On pihkaa tarttunut saappaaseen
tällä miehellä metsien
astuessaan metsän siimekseen
tummuvaa taivasta katsoen.
Tuon pohjantähden tuntee hän,
joka ylhäällä pilkottaa.
Illalla saunan luokse tähän
mies tiensä taivaltaa.
Ja sitten hän veti jaloistaan
saappaat hiestä kosteat
saunapuita ryhtyi kantamaan.
Kohta ne pesässä roihuivat.
Hän täyteen pataa touhusi
saunan rannasta saavillaan.
Lämpeni sauna, savu nousi,
mies vähensi vaatteitaan.
Kun padassa vesi kuumeni,
kivi sihauksen antoi.
Se on jo merkki, ukkoseni,
että kylpy alkoi.
Oli miehellä pian autuas olo.
Saippuoi itsensä hän.
Hieman oli kuitenkin nolo:
naista toivoi tähän.
- - - - - - - - - -
Tämä runo on lisätty tänne 20.5.2020 (sävelletty lauluksi vuonna 2009).
Sanat: Eino Tienari, Sävel: T. Grandlund
PS. Yksi säkeistö jätettiin laulusta pois säveltäjän toimesta. Syytä siihen en kysynyt. Viimeinen säkeistö löytyy antologiasta "Tarinapysäkki" (2009) ja kuuluu näin:
Kun kylpeminen sitten loppui,
pesi mies lauteetkin.
Siitä pihalle ja tupaan astui
unohtaen murheetkin.