japanin lait eivät koske ulkomaalaisia. (Townsend Harris oli toinen neuvotteleva yhdysvaltalainen lähettiläs Matthew Perryn lisäksi.)

Venäläiset, ranskalaiset ja britit neuvottelivat myöhemmin samankaltaiset sopimukset.

1867. Tokugawa-shōgunaatti -dynastia kukistetaan. Viimeinen sen edustaja erosi silloin. Se piti Japanin todellista valtaa hallussaan vuosina 1603 - 1868.

1868. Boshin-sodassa Satsuman, Chōshūn ja Tosan läänitysalueiden joukot, jotka olivat nyt ryhmittyneet juuri valtaan nousseen nuoren Meijin keisarilliseksi armeijaksi, voittivat shōgunin tukijat.

Samana vuonna keisari ja pääkaupunki siirrettiin Edoon, joka nimettiin ”Tokioksi”, itäiseksi pääkaupungiksi.

         2. Meiji-kausi 1868 – 1912

Keisarinvallan palauttamista vuonna 1868 kutsutaan yleisesti Meiji-restauraatioksi. Se aloitti usean vuosikymmenen kestäneen voimakkaan länsimaistumisen kauden. Sen tarkoituksena oli Japanin voimistaminen vastaamaan muun maailman sille asettamiin haasteisiin.

1871. Läänitykset lakkautettiin virallisesta ja kaikki maa otettiin keisarin haltuun.

Entisten läänitysten ja provinssien tilalle perustettiin prefetuurijärjestelmä. Alun perin prefektuureja, joista monet olivat vanhoja han-alueita, oli yli 300. Vuoden 1871 loppuun mennessä niiden luku oli vähentynyt ja oli 72. Vuonna 1888 saavutettiin prefektuurien nykyinen lukumäärä 47. 

1872. Japanin ensimmäinen junalinja avattiin Shinbashin ja Jokohaman välillä. Yleinen, keskitetty koulutusjärjestelmä otettiin käyttöön.

1873. Kristinuskon kielto kumottiin.

1889. Meiji-perustuslaki asti voimaan.

1890. Japanin parlamentti perustettiin.

1894. Syttyi Kiina-Japani -sota.

1904. Syttyi Venäjä-Japani -sota.

1910. Japani otti haltuunsa Korean.

Keisari Meiji oli itse esikuva sille, miten länsimaisia keksintöjä haluttiin omaksua osaksi japanilaista kulttuuria: hän ”käytti länsimaisia vaatteita ja söi länsimaista ruokaa, mutta kirjoitti samalla elämänsä aikana 100 000 perinteistä japanilaista runoa”.

Feodaaliset järjestelmät kumottiin ja perustettiin asevelvollisuusarmeija, johon siirtyi paljon samuraita. Laivasto luotiin brittiläisen mallin mukaan. Valtio perusti myös asetehtaita ja mekaanisia konepajoja ja niiden yhteyteen terästuotantoa.

Maanviljelijät joutuivat maksamaan veronsa käteisellä, mikä edisti maatalouden kaupallistumista. Vero laskettiin pinta-alasta, joten tuottavat maanviljelijät maksoivat suhteellisesti vähemmän. Maakaupan vapautuminen mahdollisti kiinteistöjen panttaamisen ja synnytti pääomamarkkinat.

Paremman silkkilangan tuottamiseksi valtio perusti höyrykoneilla toimivia mallikehräämöjä. Vapaakauppa toi Japaniin englantilaiset puuvillatekstiilit, joiden kanssa maaseudun käsityö joutui kilpailemaan. Valtion tuella käynnistettiin uusia puuvillakehräämöjä, jotka työllistivät maaseudun runsasta ja huokeaa naistyövoimaa. Nämä kutomot valtasivat ensin kotimarkkinat ja sitten 1900-luvun vaihteen jälkeen alkoi vienti Kiinaan ja Koreaan.

          3. Japanin Geishojen historiaa

Naisia tässä ammatissa toimi vasta 1700–luvun puolivälistä alkaen, silloinkin he olivat ammattikunnassaan harvinaisuuksia ja tunnettiin nimellä onna geisha, naisgeisha. Vasta 1800–luvun lähestyessä naispuolisten geishojen määrä oli kasvanut niin suureksi, että sana geisha alkoi viitata naiseen. Miesten osuus väheni ja loppui.

1800-luvun loppupuolella geishojen määrä alkoi kasvaa, tuolloin Japanissa arvioitiin olevan lähes 25 000 geishaa, 1930-luvulla heitä oli jo noin 80 000 kunnes 1944 sotavuodet pudottivat geishojen lukumäärän lähes olemattomiin. 1970-luvulla geishoja laskettiin olevan 17 000 kun nykyään ammattia harjoittaa vain tuhatkunta naista.

Japanin kielen sana geisha tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä taiteilijaa tai monitaitoista henkilöä. Siksi geishoiksi aikovat saivat monipuolisen ja hyvän koulutuksen, jotta pystyisivät viihdyttämään vieraita esimerkiksi keskustelun, musiikin, teatterin, runouden, estetiikan ja seurapelien keinoin. Pystyäkseen pitämään keskustelua yllä, geishoilla täytyi olla myös laaja yleissivistys, niinpä he saivat opetusta myös yleissivistävissä aiheissa, esimerkiksi kirjallisuuden ja politiikan alalta.

