Yhdysvaltain historia vuosina 1866 - 1914

Eino Tienari    13.9.2021      (video 2 vaihdettu  ja kuva 4 lisätty 15.9.2021)

Johdanto

Tämä on toinen osa Yhdysvaltain historiaa koskevia kirjoituksia. Ensimmäinen osa "USAn historia 1" kertoo Yhdysvaltain historiasta vuosina 1785-1860. Näiden kahden lisäksi ”USAn siirtokunnat” kertoo siirtokunnista ennen vapaussotaa ja ”USAn intiaanit” Yhdysvaltain intiaanien historiaa.

Kirjoitus ”Amerikan sota 1” kertoo Yhdysvaltain vapaussodasta 1775-1783 ja ”Amerikan sota 2” Yhdysvaltain sisällissodasta 1861-1865.

Yhdysvaltain talouden kehittyminen

Yhdysvaltain teollistuminen lähti toden teolla käyntiin sisällissodan jälkeen.

Siirtolaisia virtasi Yhdysvaltoihin muun muassa kasvavan teollisuuden työvoimaksi. Yhdysvaltojen asukasluku kasvoi 1800-luvun ajan. Se oli koko tuona aikana maailman tärkein siirtolaisten vastaanottaja. Vuonna 1800 Yhdysvaltain asukasluku oli vain 5 miljoonaa, mutta 1920 jo 106 miljoonaa. 1820-luvulta 1880-luvulle tulijat olivat etupäässä länsieurooppalaisia kuten englantilaisia, irlantilaisia, saksalaisia ja skandinaaveja.

Vuosisadan lopulla maahan alkoi tulla paljon italialaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia. Suomesta Yhdysvaltoihin muutti 350 000 siirtolaista. Siirtolaisia vetivät Yhdysvaltoihin etenkin maatalousmaan hyvä saatavuus, työmahdollisuudet sekä poliittinen ja uskonnollinen vapaus. Kaliforniaan tuli hiukan siirtolaisia myös Japanista ja Kiinasta. 

Maatalouden dramaattinen laajentuminen tapahtui vuosina 1860–1910. Maatilojen määrä kolminkertaistui 2,0 miljoonasta vuonna 1860 - 6,0 miljoonaan vuonna 1906.

Maatiloilla asuvien ihmisten määrä kasvoi noin 10 miljoonasta vuonna 1860 - 22 miljoonaan vuonna 1880 ja - 31 miljoonaan vuonna 1905. Maatilojen arvo nousi 8 miljardista dollarista vuonna 1860 30 miljardiin dollariin vuonna 1906.

Monet varhaiset uudisasukkaat kärsivät menetyksiä taloudellisesti, varsinkin 1890-luvun alussa. 1900-luvulla satovakuutus, uudet säilyttämistekniikat ja laajamittainen liittovaltion tuki alensivat riskiä. Maahanmuuttajat, erityisesti saksalaiset ja heidän lapsensa, muodostivat suurimman osan uudisasukkaista vuoden 1860 jälkeen.

1850-luvulla rakennettiin hämmästyttävät 31 000 kilometriä rautatietä. Ensimmäinen Tyynenmeren rannikolle saakka johtanut rautatie valmistui vuonna 1869. Linjojen rakentamisesta puuttui kuitenkin suunnitelmallisuus, sillä sitä tekivät hallitsemattomasti toimivat yksityiset ratayhtiöt, jotka kilpailivat keskenään usein rinnakkaisilla reiteillä. Yhtenäistä rataverkkoa ei syntynyt, ja radat olivat usein yhtä huonossa kunnossa kuin ratayhtiöiden talous.

Yhdysvaltain presidentit ja tapahtumia vuosina 1865 - 1913

Andrew Johnson nousi Yhdysvaltain 17. presidentiksi Abraham Lincolnin salamurhan jälkeen 15. huhtikuuta 1865. Hän oli vaaleissa Kansallisen unionipuolueen listalla.

Presidenttinä hän pyrki jarruttamaan orjuuden lakkauttamista ja ajautui tämän takia riitaan kongressin kanssa. Hän armahti useita Konfederaation entisiä virkamiehiä ja antoi osavaltioiden äänestää itselleen uudet hallinnot. Hallintovirkoihin valittiin lähinnä entisiä orjuuden kannattajia. Johnsonia ei toiveistaan huolimatta valittu enää presidenttiehdokkaaksi. 

Ulysses S. Grant oli Yhdysvaltain sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali. Presidentiksi noustessaan 4. maaliskuuta 1869 hänellä ei juuri ollut poliittista kokemusta. Hän oli puoluekannaltaan republikaani.

