Kiinan ja Japanin ensimmäinen sota 1894-1895

Eino Tienari     7.9.2021     (päivitetty hieman 8.9.2021)

Johdanto

Japanin keisarikunta eli toiselta nimeltään ”Suur-Japanin keisarikunta” oli japanilainen kansallisvaltio, joka siinä muodossa oli olemassa vuoden 1868 Meiji-restauraatiosta vuoden 1947 perustuslain hyväksymiseen saakka. Sen keisari oli Mutsuhito vuodesta 1868 alkaen vuoteen 1912 asti.

Vuonna1879 Japani liitti virallisesti itseensä Riukiusaaret. Toisen maailmansodan jälkeen ne kuuluivat vuoteen 1972 asti Yhdysvalloille hävityn sodan seurauksena. Nämä saaret kuuluvat nykyään taas Japaniin.

Vuonna 1877 Japanin uusilla sotaväen opeilla murskattiin vanhanaikaisin asein varustettujen samuroiden kapinan.

Nykyistä Kiinaa hallitsi vuosina 1644-1911 Qing-dynastia (myös nimellä Tshing-dynastia). Se jäi Kiinan viimeinen keisaridynastiaksi. Sen virallinen nimi oli ”Suuren Qingin keisarikunta”.

Se oli käynyt Toisen ooppiumisodan Isoa-Britanniaa ja Ranskaa vastaan vuosina 1856-1860. Tuon sodan rauhansopimuksessa ooppiumkauppa laillistettiin. Sen lisäksi Britannia, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat saivat luvan avata lähetystöt Pekingiin ja oikeuden omistaa maata.

Kiina kävi elokuusta 1884 huhtikuuhun 1885 sodan Ranskaa vastaan Pohjois-Vietnamin Tonkinin alueen hallinnasta. Sota päättyi Ranskan voittoon.

Kiinan-Japanin 1. sodan syyt

Koreassa talonpokien ensimmäinen kapina voimistui ja vuonna 1893 heidän johtajansa vaativat japanilaisten ja länsimaalaisten karkottamista Koreasta. Sen tavoitteena oli myös parannuksen saaminen talonpoikien asemaan. Korean hallituksen onnistui kuitenkin sillä kertaa rauhoittaa tilanne uhkaamalla kapinaliikettä voimatoimin.

Koreassa oli länsimaalaisvastainen toinen kapina vuonna 1894. Sen kukistaminen kiinalaisten apujoukkojen avulla johti Kiinan ja Japanin sodan puhkeamiseen. Kiina ja Japani olivat nimittäin vuonna 1885 sopineet vetävänsä molemmat joukkonsa pois Koreasta. Kiina siis rikkoi tätä sopimusta auttaessaan Korean hallitusta sen taisteluissa.

Sodan osapuolten sotapäälliköt 

Japanin joukkoja komensi kenraali Yamagata Aritomo (1838-1922). Hän oli aikaisemmin ollut Japanin sotaministeri, sisäministeri ja pääministeri. Hän oli tuon sodan aikana yleisesikunnan komentaja.

Hän palasi vuonna 1870 opintomatkalta Preussista. Sen jälkeen Japaniin otettiin käyttöön Preussin mallin mukainen sotilaskoulutus. Siellä siirryttiin värvättyyn varusmiesarmeijaan. Aseistuksessa painotettiin tuliaseita miekkojen sijasta.

Kiinan joukkojen sotilaskomentaja oli Li Hongzhang (1823-1901). Hän oli 1800-luvun lopulla Kiinan ulkopolitiikan johtavia hahmoja. Hän pyrki modernisoimaan Kiinaa ja varsinkin sen armeijaa. Hän kukisti Kiinassa monia kapinoita.

Li osallistui vuonna 1896 Venäjän tsaarin Nikolai II:n kruunajaisiin Moskovassa ja neuvotteli samalla salaisen liittosopimuksen Kiinan ja Venäjän välille. Sopimuksessa Venäjä sai oikeuden jatkaa Siperian rataa Kiinan alueen poikki Mantsuriassa.

Kiinan-Japanin 1. sodan taisteluita

Tämän luvun sisältö on kokonaisuudessan otettu useista Wikipedian teksteistä. Mitään lähdekirjaa tästä sodasta ei ole käytetty, koska sellaista ei löytynyt.

Pungdon taistelu eli Feng-taon taistelu oli sodan ensimmäinen meritaistelu. Se käytiin 25. heinäkuuta 1894 Korean rannikolla Japanin laivaston 3 risteilijän osaston ja Kiinan laivaston 1 risteilijän, 2 tykkiveneen ja 1 kuljetusaluksen laivaston välillä.

