Runoilija J. H. Erkko

Eino Tienari          9.3.2021

Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (1849−1906) eli J.H. Erkko oli 1800-luvun loppupuolen keskeinen kulttuurivaikuttaja. Hän oli suosittu runoilija ja näytelmäkirjailija, jonka kynä palveli usein aikakauden ihanteita ja pyrkimyksiä. Erkko oli vahva ja monipuolinen suomalaisen kulttuurin ja kansanvalistuksen levittäjä. Monet Erkon runoista elävät edelleen lauluiksi sävellettyinä.

Erkon vanhemmat olivat maanviljelijä Juhani Eerikinpoika Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Erityisesti äiti halusi poikansa lähtevän opiskelemaan Jyväskylään ja auttoi häntä siinä. J. H. Erkko valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa 1872 ja toimi aluksi opettajana Johanneksen kunnan Rokkalan lasitehtaan koulussa.

Viipurissa hän vaikutti pitkään ja monipuolisesti ollessaan opettajana Adan Wilken perustamassa koulussa vuosina 1874 – 1885 (10 vuotta). Hän oli samalla viipurilaisen Ilmarinen-lehden toimittaja 1874-76 ja Ilmiö-nimisen aikakusilehden julkaisija 1893-1894. Hän teki useita matkoja, joiden kohteena oli Tanska, Saksa, Itävalta, Italia, Englanti, Ranska, Sveitsi, Egypti ja Palestiina.

Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa. Hän rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodinTuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen. Taiteilijakoti Erkkolassa on nykyään esillä Tuusulan taidemuseon vaihtuvia näyttelyitä.

Runoilijan muistoa ylläpitää kotisivusto:  www.jherkko.fi

Taiteilijakoti Erkkolan nykyistä toimintaa kuvaa sivusto:  www.erkkola.fi

J. H. Erkon kirjoituskilpailu on suomalainen kirjoituskilpailu, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Vuodesta 2013 kilpailun järjestämisestä on vastannut Suomen Nuoriso-opisto. Palkinto on nimetty runoilija J. H. Erkon mukaan. Kilpailu on suunnattu alle 30-vuotiaille kirjoittajille, jotka eivät ole vielä julkaisseet esikoisteostaan.

Runokoelmia

• Runoelmia I. 1870. - Runoelmia II. 1872.

• Runoelmia III. 1876. - Paimenet: pieni laulukihermä. 1878.

• Valikoima runoelmia. 1881. - Uusia runoelmia. 1885.

• Havaittuani: vihko runoja ja virsiä.1886. - Kuplia. 1890.

• Ajan varrelta: laulurunoja. 1896. - Runoelmia ja ajatelmia. 1899.

• Nuorten runoja.1903. - Ilmojen lauluja. 1904.

• Ihmisiksi. 1904. - Hulluuksia: pieniä runoja.1904.

• Kootut teokset I: Runoelmia. 1908. - Kootut teokset II: Runoelmia. 1910.

Runomuotoisia näytelmiä

Kokkimajor.1873. - Sotaisat veljekset. 1873. – Tietäjä. 1887.

Aino. 1893. – Kullervo. 1895. - Pohjolan häät. 1902.

J. H. Erkon näytelmät kuten mm. Tietäjä, Aino ja Kullervo olivat raamatullisten ja kalevalaisten aiheiden pohjalta syntyneitä yhteiskunnallisia aatedraamoja. Pohjolan häät oli kirjoitettu Kansallisteatterin vihkijuhlaa varten 9. päiväksi huhtikuuta vuonna 1902. Näytelmässä on jyrkästi vastakkain kaksi valtaa, toinen vapaiden, orjuutta suvaitsemattomien kalevalaisten kansa, toinen Louhea sokeasti totteleva Pohjolan väki.

Muita teoksia

Kotoisia tarinoita I. 1881. - Kotoisia tarinoita II. 1883. novelleja

Uskovainen. 1890. novelli - Pimeän tullen. 1900. runoja ja suorasanaista

Suomalainen huoneentaulu. 1900. elämänohjeita ihmisille

KIRJALLISUUTTA

Erkko, J. H.: Valitut – runoja etsiville (2005), 148 sivua. Valittuja runoja.

Erkko, J. H.: Hopeahelmiä, valikoima J. H. Erkon runoja (1989), 237 sivua.

Jukola, Martti: Juhana Heikki Erkko – elämä, runoilijatoiminta, teokset. Osat 1-2. (1930). Saattaa löytyä kirjaston varastosta.

Kuula, Marja, toim.: Sydämeen luettavaksi, J. H. Erkon elämänkerta (2018), 260 sivua. Huomattavan kauniisti kuvitettu. Suosittelen luettavaksi.

Rajala, Panu: Runoilijan sydän, J. H. Erkon täyttymätön elämä (2006), 349 sivua. Romaani runoilijasta romaanin muiden henkilöiden kertomana.

Kokoelmasta ”Runoelmia I” (1870):

               Kahden tahto

Suuteloista äiti kieltää.

Pitäneekö noutaa mieltään?

Sydämeni sanoo toisin.

Kumpaakin jos noutaa voisin!

          Rinta kiehuu, kuohuu – oi!

          Ken nyt viihdyttää sen voi?

Äidillä on vanhan mieli,

Vanhan mieli, vanhan kieli;

Sydämmen sain Jumalalta,

Sain myös tahdon Taivahalta:

          Joudu, kultaseni, jo,

          Jo on valmis suutelo!

-----

Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä:

”digi.kansalliskirjasto Runoelmia I”.

