Sotasyyllisiksi tuomitut

Eino Tienari  31.5.2020     (Kalevan blogissa 3.10.2019)

LAKI SOTASYYLLISYYDESTÄ OLI PAKKO LAATIA

Kansanedustaja Hertta Kuusinen teki kesällä 1945 yhdessä 55 muun vasemmistoedustajan kanssa välikysymyksen sotasyyllisten rankaisemiseksi. Hallitus vastasi siihen pääministeri Paasikiven puheenvuorolla. Syyskuun 11. päivänä 1945 eduskunta hyväksyi lain sotaan syyllisten rankaisemisesta kolmannessa käsittelyssä äänin 129–11. Presidentti Mannerheimin ollessa sairauden vuoksi estyneenä pääministeri Paasikivi joutui vahvistamaan lain.

Oikeutta käytiin Säätytalossa 15.11.1945 – 21.2.1946 kaikkiaan 23 istunnossa. Erikoistuomioistuimeen kuului kolme juristia: korkeimman oikeuden presidentti Hjalmar Neovius ja hänen erottuaan joulukuussa 1945 hänen seuraajansa Oskar Möller, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Urho Castrén ja professori Kaarlo Kaira. Lisäksi siihen kuului 12 eduskunnan valitsemaa puolueiden edustajaa.

Oikeudenkäyntihuoneena toimi Säätytalon entinen porvarissäädyn istuntosali. Lisäksi oli omat huoneet oikeuden jäsenille, syyttäjälle, syytetyille ja heidän asianajajilleen, valvontakomission edustajille sekä ulkomaisille kirjeenvaihtajille.

Kun syytetyt ja heidän asianajajansa olivat esittäneet kaikki lausuntonsa, oikeudenkäynnin viimeinen istunto pidettiin 2.2.1946. Tämän jälkeen oikeuden jäsenet siirtyivät yhdessä eduskuntataloon neuvottelemaan tuomioista.

NEUVOSTOLIITON MÄÄRÄÄMÄ OIKEUDEN PÄÄTÖS JULISTETTIIN

Oikeuden alkuperäinen ehdotus tuomioiksi sai valvontakomission puuttumaan asiaan ja vaatimaan niiden julistamisen lykkäämistä. Tämän jälkeen oikeus päätyi kannattamaan valvontakomission vaatimia vähimmäisrangaistuksia. Oikeuden päätös ei ollut yksimielinen, sillä neljä oikeuden jäsentä – Toivonen, Hakala, af Heurlin ja Tuurna – katsoi ettei kukaan syytetyistä ollut syyllistynyt lainvastaisuuteen.

       Lopulliset, 21. helmikuuta 1946 julistetut tuomiot olivat:

Risto Ryti . . . . . . 10 vuotta kuritushuonetta

J. W. Rangel . . . . 6 vuotta vankeutta

Edwin Linkomies 5 vuotta 6 kuukautta vankeutta

Väinö Tanner . . . 5 vuotta 6 kuukautta vankeutta

T. M. Kivimäki . . . 5 vuotta vankeutta

Henrik Ramsay . . 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta

Antti Kukkonen . . 2 vuotta vankeutta

Tyko Reinikka . . . 2 vuotta vankeutta

Seuraavassa käydään läpi nämä rohkeat ja etevät valtiomiehet yksi kerrallaan heidän saamiensa tuomioiden ankaruuden mukaisessa järjestyksessä.

RISTO RYTI (1889-1956)

Hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan 1919 Kansallisen Edistyspuoleen riveistä. Valtiovarainministerinä hän onnistui saamaan valtion tulo- ja menoarviokäytännön kuriin. Kun talvisota syttyi 1939 kutsuttiin Risto Ryti Suomen pääministeriksi Suomen pankin pääjohtajan paikalta.

Joulukuussa 1940 Kyösti Kallio luopui presidentin tehtävästään sairauden vuoksi. Hänen tilalleen valittiin Risto Ryti. Hänet valittiin samaan tehtävään uudelleen helmikuussa 1943. Kesällä 1944 hän allekirjoitti vaikean sotilaallisen tilanteen takia sopimuksen, jossa hän lupasi olla tekemättä rauhaa ilman Saksan hyväksyntää. Mannerheimista tuli uusi presidentti elokuussa 1944 ja Rytin tekemä sopimus raukesi.

