Suursaaren valtaus vuonna 1942

Eino Tienari     12.1.2021

Suursaari talvisodassa

Ennen talvisodan puhkeamista Suursaaren siviiliväestö evakuoitiin jo 11. lokakuuta 1939. Ratkaisu oli oikea ja se pelasti monta ihmishenkeä.

Saarella oli talvisodan alkaessa vänrikki Jorma Siparin johtama vartiosto. Siihen kuului hänen lisäkseen 6 aliupseeria ja 45 miestä. Suursaaren merivartioasemalla oli lisäksi kolme aliupseeria ja neljä miestä. Yhden konekiväärin lisäksi raskasta aseistusta ei ollut. Saaresta oli radioyhteys mantereelle.

Vartiosto ja merivalvontamiehet poistuivat saaresta talvisodan sytyttyä 1. joulukuuta illalla yhdellä moottoriveneellä ja hinauksessa olevalla soutuveneellä pimeässä. He saapuivat tappiotta Kaunissaareen. Venäläiset evät huomanneet suomalaisten irtautumista. He jatkoivat lentokoneillaan aikaisemmin aloittamaansa saaren pommittamista ja laivatykistöllään sen ampumista. Suursaari miehitettiin.

Suursaareen majoittuneet puna-armeijalaiset eivät saaneet olla rauhassa. Suomalaiset lentovoimat hyökkäsi sinne useita kertoja. Venäläisten toiminta kiihtyi 25.2.1940, kun pitkä kolmen kilometrin mittainen rivistö panssarivaunuineen lähti etenemään Suomen rannikkoa kohti. Rivistö kääntyi kuitenkin takaisin luultavasti jään heikkouden takia.

Myöhemmin 4.3. lähti venäläisten osasto etenemään kuuden kilometrin pituisena rivistönä kohti Haapasaarta. Suomen rannikkotykistö avasi tulen ja aiheutti sekasorron jäälakeudella oleviin venäisiin joukkoihin. Jäähän syntyneisiin aukkoihin suistui monia vihollisia. Lopulta he menettivät noin 800 miestä.

Jatkosodan alkuvaiheita

Venäläiset päättivät joulukuussa 1941 luopua Hangon evakuointiin liittyen myös Suursaaresta. Sieltä kuljetettiin pois silloin noin 5000 miestä, joista osa oli tullut Hangosta. Tämän takia suomalaiset päättivät ottaa saaren takaisin haltuunsa. Tehtävän suoritti vänrikki Erkki Eskon pioneerijoukkue aivan venäläisten kannoilla, sattumalta oikeaan aikaan.

Suomalaisten vahvistukseksi muodostettiin luutnantti Erkki Pennasen johtama vahvistettu kiväärijoukkue, jolloin hän johtaisi yhdessä pioneerijoukkueen kanssa muodostettua miehitysjoukkoa. He tulivat saareen jääteitse 29.12. ja 31.12 kahtena osastona. Saareen rakennettiin puhelinyhteys. Yhdistetyn miehitysjoukon vahvuus oli noin 70 miestä.

Venäläiset palasivat kaduttuaan virhearviotaan. Heidän joukkoaan johti eversti Barinov. Hän kokosi Lavansaaren varuskunnasta ja Hangosta evakuoitujen yksiköiden miehistä iskuosaston. Osaston vahvuus oli 7 upseeria ja 170 aliupseeria ja miestä. Saaren valtaus aloitettiin aamulla 2. tammikuuta 1942. Tappioita kärsien suomalaiset joutuivat poistumaan saaresta, joten saaren suomalainen miehitys kesti vain muutaman päivän. 

Suursaaren valtaus maaliskuussa 1942

Venäläiset voisivat tuoda vahvistuksena saareen lisää joukkoja ja raskaista aseita. Avovesikauden lähestyessä Suursaaren valtaus oli siksi aloitettava mahdollisimman pian.

Kenraalimajuri Aaro Pajarin omasta Kannaksella taistelleesta 18. divisioonasta varattiin Suursaaren valtausta varten 2 jääkäripataljoonaa, rannikkopataljoona, raskas ja kevyt kranaatinheitinkomppania, raskas ja kevyt patteri, pioneerijoukkoja ja viestijoukkoja. Operaation johtaja oli Aaro Pajari. Esikuntapäälliköksi hän valitsi everstiluutnantti Kalervo Loimun. Pioneerikomentajaksi valittiin everstiluutnantti Ilmari Rytkönen. Taisteluosaston vahvuus oli noin 3500 miestä.

Tueksi pyydettiin lentovoimista yksi pommitus- ja yksi hävittäjälentue. Tositilanteessa saatiin avuksi noin kolmasosa koko Suomen ilmavoimista eli 67 lentokonetta. Niillä oli ennen kaikkea suuri merkitys vaikeuttaessaan venäläisiä lentäjiä tulemasta puolustajien avuksi. Myös vihollisen tuhoamisessa ne auttoivat suomalaisia joukkoja.

Isku valmisteltiin äärimmäisen tarkkaan ja huolellisesti. Ensinnäkin oli tärkeää, että vihollinen ei saisi liian aikaisin tietää hyökkäyksestä. Kannakselta irrotettaville joukoille välitettiin huhu, että lähdettäisiin valtaamaan Sorokkaa (Suomenlahden saarta).