Kokoelmasta ”Runoelmia III” (1876):

              Hän

Kuin hoikka Pohjan neiti

Hän onpi varreltaan,

Pelloilla kasvatettu

Viljaisen Pohjanmaan.

          Ja kasvot Hämeen immen

          On hällä kainommat

          Kuin laaksot, metsälammet

          Hämeessä hohtavat.

Silmäinsä sulo, säihky

Kuin Savon tyttären,

Saimaalla päivän nousu

Ei niin lie herttainen.

          Jo mainitsenko tukkaa

          Tummasta ruskeaa,

          Kuin salohon syys-ilta

          Sulattais purppuraa.

Vaan armain aatrtehista

On sydän kultani,

Kuin Suomen naisen sydän:

Sulouden temppeli.

----

Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä: ”Runoelmia 3 erkko”,

jonka jälkeen avataan kohta ”Runoelmia – 3 – Doria”.

Kokoelmassa ”Nuorten runoja” (1903):

        Pikku tytölle

Kun meri on laaja ja laiva yksin,

sit´ aallot uhkaavat eksytyksin,

oi silloin yksikin tähtönen

sen voipi ohjata reitillen:

Sin´ ollos, tyttö, se tähtönen.

          Mies metsän taivalta yksin astuu

          ja myrskyn pauhussa läpi kastuu,

          niin pieni torppa ja tuike sen

          on hälle lohdutus lämpöinen:

         Ole, tyttö, tuke se herttainen!

Jos missä maailmas´ istut, liikut

tai kotikoivujes alla kiikut,

niin hellän päivyen paisteena

valoa murheesen vilkuta

ja hoida maallesi kukkia!

          Vaan itse toivotko palkkioita?

          Oi, muista kansasi, itses voita!

          Kuin sade auringon liitossa,

          niin kotimaatasi virvoita,

          vaan palkkaa – sit´ elä odota!

---

Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä:

”digi.kansalliskirjasto Nuorten runoja”.

Kokoelmassa ”Ajan varrelta: laulurunoja” (1896) ja sama runo on myös edellä mainitussa kokoelmassa ”Nuorten runoja”:

        Maamiehenlaulu

Pois nyt Suomen taivahalta

Mustat pilven saihot!

Suomen kansan vainioilla

Lainehtii jo laihot.

          Valistuksen vahva touko

          Hengen viljaa tuottaa,

          Voithan, Suomi, nousevahan

          Nuorisohon luottaa.

Poistu, halla. meidän maasta,

Vainiomme säästä,

Toivon touot kukkimahan,

Kypsymähän päästä!

          Herran voima, auta meitä,

          Nosta korkealle!

          Ja kuin nostat, anna meidän

          Paistaa maailmalle!

---

Koko runoteos löytyy näköispainoksena googlen hakukäskyllä: ”Ajan varrelta erkko”,

jonka jälkeen avataan kohta ”Ajan varrelta: laulurunoja - Doria”.

Sävellettyjä ja laulettuja J. H. Erkon runoja

Video 1.  Kevätlinnuille etelässä, Eero Kantola (baritoni, laulu) ja Inka Kantola (piano). Säveltäjä Oskar Merikanto 

Täält' etelästä sinne pohjolaan / Jo kevätlinnut lentää laulamaan.

On sydän heillä Suomen lapsillen / Niin hellä, lämmin -- kyllä tunnen sen.

          Olette, linnut, täynnä lauluja, / Suloa, rakkautta, sointuja

         Ja keväthenkeä -- ne kaikki, ne / Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.

Ja lasten joukosta hän etsikää, / Jok' uskollinen on ja ymmärtää.

Hänelle tiukuttakaa erikseen / Mun sydämmeni laulut sydämmeen.

Äänivideo 2.  Kullan murunen, Soile Isokoski (sopraano, laulu) ja Marita Viitasalo (piano). Säveltäjä Oskar Merikanto

Sinä kullan murunen / Kullan puhtahimman

Minä vasken palanen / Vasken ruosteisimman

Minä kultahan kun sulan / Vältän ruostumisen pulan

Sinä kullan murunen / Kullan puhtahimman

Äänivideo 3.  Merellä, Matti Salminen (basso, laulu) ja studio-orkesteri johtajana Hannu Bister. Säveltäjä Oskar Merikanto

Syvästi meri huokaa / Sen rinta kuohuaa

Mutt' rauhallisna taivas / Valoa vuodattaa

          Min' olen meri, minä / Levoton, aaltoinen

          Sin' olet taivahani / Valoisa, rauhainen

Kuvasi, armas, kannan / Nyt vasten rintoain

Ja sinut itses kätken / Syvälle sielussain

          Voi laivan myrsky murtaa / Ja kenties uppoan

          Mutt' sinut sielussani / Vien aallon pohjahan 

Äänivideo 4.  Laula tyttö, Merja Soria (kansanmuusikko, laulu) ilman säestystä. Säveltäjä on Oskar Merikanto. Huomaa laulajan säkeistöjen taitava toistaminen niin, että laulu on pitempi.

Pieni tyttö sinisilmä, / punaposki, ruususuu,

istu tuohon polvelleni, / siin' on sulle laulupuu.

          Laula mulle, laula muille, / maailmalle laulele,

          ettei ennen aikojansa / sydämemme vanhene.

Laula tyttö, ettei surra / otsaa ryppyiseksi saa,

ettei murhe mieltä murra, / toivo päivät kirkastaa.

Äänivideo 5.  Olet maamme armahin, Mieskuoro Weljet ja Oulun Kamariorkesteri. Sävel on vanha kansansävelmä. Laulun sanat ovat niin tutut suomalaiselle yleisölle, että niitä ei tarvitse toistaa.

Jaa tämä sivu