”Tuossa taistelussa Kiinan risteilijä vaurioitui menettäen ohjattavuutensa, mutta vika saatiin korjattua. Tykkivene nro 1 ajoi karille, jonka jälkeen aluksen ruutivaraston räjähdys tuhosi sen täysin. Paikalle saapui suuri kiinalaisiasotilaita kuljettanut alus. Varoituksen jälkeen kuljetusalus upotettiin japanilaisen risteilijän toimesta. Uppoamisen seurauksena noin 1100 kiinalaissotilasta sai surmansa. Tykkivene nro 2 vallattiin ja liitettiin Japanin laivastoon.”

Seonghwanin taistelu eli Asanin taistelu oli sodan ensimmäinen maataistelu. Se käytiin 28.-29. heinäkuuta 1894 Koreassa. Sotavoimat olivat määrältään tasavahvoja ollen molemmat noin 4000 miestä.

”Japanilaisten edetessä kiinalaiset kaivautuivat (linnoittautuivat)  ja laskivat osan riisipelloista tulvan alle. Osa japanilaisista kiersi kiinalaisten sivustaan ylittämällä Ansong-joen. Puolustajat pakenivat jättäen taakseen runsaasti aseita ja varusteita. Japanilaiset seurasivat pakenevia Asaniin, mutta järkyttyneiden kiinalaisten puolustus siellä murtui ja eloonjääneet pakenivat.”

Pjongjangin taistelu oli sodan toinen maataistelu. Se käytiin 15. syyskuuta 1894 Pohjois-Koreassa. Japanilaisia sotilaita oli noin 10 000 ja kiinalaisia noin 14 000.

”Japanilaiset tekivät suoran hyökkäyksen linnoitusta vastaan pohjoisesta ja kaakosta heikon tykkitulen tukemana. Kiinalaisten vahva puolustus romahti japanilaisten odottamattoman selustaan tehdyn sivustahyökkäyksen ansiosta. Eloonjääneet kiinalaiset pääsivät pimeän turvin pakenemaan joen yli.”

Jalujoen taistelu eli Keltaisenmeren taistelu oli sodan toinen meritaistelu. Se käytiin 17. syyskuuta 1894 Koreanlahden Jalujoen suulla Korean ja Kiinan rajalla laivastojen välillä. Japanilla oli 12 erilaista sotalaivaa ja Kiinalla vastaavasti 14. Taistelu oli raju ja jännittävä.

”Taistelussa 4 Japanin alusta vaurioitui. Sotilaista noin 300 kaatui ja noin 200 haavoittui. Kiinan laivaston 5 alusta upposi ja 3 vaurioitui. Kiinalaisista noin 850 kaatuu ja noin 500 haavoittui. Kiinan jäljellejääneet kulkukelpoiset alukset pakenivat Port Arthuriin.”

Jiulianchengin taistelu oli sodan kolmas maataistelu. Se käytiin 24. lokakuuta 1894 Korean ja Mantsurian rajalla japanilaisten ylittäessä Jalujokea. Japanilla oli 10 000 sotilasta ja Kiinalla noin 15 000.

”Japanin 3. divisioona teki yöllisen hyökkäyksen Hushaniin 25. lokakuuta, jolloin sen tiedustelu havaitsi kiinalaisjoukkojen pääosan karanneen edellisenä yönä. Samoin Japanin 5. divisioonan ylittäessä Jalujoen Julianchengissa havaitsivat tukikohdat tyhjiksi ja ainoastaan etuvartion tekevän vastarintaa. Alle kolmessa tunnissa kumpikin alue oli japanilaisten hallussa. Dadong vallattiin vuorokautta myöhemmin ilman vastarintaa. Kiinan armeija jätti vetäytyessään japanilaisille suuren määrän aseita ja varusteita.”

Lüshunkoun taistelu oli sodan neljäs maataistelu. Se käytiin 21. marraskuuta 1894 Mantsuriassa. Japanilaisia sotilaita oli 15 000 ja kiinalaisia 13 000.

”Japanin joukot valtasivat 6. marraskuuta vain vähäistä vastarintaa kohdaten linnoitetun Jinzhoun, jonka takana oli niemimaan kapein vain seitsemisen kilometriä leveä kohta, mikä katkaisi Lüshunkoun maayhteydet. Seuraavana päivänä japanilaiset marssivat Dalianin satamakaupunkiin kohtaamatta vastarintaa, koska kiinalaisjoukot olivat panneet Lüshunkouhun edellisenä yönä. Vaurioitumattomina haltuun saadut satamalaitteet paransivat japanilaisjoukkojen huoltomahdollisuuksia merkittävästi. Lisäksi kiinalaiset olivat jättäneet jälkeensä miinakenttien kartat sekä yksityiskohtaiset piirrokset Lüshunkoun puolustuksesta.”