Ryti istui tuomiostaan Sörnäisten vankilassa kolme vuotta. Presidentti Paasikivi armahti hänet toukokuussa 1949. Muutama kuukausi ennen kuolemaansa Risto Ryti vihittiin Helsingin yliopistossa valtiotieteen kunniatohtoriksi.

Risto Ryti on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Rytin syntymäpitäjän Huittisten museossa on hänelle omistettu osasto. Huittisten keskiaikaisen kirkon puistossa on Risto Rytin patsas, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Kauko Räike.

JOHAN WILHELM RANGEL (1894-1982)

Varsinaisen ammattiuransa Rangel teki pankkimiehenä: aluksi Osuuskassojen Keskuslainarahaston toimitusjohtajana, sitten Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä ja pääjohtajana. Hänestä tuli Suomen pääministeri tammikuussa 1941. Hänen hallituksensa toimi maaliskuuhun 1943 asti. Toimintansa aikana sen kokoonpano muuttui jonkin verran. Uudella edistyspuolueeseen kuuluneella pääministerillä ei ollut lainkaan poliittista kokemusta, joten RKP:n saksalaismielinen Rolf Witting määräsi ulkopolitiikasta muun hallituksen kanssa.

Rangellin tuomittiin mm. seuraavista syistä: suostui sotilaallisiin keskusteluihin Saksan kanssa toukokuussa 1941, aiheutti toimillaan Britannian sodanjulistuksen ja torjui Yhdysvaltain rauhanaloitteen lokakuussa 1941.

Hänet vapautettiin ehdonalaiseen helmikuussa 1949. Hän oli sen jälkeen Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen 1950-1964. Hän oli ansiokas urheilumies ja oli SVUL:n puheenjohtaja 1934-1945 sekä 1951-1953. Suomen olympiakomitean jäsen hän oli 1938-1967. Sen puheenjohtaja hän oli 1961-1963. Hän oli myös Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja 1936-1942. Ansioistaan Suomen urheilun hyväksi Rangellille myönnettiin Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1951.

J.W. Rangel on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

EDWIN LINKOMIES (1894-1963)

Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden professori Edwin Linkomies valittiin eduskuntaan vuoden 1933 vaaleissa Kansallisen Kokoomuksen edustajana. Hän jatkoi kuitenkin sen ohella yliopistossa opettamista. Hänet valittiin pääministeriksi maaliskuussa 1943. Hänen hallituksensa toimi elokuun 8. päivään 1944 asti. Hän oli myös Kokoomuspuolueen puheenjohtaja 1943-1945.

Uuden hallituksen tavoitteena oli Suomen irrottaminen sodasta ja rauhan solmiminen. Linkomiehen hallituksen vaikeutena oli sodan keston arvioiminen ja sopivan ajankohdan löytäminen siitä irtautumiseksi. Tästä hänet tuomittiin: torjui Yhdysvaltain rauhanaloitteen 1943 ja hylkäsi kevään 1944 rauhanehdot.

Muistelmissaan Linkomies saattoikin todeta: ”Olen pääministerikaudellani tehnyt maalleni ainakin yhden suuren palveluksen: estänyt sen että olisimme taitamattomalla ja liialliseen herkkäuskoisuuteen perustuneella menettelyllä luisuneet antautumiseen.”

Se mistä hänet tuomittiin, oli jälkeenpäin katsottuna kaukonäköistä viisautta. Esimerkiksi kansanedustaja Urho Kekkonen ei sitä ymmärtänyt ja oli hallitukseen nähden siihen aikaan oppositiossa. Kekkonen jopa väitteli asiasta omia puoluetovereitaan vastaan maalaisliiton sisäisissä neuvotteluissa.

Jo vankilassa ollessaan Linkomies suunnitteli tieteellisiä tutkimuksia. Hänet vapautettiin toukokuussa vuonna 1949. Sen jälkeen Edwin Linkomies saattoi palata takaisin professorinvirkaansa. Vuonna 1956 hänet valittiin Helsingin yliopiston rehtoriksi ja vuonna 1962 yliopiston kansleriksi.