Grantin merkittävin saavutus presidenttinä oli Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välien parantaminen. Vuonna 1872 ryhmä republikaaneja, jotka vastustivat Grantin politiikkaa ja uskoivat tämän olleen korruptoitunut, perusti uuden puolueen, joka asetti yhdessä demokraattien kanssa ehdokkaakseen vuoden 1872 vaaleihin newyorkilaisen Horace Greeleyn. Grant voitti valitsijamiesvaalit ja kansanäänestyksen. 

Rutherford Birchard Hayes oli seuraava presidentti, jonka toimikausi oli vuosina 1877-1881. Ääntenlaskennassa hän hävisi demokraattien asettamalle ehdokkaalle Samuel J. Tildenille. Ääntenlaskuun liittyneiden kiistojen takia äänestyksen lopputuloksen ratkaisi lopulta kongressin nimittämä erityiskomissio. Republikaanit ja demokraatit tekivät lopulta salaisen sopimuksen, jossa republikaanien Hayes julistettiin vaalien voittajaksi.

Hän veti liittovaltion joukot vanhoista etelävaltioista sekä nimitti useita etelävaltiolaisia korkeisiin poliittisiin virkoihin. Rahapolitiikassa Hayesin tärkein päätös oli dollarin sitominen takaisin kultakantaan. Lisäksi Hayes kielsi presidenttikaudellaan intiaanien pakkomuutot sekä poliittiset virkanimitykset. 

James Garfield oli Yhdysvaltojen 20. presidentti vuonna 1881 noin puoli vuotta. Kongressissa Garfield keskittyi sitä ennen erityisesti talousasioihin. Hän oli republikaanisen puolueen ehdokas. Vaaleissa äänimäärät menivät tasan, mutta valitsijamiesten paikat jakautuivat 214-155.

Kiihkoilija ampui aamulla 2. heinäkuuta 1881 eräällä rautatieasemalla Garfieldin revolverilla. Presidentti loukkaantui vakavasti ja kuoli saamastaan hoidosta huolimatta syyskuussa 1881. 

Chester Alan Arthur oli presidenttinä vuosina 1881-1885. Hän nousi virkaansa varapresidentin paikalta. Hän oli republikaani. Presidenttinä hänen merkittävin saavutuksensa oli poliittisia virkanimityksiä rajoittaneen lain läpivieminen. 

Grover Cleveland oli presidenttinä kaksi kertaa: ensin vuosina 1885-1889 ja myöhemmin vuosina 1893-1897. Hän oli puoluekannaltaan demokraatti. Ensimmäisellä kerralla hänen vastaehdokkaansa oli republikaanien James G. Blaine. Seuraavat vaalit hän hävisi valitsijamiesten äänillä, vaikka sai enemmän ääniä vaaleissa. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti saman vastaehdokkaan Benjamin Harrisonin selvästi.

Hän ajoi ensimmäisellä kaudellaan kotimaista tuotantoa tukeneiden suojatullien pienentämistä. Koska teollistuneen koillisosan työläiset pelkäsivät suojatullien alentamisen vievän heidän työpaikkansa, he äänestivät republikaanien asettamaa vastaehdokasta Harrisoinia. 

Benjamin Harrison oli Yhdysvaltain 23. presidentti vuosina 1889-1893. Hän oli republikaani. Hän tuki lakiehdotusta suojatulleista kotimaisen tuotannon tukemiseksi. Ulkopolitiikassa Harrison onnistui presidenttikautensa aikana vahvistamaan Yhdysvaltain kansainvälistä asemaa. 

Grover Clevelandin toinen kausi 1893-1897 alkoi Yhdysvaltain siihenastisen historian pahimmalla talouskriisillä. Useat rautatieyhtiöt ajautuivat konkurssiin, pankkeja ajautui luottokriiseihin ja kaatui. Työttömyysprosentti kohosi 19 prosenttiin. Talous elpyi vasta hänen kautensa viimeisen vuotensa 1897 alussa.

William McKinley oli presidentti vuosina 1897-1901 ja oli republikaani. Hän mm. kannatti suojatulleja. Hänen presidenttikautenaan käytiin lyhyt sota Espanjaa vastaan. Tuon sodan tuloksena Filippiinit, Puerto Rico ja (Tyynellä merellä sijaitseva) Guam siirtyivät Espanjalta suoraan Yhdysvaltain hallintaan. Kuuballe luvattiin ero Espanjasta itsenäisenä valtiona eräin ehdoin.

McKinley voitti seuraavat presidentinvaalit vuoden 1900 lopussa selvällä erolla. Buffalossa 5. syyskuuta 1901 McKinley ammuttiin siellä olleessa teollisuusnäyttelyssä kuoliaaksi. Hänen tilalleen nousi heti sen jälkeen varapresidentti Theodore Roosevelt. 