Weihaiwein taistelu oli sodassa käyty maa- ja meritaistelu. Se käytiin 20. tammikuuta - 12. helmikuuta 1895 Kiinan rannikolla.

”Kenraali Oyama Iwaon Japanin 2. armeija maihinnousu Weihaiwein itäpuolella Rongchengissä 22. tammikuuta, mikä tapahtui ilman vastarintaa. Japanilaisjoukot aloittivat 26. tammikuuta marssin kahtena rivistönä, joista ensimmäinen eteni rantatietä ja toinen nelisen mailia sisämaassa tiettömässä maastossa. Hyökkäys oli ajoitettu kiinalaisten uudenvuoden mukaan ja eteneminen sujuikin ilman vastarintaa. Joukot yhtyivät Weihaiwein edustalla 29. tammikuuta. Seuraavana päivänä aloitettiin kaupungin etelä- ja itäpuolella kolmesta kohtaa hyökkäys maatukikohtia vastaan. Beiyangin armeija puolustautui yhdeksän tuntia ennen kuin vetäytyivät jättäen linnakkeet lähes koskemattomina hyökkääjille. Japanilaisten tappiot olivat vähäisiä.”

Yingkoun taistelu oli sodan viides maataistelu. Se käytiin Mantsuriassa.

”Japanin 2. armeija aloitti 10. tammikuuta 1895 kolmelta taholta hyökkäyksen linnoitettua Gaipingin kaupunkia vastaan, minkä asukkaat jäädyttivät vallit vaikeuttaakseen japanilaisten etenemistä. Siitä huolimatta kaupunki kukistui nopeasti. Kiina aloitti 16. helmikuuta Haichengia vastaan 16 000 miehellä hyökkäyksen, joka lyötiin takaisin. Saatuaan tiedon Weihaiwein kukistumisesta Qing-dynastian hyökkäys pysähtyi. Monet kiinalaissotilaat karkasivat tiedon saatuaan.

Kenraali Nozu Michitsuran komentamat japanilaisjoukot aloittivat 28. helmikuuta vastahyökkäyksen Liaoyangiin ja Niuzhuangiin. Tykistökeskityksen jälkeen jalkaväki eteni laajalla rintamalla. Qing-dynastian joukot vetäytyivät epäjärjestyksessä kaakkoon kohti Jinzhouta tehden ainoastaan satunnaisesti heikkoa vastarintaa.”

Japanin sotamenestys jatkui. Heillä oli parempi aseistus, parempi sodanjohto ja paremmin koulutettu armeija kuin Kiinalla.

Sodan tappiot ja lopputulos

Keisarillisen Japanin sotavoiminen vahvuus oli 360 000 sotilasta. Sodassa japanilaisia kaatui 1400, haavoittui 4000 ja kuoli tauteihin noin 12 000 henkeä.

Quing-dynastian (Kiinan) sotavoimien vahvuus oli 630 000 sotilasta. Tarkkoja tietoja ei ole, mutta kaatuneita ja haavoittuneita lasketaan olleen noin 35 000 henkeä.

Rauhasopimuksessa Korea julistettiin itsenäiseksi, Japani sai Taiwanin ja joitakin muita alueita. Lisäksi Kiinan kaupunkeja avattiin ulkomaalaisille ja ulkomaalaiset saivat oikeuden perustaa tehtaita eräisiin Kiinan satamiin.

Japani sai alkuperäisten rauhanehtojen mukaan myös Liaodongin niemimaan (ks. kartalla paikka Dalian), mutta Venäjä, Saksa ja Ranska pelkäsivät antaa niin suurta voittoa Japanille. Erityisesti Venäjä painosti Japania luovuttamaan niemimaan takaisin Kiinalle. Korvaus siitä annettiin hopealla maksuna Japanille. Japanin sotilasjohtajat pitivät sitä nöyryytyksenä, joka kostettiin Japanin-Venäjän sodassa.

Lopuksi on 2 videota. Dokumentin molemmat osat on julkaistu tämän vuoden 2021 tammikuussa:

Video 1. Kiinan ja Japanin 1. sodan dokumentin alkuosa englanniksi puhuttuna ja tekstitettynä: osoita tekstitystä ruudun alareunassa. Sen kesto on 16½ minuuttia.

Video 2. Kiinan ja Japanin 1. sodan dokumentin loppuosa englanniksi puhuttuna ja tekstitettynä. Sen kesto on 20 minuuttia.

Jaa tämä sivu