Edwin Linkomies on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

VÄINÖ TANNER (1887-1966)

Keväällä 1920 Suomen hallitus nimitti erillisen komitean valmistelemaan rauhanneuvotteluita Neuvosto-Venäjän kanssa. Tanner oli yksi sosialidemokraattien edustajista. Komitean puheenjohtajana oli Paasikivi.

Myöhemmin presidentti Relander antoi hallituksen muodostamisen Tannerille. Hän muodosti silloin Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisen vasemmiston vähemmistöhallituksen 13.12.1926 alkaen. Tanner oli Elannon toimitusjohtajana jatkuvasti tekemisissä maan tärkeimpien teollisuusjohtajien kanssa. Vuonna 1937 Tanner tuli professori Aimo Cajanderin hallitukseen valtiovarainministeriksi.

Sen jälkeen hän oli Risto Rytin hallituksen ulkoministerinä 1939-1940 ja seuraavassa hallituksessa kauppa- ja teollisuusministerinä 1940-1942. Edwin Linkomiehen hallituksessa Tanner oli valtiovarainministeri työparinaan samassa ministeriössä Tyko Reinikka.

Sotasyyllisten oikeudenkäynnissä Neuvostoliitto piti Tanneria yhtenä suurimmista syyllisistä sotiin. Tästä hänet tuomitiin: suhtautui väärällä tavalla Britannian uhkavaatimukseen, torjui Yhdysvaltain rauhanaloitteet ja hylkäsi kevään 1944 rauhanehdot. Tanner pääsi ehdonalaiseen vapauteen marraskuussa 1948. Hän palasi eduskuntaan uudelleen vuosiksi 1951-1954 ja 1958-1962.

Väinö Tanner on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Hänelle pystytettiin kuvanveistäjä Kari Juvan toteuttama muistomerkki vuonna 1985 Hämeentien ja Kaikukadun kulmaan Sörnäisiin. 

TOIVO MIKAL KIVIMÄKI (1886-1968)

htoriksi Kivimäki väitteli 1924 asianajajan siviilioikeudellisesta vastuusta. Hän oli varoja keränneen Turun Suomalaisen Yliopistoseuran puheenjohtaja 1928-1933. Edistyspuolueeseen kuulunut Kivimäki oli Oskari Mantereen hallituksen sisäasiainministeri 1928-1929 ja J.E. Sunilan hallituksen oikeusministeri 1931-1932. Mäntsälän kapinan aikana hän kirjoitti presidentti P.E. Svinhufvudin radiopuheen, jolla tämä sai kapinalliset antautumaan ilman verenvuodatusta. Suomen siihen asti pitkäaikaisin pääministeri hänestä tuli 1932-1936. Se oli SDP:n antaman tuen ansiota, koska he näin estivät oikeiston pääsyn hallitukseen.

Talvisodan aikana hän oli Tukholmassa pääministeri Rytin toivomuksesta neuvottelemassa Ruotsin aseavun antamisesta Suomelle. Sen jälkeen hän kävi neuvottelemassa myös Berliinissä helmikuussa 1940 tuoden sieltä tärkeitä tietoja hallitukselle. Kivimäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana.

Hänet tuomittiin sotasyylliseksi, vaikka hän ei ollut vastuussa oleva poliitikko vaan virkamies.

Hän joutui olemaan vangittuna elokuuhun 1948 asti istuttuaan puolet tuomiostaan. Kivimäki kirjoitti vankilassa ollessaan kirjan ”Tekijänoikeus (1948)”. Sen jälkeen hän jatkoi Helsingin ylipistossa siviilioikeuden professorina vuoteen 1956 asti. T.M. Kivimäki vihittiin vuonna 1956 Turun yliopiston filosofian kunniatohtoriksi. Hän oli Suomen asianajaliiton julkaiseman lehden ”Defensor Legis” toimituskunnassa vuodesta 1920 kuolemaansa asti.

T.M. Kivimäki on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

CARL HENRIK WOLTER RAMSAY (1886-1951)

Ramsay suoritti filosofian tohtorin tutkinnon kemian alalta vuonna 1909 Helsingin yliopistossa. Hän oli Ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikko ja talousmies. Hän oli puolueen varapuheenjohtaja 1922-1935. Hän oli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön toimitusjohtaja vuosina 1920-1946.

