Uuno Kailas | eino-lukee-ja-kertoo.fi

Uuno Kailas, patsas. Kuvan lähde on kalervomielty.blogspot.com.

Runoilija Uuno Kailas

Eino Tienari 23.5.2021

Frans Uuno Kailas (1901-1933) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Kailas tunnetaan parhaiten runokokoelmistaan. Niiden lisäksi hän julkaisi yhden novellikokoelman.

Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän suorittu vain hajanaisia opintoja Helsingin yliopistossa estetiikasta ja nykykansojen kirjallisuudesta. Kailas kävi armeijan 1923-1925. Hänen ystäväpiiriinsä kuului monia tulenkantajat-ryhmän jäseniä.

Uuno Kailaan kirjailijanura kesti vain vuosikymmenen: 1922‒1932. Tänä aikana hänestä tuli runoilija, joka tunnetaan kärsivän taiteilijan prototyyppinä ja taidokkaana runomittojen ja loppusointujen käyttäjänä. Kailaan runojen teemoja ovat hurmioitunut elämänhurma ja toisaalta synkkä ja syvä syyllisyydentunto. Myöhäistuotannossaan Kailas hakeutui tyynempään ja klassisen lakoniseen runotyyliin.

Uuno Kailas sairastui vuonna 1929 ensin mielenterveyden takia ja sen jälkeen myöhemmin keuhkotuberkuloosiin. Hänen hautansa on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.

Mauno Niinistö on tehnyt kirjan hänen elämästään: "Uuno Kailas: hänen elämänsä ja hänen runoutensa" vuonna 1956.

+ + +

Runoilijan tuotantoa on luettavissa Kansalliskirjaston kirjallisuuspankissa kirjoittamalla sen hakukenttään "Uuno Kailas runoja" (ei käynnisty suoraana, kopioi selaimeen):

https://www.doria.fi/

Myös Projekti Lönnrotissa on hänen teoksiaan luetavissa (ei käynnisty suoraa, kopioi selaimeen):

http://www.lonnrot.net/etext.html#Kailas

Runo kokoelmasta ”Uni ja kuolema”, 1931:

Syysaamu

Katselen aamuun kalpeaan.

Vanha tarhuri siellä

kulkee puiston tiellä

viikate olallaan.

Muistan erästä vainajaa.

Muistan erään runon.

Hyvä on olla, kun on

lähellä kuolemaa.

Ketä on aurinko polttanut,

sade ja tuuli nuollut,

mielellään on kuollut.

Etkö rukoillut

sinäkin, sieluni, uupuen:

Tarhuri, tule ja niitä!

Siitä on kauan, siitä.

Tänään hymyilen.

Runo kokoelmasta ”Purjehtijat”, 1925:

Laulu aalloille

Uni oot, meren sielusta noussut.

Sua, aaltoa, tuuli vie.

Meren äärellä paateen ehkä

kivirintahan päättyy tie.

Olet sammuva, kuin sua ennen

meren laps moni sammunut on.

Muta haudalla taas meri nostaa

vesivarsojen karkelon.

Meren leikissä leikit myötä,

meren kehtohon raueten,

kuin kupliva hetki, mi raukee

ajan helmahan ikuisen.

Kuin laulu, mi rintahan syntyy,

sisar sun, sisar lainehen.

Sekin uupuu kesken: on pitkä

tie rintahan ihmisten.

Sen tahto on yhtyä sentään

meren lapsien karkeloon

ja läikkyä, kuplia, lyödä

kivirintahan kallioon.

Meren tuoksua, laulu ja laine,

meren henkeä hengittäin

ja juopuen auringosta

iät leikitte kimmeltäin.

Runo kokoelmasta ”Paljain jaloin”, 1928 (Juhani Siljon muistolle):

Kuninkaanpoika

Alas painui, puoleen maan

pääs, otsas korkea liian varhain.

Olit poika kuninkaan,

aseveljies nuorten joukossa parhain.

