Eino Tienari 16.10.2020
(Novellia ei ole julkaistu aikaisemmin. Se on kirjoitettu vuonna 2005.)
Nuori mies selviää elämässä
Nuori mies on vapautunut asepalveluksesta. Ampumaharjoituksissa on sattunut onnettomuus, jonka vuoksi hän on tulossa sokeaksi. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi ja mennyt heti sen jälkeen sotaväkeen asepalvelusta suorittamaan. Hän olisi halunnut opiskella Oulun yliopistossa historian opettajaksi humanistisessa tiedekunnassa.
Hän on sivistyneestä kodista, jossa on ollut kirjahyllyssä paljon kirjoja. Hän on lukenut ikäisekseen paljon sekä kaunokirjallisuutta että historiaa, joka on erityisesti kiehtonut häntä. Ruumiinrakenteeltaan hän on pienikokoinen eikä ole kovin hyvä urheilussa.
Korvauksena onnettomuudesta armeija maksaa hänelle pientä sairaseläkettä kaikille varusmiehille otetun tapaturmavakuutuksen perusteella. Hän menee täydentämään koulutustaan, jolloin häneltä kysellään asioita.
+ + +
Ohjaaja: Kirjoittaminen siis kiinnostaa sinua?
Mies: Kyllä. Minulla on jo valmiina useita harjoitelmia ja käsikirjoituksia. Niitä pitää tosin vielä korjailla.
Ohjaaja: Oletko jo saanut julkaistua niitä?
Mies: Varusmiesten lehteen kirjoitin hauskan tarinan tontusta.
Ohjaaja: Mikä siinä tarinassa oli erityisen hauskaa?
Mies: Se, että tällä tontulla oli epätavallisen tarkka näkö. Hän näki jopa talojen sisälle ikkunoista.
Ohjaaja: Herättikö kirjoittamasi tarina huomiota?
Mies: Kyllä. Kirjoitin sen nimimerkillä, joten toverini eivät tienneet minun olleen sen kirjoittaja. He lukivat siitä otteita ääneen ja nauroivat.
Ohjaaja: Sehän oli hauska kuulla. Onko suullisesta esitystaidosta erityistä hyötyä kirjoittajalle?
Mies: Luulen olevan. Jos haluaa päästä esille, niin on ehkä luettava itse ääneen omia tekstejään. Siksi tulin tälle suullisen esitystaidon kurssille.
+ + +
Tämä nuori mies meni noin puoli vuotta edellä mainitun kurssin jälkeen tarkempiin tutkimuksiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä hänelle päätettiin suorittaa leikkaus molempiin silmiin. Tämä leikkaus onnistui niin hyvin, että lääkärit arvelivat sokeutumisen jäävän turhaksi peloksi. Sen sijaan potilas joutuisi käyttämään loppuelämänsä ajan hyvin vahvoja silmälaseja.
Mies ilostui tästä niin, että hän kirjoitti koko tapahtumasarjasta pienen kirjan. Se kertoi hänen lapsuudestaan, armeijassa tapahtuneesta onnettomuudesta, hänen käymistään kursseista ja tehdystä silmäleikkauksesta. Koska hän oli niin hyvin perehtynyt kirjassa kertomaansa aiheeseen ja kertoi sen elävästi, niin se hyväksyttiin kustannettavaksi.
Sattui niin, että ”Akuutti”-niminen terveysohjelma televisiossa kertoi tästä kirjasta ja silmien näkökyvyn paranemisen mahdollisuudesta. Ohjelman katsojissa se herätti kiinnostusta. Niin tätä pientä kirjaa myytiin niin paljon, että kustantaja joutui ottamaan siitä entistä suuremman painoksen. Myös tämä toinen painos myytiin loppuun.
Seuraavaksi häntä pyydettiin pitämään aiheesta esitelmä näkövammaisten kokouksissa. Hän kävi muun muassa Jäälissä Pihlajarannan virkistyskeskuksessa puhumassa Oulun seudun näkövammaisiille. Häntä kuunneltiin keskittyneesti. Koska hän oli käynyt suullisen esitystaidon kurssin, hän tiesi miten toimia oikein. Hän sai puheeseensa sellaista elävyyttä, että kuulijat jaksoivat seurata sitä helposti. Esitelmää seurasi aina hänelle tehtyjä silmiä koskevia kysymyksiä.
Vähitellen kutsut harvenivat, koska lähiseudulla ei enää ollut tarvetta selittää samaa asiaa uudelleen. Hänelle jäi paljon vapaata aikaa. Hän mietti, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että hänestä ei taida olla kirjailijaksi. Hän osasi kirjoittaa vain tämän yhden kirjan. Sen jälkeen oli kirjoittamisen veto pois. Hän tunsi itsensä jonkin verran pettyneeksi.
+ + +
Myöhemmin hänelle soitettiin puhelimella kotiin. Puhelimessa oli lievästi näkövammainen nuori nainen, joka halusi kysyä lisää miehen saamista kokemuksista. Tämä nainen oli käynyt kuuntelemassa aikaisemmin mainittua nuoren miehen esitelmää. He kävelivät yhdessä Hupisaarilla ja puhelivat paljon tästä asiasta. Siellä he istuivat penkille, josta näkyivät vesi ja siellä korkeat suihkut solisemassa. Heistä tuntui mukavalta istua siinä.
Sen jälkeen he ottivat tavaksi käydä usein kävelyllä. He kävivät myös hieman kauempana Linnanmaalla olevassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli komeat kasvihuoneet ja siellä tuoksuvia eksoottisia kasveja. Ilma oli sisällä lämmintä ja kosteaa. Siellä heidän tunteensa heräsivät.
Puutarhassa nuori mies kosi tätä nuorta naista. Hän sai myöntävän vastauksen.