Suomalaisjoukot oli kuljetettava tarpeeksi lähelle Suursaarta, jotta perille päästäisiin yhden pimeän aikana. Iskua edeltävänä yönä aurattiin jäälle tie autoja varten, joilla joukot pystyttäisiin kuljettamaan 10–15 kilometrin päähän Suursaaresta. Naamiointiin kiinnitettiin paljon huomiota. 738 hevosta varustettiin valkoisilla lakanoilla, ja kaikki sukset, sauvat, aseet ynnä muut maalattiin valkoisiksi. 

Maaliskuun 27. päivän aamuna klo 03.30 tuli käsky edetä. Onni oli myötä: tuolloin puhjenneen lumimyrskyn ansiosta hyökkäysjoukot sulautuivat ympäristöönsä täydellisesti ja parhaimmillaan 16 metriä sekunnissa puhaltanut myötätuuli auttoi hyökkääjien etenemistä. Suursaaren eteläkärki vallattiin vain muutaman tunnin taistelujen jälkeen. Iltapäivään mennessä saaren suurin kylä oli saatu vallattua. Pimeän tullessa venäläisjoukot pyrkivät pakenemaan saaresta saartorenkaan lävitse Lavansaareen. Suomalaisjoukot onnistuivat pysäyttämään vain noin joukkueen verran vihollissotilaita.

Seuraavana aamuna myös Suursaaren pohjoiskärki saatiin vallattua. Kaikki vihollispesäkkeet saatiin tuhotuksi iltaan mennessä.

Suursaaren valtauksen jälkeen suomalaisjoukot siirrettiin valtaamaan Tytärsaarta. 30. maaliskuuta noin 300 miehen vahvuinen suomalaisosasto valtasi saaren itselleen lyhyen taistelun jälkeen. Neuvostojoukkoja oli saaressa noin 70, joista noin 30 pääsi vetäytymään Lavansaareen. Puolustajien tappiot olivat 37 miestä. Neuvostoliitto yritti vielä kaksi kertaa vallata Tytärsaaren takaisin epäonnistuen kummallakin kerralla. 

Maantiedettä

Suursaari (ruotsiksi Hogland, viroksi Suursaar) on Suomenlahden itäosassa sijaitseva saari. Suursaari on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin. Se sijaitsee noin 40 kilometriä etelään Manner-Suomesta ja 55 kilometriä pohjoiseen Virosta.

Suursaari on noin 11 kilometriä pitkä ja 1,5–3 kilometriä leveä, kapeimmillaan pohjoispäässä, ja koostuu enimmäkseen karusta peruskalliosta. Saaren pinta-ala on noin 21 neliökilometriä, josta noin 14 hehtaaria on järviä. Saaressa on neljä vuorenhuippua, Pohjoiskorkia, Mäkiinpäällys, Haukkavuori ja Lounatkorkia, jotka näkyvät kauas merelle.

Suursaaressa on merenkulultaan tärkeänä Suomenlahden paikkana ollut kolme majakkaa. Suurkylän puolella aivan Suursaaren pohjoisosassa on ollut Pohjoisrivi-nimisessä paikassa yksi (korkeus 6,4 m, valon korkeus 10 m), toinen Pohjoiskorkialla (korkeus 23 m, valon korkeus 132 m) edellisen lounaispuolella ja aivan saaren eteläpuolella Lounatrivissä yksi (korkeus 22 m, valon korkeus 27 m).

Tytärsaari eli Suur-Tytärsaari on pyöreähkö saari Suomenlahden itäosassa, 75 kilometriä Kotkasta etelään ja noin 18 kilometriä Suursaaresta eteläkaakkoon. Saaren läpimitta on noin kolme kilometriä ja pinta-ala 8,3 neliökilometriä. Saaren korkein kohta on Kaunismäki, jonka huippu kohoaa 50 metriin merenpinnasta.

Venäläiset rakensivat Tytärsaaren luoteisosaan Suur-Tytärsaaren tiilimajakan (korkeus 24 m) vuonna 1904. Majakan loiston korkeus merenpinnasta oli 75 metriä.

          KIRJALLISUUTTA

Lappalainen, Niilo: ”Suursaari toisessa maailmansodassa”. WSOY, 1987.

Pioneeriaselajien liitto ry: ”Pioneerit sodassa 1939-1944”. SASpaino, 1994.

Hamari, Risto; Korhonen, Martti; Miettinen, Timo ja Talve, Ilmari: ”Suomenlahden ulkosaaret”. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1996.

Metso, Juha & Röyhkä, Kauko: ”Suursaari”. Like, 2016.

Uitto Antero, Geust Carl-Fredrik: ”Taistelu suomenlahden ulkosaarista”. Docendo, 2016.

                                             +      +      +

Sotien jälkeen pääsi suomalaisia sotaveteraaneja käymään Suursaaresta vuonna 2007. Vierailusta tehtiin seuraava video 1, joka kestää 10 minuuttia. Siinä mukana SA kuvia sodasta. Videossa ei ole selostusta, vain rauhallista taustamusiikkia ja selittävää tekstiä ruudulla.

Video 1. Suursaari 1942 - 2007

Jaa tämä sivu