Mut viitoin ja kannuksin

et etsinyt kruunuas maailmasta,

Käsin näkymättömin

toi kulmilles seppelen Kuolema vasta.

Pyhä kutsumuksen-ties

sua johdatti vuorin ja laaksoin:

et poikennut polulta, mies,

sitä et sinä mitannut tuumin ja vaaksoin.

Teit kaiken, minkä teit,

oman kuninkaallisen tuntos mukaan.

Nimes ”Maailman kirjaan” veit -

sitä tahrattomampaa ei vie kukaan.

Käsin tyhjentymättömin

sinä jakeli tarvitsevaisille kultaa.

Olet luonamme vieläkin,

nyt vaikk´ olet mullassa multaa:

Joka kerta, kun kevät saa

ja kupeensa vyöttää nuorten suku,

sen silmiin kangastaa

sinun piirtämäs ”Maailman kirjan” luku.

Miespolvet vaihtukoot -

ei äänes vaieta saata.

Aseveljes oppaana oot:

Ylös, matkalle, kohden pyhää maata!

Hyvin tunnettu runo, josta on sävelletty isänmaallinen virsi 584, on vuoden 1931 versiona (ennen vuoden 1984 virsikirjauudistuksen muutoksia):

Suomalainen rukous

Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs!

Kaitse kansamme teitä vyöttäen voimalla meitä,

heikkoja edessäs! Sulta on kaikki suuruus,

henki sun hengestäs.

Herra, valista meihin kasvosi laupiaat,

kunnes armosi alla kukkivat roudan maat!

Vaivassa vaeltaneihin, Herra, valista meihin

kasvosi laupiaat!

Tutkien sydämemme silmäsi meihin luo!

Ettemme harhaan kääntyis, ettei kansamme nääntyis,

silmäsi meihin luo! Alati synnyinmaalle

siipies suoja suo!

RUNOKOKOELMIA

• Tuuli ja tähkä (1922) • Purjehtijat (1925) • Silmästä silmään (1926) • Paljain jaloin (1928) • Uni ja kuolema (1931) • Runoja (1932), valikoima • Punajuova (1933) • Valikoima runoja (1938) • Isien tie (1941) • Uuno Kailaan runoja (1963), valikoima • Ja tomust alkaa avaruus (1984), valikoima • Unen, kuoleman ja intohimon lauluja (1986), valikoima • Unten maa (1989), valikoima • Tuulien laulu (1992), valkoima Uuno Kailaksen ja Eino Leinon runoja • Tuulien nousuun (Kirjapaja, 1996) • Palava laulu (2000), valikoima

NOVELLEJA

Novelleja (1936), sisältää 196 sivua, 12 novellia

SUOMENNOKSIA

• Leacock, Stephen: Pukinsorkka (Gummerus, 1923) • Bruhn, Rudolf: Kuuden kerho (Otava 1924) • Kaunis Saksa (WSOY 1924) • Rakkauden korkea veisu (Gummerus 1924) • Rosen, Erwin: Kaikkien valtojen uhalla (1924) • France, Anatole: Aadamin ensimmäisen vaimon tytär (1926) • Mörne, Arvid: Meren kasvojen edessä (1926) • Scott, Gabriel: Polku (1926) • Södergran, Edith: Levottomia unia (1929) • Kessel, Joseph: Ruhtinasöitä (1930), näytelmä • Tegnér, Esaias: Fritjofin taru (1932) • Södergran, Edith: Kohtaamisia (1982) • Södergran, Edith: Runoja (1942), sama kuin Kultaiset linnut (1990) • Södergran, Edith: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (1994) • Södergran, Edith: Hiljainen puutarha (1994)

Kuunneltavaksi 5 runovideota ja 3 muuta videota:

1. Pallokentällä, runo

3. Paljain jaloin, runo 4. Kevät, runo

5. Yksin, runo 6. Rajalla, runo

7. Linnut, laulu 8. muistopatsaan luona

9. Suomalainen rukous, virsi