21.5.2020 Eino Tienari
- Voisiko setä auttaa minua?
- Mikä sinulla on hätänä?
- Olen menossa tällä hissillä ylimpään kerrokseen, enkä yllä sen nappia painamaan.
- Niin, sehän on pienillä pojilla ongelmana. Tässä ei ole kuitenkaan tuolia, jolle voisi kiivetä.
- Minäpä laitan tämän jalkalampun vasempaan kainaloon ja painan sitä ylintä nappia.
- Mitä setä tekee lampulla?
- Kävin korjauttamassa sen sähköliikkeessä. Se on hyvin vanha jalkalamppu, joka tuo mieleeni muistoja nuoruudesta. Siksi halusin, että voisin vielä käyttää sitä.
- Toimiiko se nyt?
- Niin liikkeessä vakuutettiin. Olen tottunut luottamaan tämän sähköliikkeen korjaajiin. He osaavat työnsä.
- Kuule setä. Miksi hissi pysähtyi liian aikaisin?
- Ehkä saamme uuden matkustajan.
- Voi anteeksi, että tulin niin kovalla vauhdilla hissiin. Minu on ehdittävä harjoituksiin. Ylhuomenna on konsertti, jossa orkesterimme esiintyy hyvin suurelle yleisömäärälle.
- Eihän se vauhti haittaa, kunhan ei tämä jalkalamppu mene rikki.
- Tämä hissihän meneekin ylöspäin eikä alas kuten luulin.
- Onko tädistä hauska soittaa?
- Kyllä viulunsoitto on mukavaa. Samalla saan hankittua opiskelurahaa soittamalla tilapäisesti orkesterissa. Kun edistyn pitemmälle, niin aion hakea vakinaista soittajan paikkaa.
- Osaan minäkin soittaa. Päiväkodissa oli hauska esiintyä kun sain soittaa oikein kovaa.
- Voisitko kertoa näin soittajien kesken, mitä instrumenttia käytät?
- Mikä on instrumentti?
- Se on sama kuin soitin. Esimerkiksi viulu on sellainen.
- Se on sitten se rumpu, jota minä saan paukuttaa niin kovaa kuin halua. Sitä onkin mukava paukutella. Kun päiväkodin täti antaa merkin, niin minun on heti lopetettava. Se on niin helppoa.
- Sepä oli mukava kuulla. Milsi hissi pysähtyi?
- Pyydän arvoisalle neidille ja rumpalipojalle hyvää päivän jatkoa. Nousen tässä kerroksesta pois. Menen nyt kokeilemaan lamppuani. Näkemiin.
- Olipa hän kohtelias herra. Hissi näyttää jatkavan vielä ylöspäin.
- Niin, kun minä asun ylimmäisessä kerroksessa. Jostain syystä isä ja äiti eivät halua minun harjoitelevan rummun soittoa kotona. Saan soittaa sitä vain päiväkodissa. Rummullahan on niin kaunis ääni.
- Voihan se olla, mutta se varmaan kuuluisi seinien läpi naapuriin.
- Onko tädillä kovin kiire vielä?
- Ei kannata näköjään hoppuilla, kun sain näin mukavaa seuraa.
- Niin. Puhutaan joskus lisää soittamisesta. Nyt jään pois. Heippa!
- Hei vaan. Oli kiva tavata.
- - - - - - - - - - -
Kirjoittajaryhmässä oli tapana lukea tekstejä ääneen. Tämän lukemiseen tarvittiin siis kolme henkilöä: poika, mies ja nainen. Minusta ääneen lukeminen oli hauskaa.
Tämä teksti on julkaistu antologiassa "Proosahissi" (2006). Se lisättiin tänne 21.5.2020.