Theodore Roosevelt oli Yhdysvaltain 26. presidentti vuosina 1901-1909. Hän oli republikaanipuolueen edustaja ja oli virkaan tullessaan siihen asti nuorin presidentti maan historiassa. Hän sai jatkokauden voittamalla vuoden 1904 vaaleissa demokraattiehdokkaan Alton B. Parkerin selvästi.

Suuryritysten trustien purkamisen lisäksi Roosevelt otti aktiivisen roolin työtaistelujen selvittämisessä. Hän puhui myös aktiivisesti luonnonsuojelun puolesta. Rooseveltin presidenttikaudella Yhdysvaltoihin luotiin 5 uutta kansallispuistoa ja suojeltujen luontoalueiden määrä vähintään nelinkertaistui.

Ulkopolitiikassa Yhdysvallat tuki Panaman itsenäisyyttä ajaneita vallankumouksellisia. Panaman itsenäistyttyä maat allekirjoittivat vuonna 1903 sopimuksen, jossa Yhdysvallat maksoi Panamalle 10 miljoonan dollarin kertamaksun ja 250 000 dollarin vuosittaisen korvauksen oikeudesta Panaman kanavan rakentamisen aloittamisesta. Kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914

Roosevelt lisäsi merkittävästi maan sotalaivaston kokoa. Hän keräsi kansainvälistä tunnustusta neuvottelemalla Venäjän-Japanin sotaan rauhan. 

William Howard Taft oli presidenttinä vuosina 1909-1913. Hän kuului republikaanipuolueeseen. Hän oli sitä ennen sotaministeri Theodore Rooseveltin hallituksessa. Myöhemmin hän toimi ensin professorina yksityisessä Yalen yliopistossa ja sen jälkeen korkeimman oikeuden puheenjohtajana vuosina 1921-1930.

Yhdysvaltain teollistuminen

Yhdysvallat ohitti teollistumisen edelläkävijämaat Britannian ja Saksan esimerkiksi kivihiilen, raudan ja teräksen tuotannossa. Työvoimaa saatiin maatalouden piiristä ja maahanmuuttajista.

Samaan aikaan oli kaupungistuminenkin nopeaa, sillä esimerkiksi New Yorkin asukasluku kasvoi vuoden 1870 runsaasta puolestatoista miljoonasta vuoden 1900 kolmeen ja puoleen miljoonaan. Chicago kasvoi vastaavasti neljännesmiljoonasta 1,7 miljoonaan asukkaaseen. Minneapolissa oli 25 000 asukasta vuonna 1860 ja vuonna 1920 viisitoistakertaisesti 380 000 asukasta. Los Angelesissa oli vuonna 1890 alle 50 000 asukasta, mutta kahdenkymmenen vuoden päästä 1910 jo 320 000. Yhtenä tämän kehityksen tunnuspiirteenä olivat pilvenpiirtäjät.

Teollisuuden tehokkuus perustui suuriin tuotantoyksiköihin, sarjatuotantoon, koneellistamiseen, suuriin markkinoihin ja standardointiin. Vuoden 1900 vaiheilla Yhdysvaltojen tuotanto työntekijää kohden oli 2,26-kertaa suurempi kuin Britanniassa. Amerikkalaisten yritysten halu kehittää tehokkuutta johtui suurista palkkakustannuksista.

Tehdastyöläisen reaalipalkka oli suunnilleen kaksinkertainen Ranskaan verrattuna. Tosin palkkaerot olivat suuria sekä alueittain että teollisuussektoreittain. Ammattitaidottomat maahanmuuttajat joutuivat usein työskentelemään heikommissa oloissa kuin olivat Euroopassa olleet.

Autoteollisuus Yhdysvalloissa alkoi 1890-luvulla, ja kotimarkkinoiden koon ja massatuotannon käytön seurauksena kehittyi nopeasti maailman suurimmaksi. "Itsekäyttöisten ajoneuvojen" kehitykseen liittyi lukuisia tekniikoita ja komponentteja, joista syntyi lukuisia toimittajia ja niihin liittyviä teollisuudenaloja. Varhaiset autot käyttivät erityyppisiä energialähteitä, mukaan lukien höyry, sähkö ja bensiini.

Seuraavassa on lopuksi 2 videota Yhdysvaltain historiasta (Yhdysvaltojen histroriaa opetetaan niissä valokuvin, piirroksin ja pilakuvin kansantajuisesti):

Video 1. AP US History Study Guide: Period 6 - 1865 to 1898. Tekstityksen saa englanniksi osoittamalla ruudun alaosaa. Videon kesto on 14 minuuttia.

Video 2. Lyhyt kuvaus presidentti Theodore Rooseveltin elämästä. Tekstitetty ja puhuttu englanniksi. Videon kesto on 3½ minuuttia.

Jaa tämä sivu