Hän oli sodan aikana J.W. Rangellin hallituksen kansanhuoltoministeri ja Edwin Linkomiehen hallituksessa ulkoasiainministeri. Ramsayn asenteet ja mielipiteet kävivät usein yhteen Mannerheimin kanssa. Ramsayn ja marsalkan välillä vallitsi läheinen suhde.

Ramsaylla oli mahdollisuus saada luottamuksellista tietoa tuntemiltaan amerikkalaisilta ja ruotsalaisilta päättäjiltä. Ramsay yritti vaistomaisesti pitää etäisyyttä kolmannen valtakunnan edustajiin, koska he olivat rauhanteon esteenä. Saksan vaatima valtiosopimus saatiin Ramsayn avulla käännettyä Rytin kirjeeksi Hitlerille.

Hän pääsi vankilasta jouluna 1947. Hän jatkoi sen jälkeen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön toimitusjohtajana 1948-1951. Ramsay toimi Suomen Purjehtijaliiton luottamustehtävissä. Hän kirjoitti kirjan ”Nordenskiöld, sjöfararen (1950)”, joka ilmestyi suomeksi 1953.

Ramsay on haudattu Espoon Kirkon hautausmaalle.

ANTTI KUKKONEN (1889-1978)

Antti Kukkonen oli maalaisliiton edustajana eduskunnassa vuosina 1919-1945. Hän on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kansanedustajista, kun lasketaan mukaan sotien jälkeinen aika eduskunnassa. Valtioneuvostossa hän ehti olla ministerinä 6 eri hallituksessa ennen jatkosotaa.

Opetusministerinä toiminut Antti Kukkonen kuului jatkosodan aikana hallituksen ulkoasiainvaliokuntaan. Tutkinnassa Kukkoselta kysyttiin etenkin hänen yhteydenpidostaan Helsingin Saksan lähetystössä työskentelemään Hans Metzgeriin. Antti Kukkonen joutui syytettyjen penkille siksi, että myös ulkoasiainvaliokuntaan kuulunut Tanner saatiin tuomiolle.

Vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsinyt Antti Kukkonen siirrettiin vankilasta Kivelän sairaalaan. Hän palasi eduskuntaan vuonna 1954. Hän ei päässyt koskaan eroon katkeruudestaan häntä oikeudenkäynnissä kuulustellutta Urho Kekkosta kohtaan.

Antti Kukkonen on haudattu Evankelis-luterilaiselle hautausmaalle Joensuuhun. Nykyään Joensuussa sijaitseva Kukkolan tila, jota Kukkonen viljeli, toimii nyt kotiseutumuseona.

TYKO REINIKKA (1887-1964)

Tyko Reinikka suoritti kasvatusopin tutkinnon vuonna 1914 ja toimi samalla matemaattisten aineiden opettajana Värtsilässä. Reinikka oli Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1922-1930. Hän oli kauppa- ja teollisuusministeri Kallion II hallituksessa ja valtiovarainministeri Kallion III hallituksessa. Hän oli Kansallis-Osake-Pankin Värtsilän konttorin johtaja 1917-1927, Jyväskylän konttorin johtaja 1927-1932, josta siirtyi lopulta pankin johtokunnan jäseneksi 1932-1956.

Tyko Reinikka tuli Edwin Linkomiehen hallitukseen toiseksi ministeriksi valtiovarainministeriöön yhdessä Väinö Tannerin kanssa. Hän oli jatkosodassa saksalaissuuntauksen ja sotapolitiikan kannattaja. Hänet asetettiin syytteeseen, koska hän oli kuulunut Linkomiehen hallituksen ulkoasiainvaliokuntaan.

Reinikka päästettiin ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa 1947 istuttuaan lähes koko tuomionsa. Sen jälkeen hän jatkoi työtään Kansallis-Osake-Pankin johtokunnassa. Presidentti Paasikivi myönsi hänelle ministerin arvon vuonna 1951.

Tyko Reinikka on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

 - - - - - - - - - - - - -

Jaa tämä sivu