Geisha ei koskaan toimi yksityisyrittäjänä, vaan hän kuuluu aina johonkin geisha-taloon, japaniksi oki-ya, jossa hän asuu ja jolle maksaa osan palkkioistaan. Myös ne geishat, jotka hankkivat oman asunnon, kuuluvat johonkin geisha-taloon. Geisha-talossa vallitsee sisäinen hierarkia. Alimpina ovat geishaoppilaat eli maikot, sitten geishat kokemattomimmasta kokeneimpaan.

Kiotossa geishaa nimitetään geikoksi. Tokiossa geishaoppilasta maikoa nimitetään hangyokuksi. Maikon tulee koko koulutuksen ajan, myös vapaa-aikanaan, käyttää kimonoa ja hiuslaitetta tottuakseen niihin. Yleensä tyttöjen koulutus alkaa noin 15-vuotiaana ja päättyy noin 20-vuotiaana. Jos maiko menee naimisiin, hän ei voi jatkaa työtään meikona eikä edetä geishaksi.

(Lähteitä ovat Miia Maaralan kirjoitus Oulun yliopiston historian laitoksella otsikolla: ”Geishat – stereotypia ja todellisuus” sekä Wikipedian tiedot aiheesta "maiko".)

          4. Japanilainen puutarha

Japanilainen puutarha poikkeaa huomattavasti länsimaisesta. Perinteinen puutarha rakennetaan kuvaamaan luonnon eri puolia ja sen onkin tarkoitus näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Se liittyy kiinteästi taloon ja on rajattu, yksityinen alue. Vesi on olennainen elementti, ja yleensä jokaisessa puutarhassa onkin allas tai lampi ja mieluusti virtaavaa vettä. Vesi liitetään aina kiviin, jotka valitaan muotonsa ja rapautuneisuutensa perusteella ja asetellaan puutarhaan huolellisesti.

Ihmisen valmistamia esineitä käytetään mahdollisimman vähän. Kukkia ei myöskään juuri suosita: niiden sijaan väriä puutarhalle antavat kukkivat puut tai pensaat.

Vehreälle puutarhalle vastakohdan muodostaa zen-kivipuutarha eli karesansui, jossa ei ole juuri lainkaan kasveja vaan usein pelkkä kivisommitelma. Toisin kuin kierreltävät kävelypuutarhat, karesansui on yleensä tarkoitettu vain katseltavaksi.

Puutarhan alkuperäinen idea oli olla pyhäkkö, ei arkipuutarha. Siksi puutarhat ovat usein aidattuja tai joillakin tiiviillä seinillä katseilta suojattuja. Portteja käytetään sekä puutarhan rajoilla että sisäosissa ja niiden pitää olla tyyliltään puutarhaan sopivia. Puutarhat ovat yksinkertaisia. Lisäksi talo ja puutarha muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

(Lähde on Wikipedia avainsanalla ”Japanin kulttuuri”.)

KIRJALLISUUTTA

"Japani - pienoishakuteos Japanista", toimittajat Takeshi Yiro, Taku Miki ja Genjiro Ito (Shogakukan Square Inc., Japani, 2006). 

Macfarlane, Alan: Japanin sydämessä (Atena, 2008).

Tames, Richard: Japani, Matkaopas Japaniin (Karisto Oy, 1996)

Vesterinen, Ilmari: Geishan maailma (Karisto Oy, 2001).

Lopuksi on 6 videota:

1. Bakumatsu-ajan historiaa, 2. Japani meiji-kaudella,

3. kimonoista ja niiden kankaista, 4. geisha-oppilaan elämää, 

5. japanilainen puutarha Yhdysvalloissa ja 6. japanilainen puutarha Kiotossa.

Video 1. Bakumatsu-aikakausi Japanin historiassa (ääni musiikkia, kesto 4½ minuuttia), englanninkielinen tekstitys. Uusi video on lisätty Samurai-videon tilalle 21.12.2021.

Video 2. Japanin kehittyminen Meiji-kaudella (puhe englanniksi, kesto 10 minuuttia), tekstitys osoittamalla

Video 3. Japanilaisia naisia puettuna erilaisiin kimonoihin ja miten nuo puvut tehdään (puhe englanniksi, kesto 28 minuuttia), tekstitys osoittamalla

Video 4. Esitellään maikojen elämää eli geishaoppilaita Kiotossa (japaninkielinen, kesto 6 minuuttia), englanninkielinen testitys on automaattisesti ilman osoitusta. Uusi video on lisätty 21.12.2021.

Video 5. Esimerkki japanilaisesta puutarhasta, joka on Yhdysvalloissa (puhe englanniksi, kesto 12 minuuttia), tekstitys osoittamalla

Video 6. Japanissa Kiotossa sijaitseva japanilainen puutarha, "Rock Garden" (englannikielinen, kesto 4 minuuttia), tekstitys osoittamalla. Uusi video on lisätty 21.12.2021.

Jaa tämä sivu