Eino Leinon runoja

Eino Leino ja hänen toinen vaimonsa Aino Kajanus Esplanadin puistossa vuonna 1913. Kuvan lähde on Yleisradio.

Eino Tienari 1.12.2020 päivitetty 20.8.2021

(Lisätty kolme uutta runovideota: numerot 2, 3 ja 9, ja poistettu kaksi.)

Eino Leino -talo

Eino Leino -talo on rakennettu Elias Lönnrotin (1802-1884) torpan ja Eino Leinon (1878-1926) syntymäkodin Hövelön kopioksi vuonna 1978.

Sen osoite on Sutelantie 28, Paltaniemi. Kesälauantaisin talossa on nykyisin yksityistilaisuuksia. Lystinurmi-ladossa on kesäisin valokuva- tai kuvataidenäyttely. Taloa vuokrataan koko vuoden yksityistilaisuuksiin.

Lönnrot asui Hövelössä 1834-35 ja kokosi sen suojissa Vanhan Kalevalan. Eino Leino eli lapsuutensa Emilia ja Antti Lönnbohmin perheen nuorimpana kymmenestä lapsesta tuossa talossa.

Vanha Hövelö purettiin 1970-luvun alussa. Vanhan talon piirustusten mukaan rakennettu Eino Leino -perinnetalo vihittiin Paltaniemen kirkon läheisyyteen Eino Leinon syntymäpäivänä vuonna 1978, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta.

Vuoden 2017 alusta lähtien Eino Leino -talon on omistanut Eino Leino talon -säätiö. Säätiön muodostavat Kainuun Eino Leino -seura ry, Elias Lönnrot -seura ry ja Paltamon kunta.

Eino Leinon ensimmäinen runoteos

Aloittaessaan opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1895 Eino Leino asteli mieluummin edestakaisin huoneessaan miettien runojaan kuin istui luennoilla. Saatuaan niitä kokoon tarpeeksi, hän rohkaistui lähettämään runonsa Otavalle.

Otavan johtokunta suhtautui teokseen suosiollisesti ja suositteli sen julkaisemista. Johtokunnan pöytäkirjasta löytyi merkintä: ”Päätettiin ottaa ja maksaa palkkio 300 markkaa, vaikka pidettiinkin tätä ehkä liian suurena, mutta ei tahdottu ruveta tinkimään.” Nimellä ”Maaliskuun lauluja” teos ilmestyi kirjakauppoihin huhtikuun alussa vuonna 1896. Siitä oli otettu 1000 kappaleen painos ja teos myös huomattiin yleisesti.

Syksyllä 1896 julkaistiin järjestykseltään toinen runoteos nimeltään ”Tarina suuresta tammesta ynnä muita runoja”. Sitä seurasivat runokokoelmat ”Yökehrääjä”, ”Ajan aalloilta”, ”Hiihtäjän virsiä”, ”Pyhä kevät”, ”Kangastuksia”, ”Helkavirsiä”, ”Simo Hurtta”, ”Talvi-yö” ja ”Halla”.

Julkaistujen kirjojen sarja jatkui. Leino oli hyvin tuottelias kirjailija kirjoittaen myös suomennoksia, tietokirjoja, näytelmiä ja romaaneja.

Edellä oleva katsaus perustuu Hannu Mäkelän kirjaan ”Eino Leino, elämä ja runo” (2006).

Alkuperäinen Eino Leinon lapsuuskoti Hövelö, jonka pihapiirrin rakennettiin ns. poikien talo perheen lapsille. Kuvan lähde on kainuuneinoleinoseura.fi.

Eino Leino työhuoneessaan. Kuvan lähde on viisitahtea.com.

Nuoren Eino Leinon runoja

Nämä kolme runoa on valittu kokoelmasta ”Maaliskuun lauluja”. (Keito on nimitys kalevalaisessa loitsurunoissa esiintyvälle hahmolle.)

Ensi lumen aikoihin

Ensi lumen aikoihin / Oli tullut lunta

jo tulvaltaan / ja valkea vaippa se kattoi maan,

kuin neitosen, unta / mi haaveissaan

vain uinuvi kainoista toiveistaan.

Lumi puhdasna päilyi / ja impyinen

se latuja hiihteli hangellen. / Ja päivän ne säilyi

ja yöhyen, / kaunis uus lumi peitti ne umpehen.

Oli ihana neito, / niin puhtoinen

ja nuori ja kaino ja kaunoinen. / Hänet kerran kun keito

mä nähdä sain, / heti leimahti lempi mun rintahain.

Kesä-yöhyet vienot / me lemmimme niin,

mut syksyllä sitten me erkautiin. / Vain muistomme hienot

ne säilyivät – / kunis uutehen lempehen häipyivät.

Syyslaulu neidolleni

Jo pilvihin taivas peittyy

ja paljas on rannan puu,

tuul’ laineita ärjyen nostaa,

keto kukkiva kellastuu.

Suven hertas ja hempeä aika

se kestävi hetken vaan,

mut ainaiseksi se rinnan

voi velloa aaltoamaan.

Kesän kukkaset elpyy kyllä

taas tullessa keväimen –

kun kestäis kesämme lempi

yli talven ja tuiskujen.

Mä metsän polkua kuljen

kesä-illalla aatteissain

ja riemusta rintani paisuu

ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll’ lehdossa vaaran alla

oli kummia äskettäin,

niin vienoa, ihmeellistä

all’ lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,

minä vain sekä muuan muu

ja lehdon lempivä kerttu

ja tuoksuva tuomipuu.

+ + + +

Youtubessa on paljon eritasoisia ja erilaisia videoita Eino Leinosta. Valitsin niistä omasta mielestäni 9 hyvää lausuntavideota teidän lukijoiden kuunneltavaksi.

Video 1. Mä metsän polkua kuljen – lausuja Pirja Arponen

Video 2. Tumma - lausuja Hannu Huuska, kuvat Petri Hiltunen. (uusi video)

Video 3. Legenda - lausuja Paula Tapiomäki. (uusi video)

Video 4. Rauhattoman rukous – lausuja Yrjö Jyrinkoski

Lisää Eino Leinon runoja luettavaksi

1. Eräs paikka hakea Eino Leinon runoja on:

www.runosto.net/eino-leino/

2. Eino Leinon runoja löytyy myös Kainuun Eino Leino -seuran kotisivulta osoitteesta

www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leinon-runoja/

Siellä runoja voi hakea aihepiireittäin. Valitsin otsikon ”Oulujärvi ja kotiseutu”. Sieltä löytyi seuraava kaunis runo, joka on kirjoitettu vuonna 1895:

Mä lykkään purteni laineillen

Ma lykkään purteni laineillen

ja järven poikki sen ohjaan

ja lasken salmia saarien

tuon pienen poukaman pohjaan.

Ja rannalla lahden tyynen sen

on tuoksuva tuomilehto,

koti peippojen, kerttujen keväisten

ja laulujen, tuoksujen kehto.

Mut varjossa lehdon vilppahan sen

on neitonen tummatukka,

mun leppäkerttuni keväinen,