Kirjailija L. Onerva. Kuvan lähde on kirjasampo.fi.

Kirjailija L. Onerva. Kuvan lähde on kirjasampo.fi.

Kirjailija L. Onervan elämänkerta

Eino Tienari       16.12.2020

Hilja Onerva Lehtinen sai kirjailijanimekseen L. Onerva. Sen antoi kustantaja ja se on hyvä. Hän syntyi 28. huhtikuuta 1882 ja kuoli 1. maaliskuuta 1972 (iältään 89-vuotiaana). Hän oli runoilija, joka kirjoitti myös novelleja ja romaaneja. Sen lisäksi hän toimi suomentajana ja kirjallisuuskriitikkona. Teoksissaan hän käsitteli usein naisen elämään kuuluvia vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja.

Onervaa hoiti hänen isänäitinsä, josta tuli isän tapaan Onervalle hyvin läheinen. Hän joutui eroon sairastuneesta ja mielisairaalaan viedystä äidistään ollessaan seitsenvuotias. Isä muutti 1893 Karhulaan sahalaitoksen isännöitsijäksi, mutta Onerva jäi Helsinkiin koulunkäynnin vuoksi. Hän aloitti yhdeksänvuotiaana Helsingin suomalaisen tyttökoulun valmistavalla luokalla vuonna 1891.

Ensin 5 vuotta Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa ja sen jälkeen 2 vuotta jatko-opistossa mm. ranskan kieltä opiskeltuaan Onerva alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana. Jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Sen jälkeen hän opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa estetiikkaa, ranskan kieltä, taidehistoriaa ja jopa lääketiedettä, mutta ei suorittanut loppututkintoa.

L. Onerva meni naimisiin taidemaalari Väinö Strengin kanssa vuonna 1905. He muuttivat Räisälään, Karjalankannakselle Strengien sukukartanoon. Onerva ei viihtynyt siellä. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Heillä oli jatkuvasti pula rahasta. Vuonna 1908 Steng ja Onerva muuttivat erilleen asumaan ja erosivat myöhemmin, kun Onerva jo seurusteli Eino Leinon kanssa.

L. Onervan kirjoittama romaani ”Mirdja” herätti aikalaisissa paljon paheksuntaa. Romaanissa esiintyvä eroottisen vapauden kannatus ja perinteisten perhearvojen halveksiminen sai muun muassa naislähetystön nuhtelemaan kirjailijaa. Onerva sai kirjasta valtion kirjallisuuspalkinnon, jonka arvo oli tuhat silloista markkaa.

Onerva ja Eino Leino elivät ulkomailla yhdessä viisi kuukautta eri puolilla Eurooppaa, mutta eivät menneet koskaan naimisiin keskenään. L. Onervan ja Eino Leinon suhde muuttui vähitellen ystävyydeksi. Heidän välejään ei katkaissut edes Onervan avioliitto säveltäjä Leevi Madetojan kanssa. Onerva käsitteli rajua ja kipeää suhdettaan Eino Leinoon muutamissa novelleissaan, romaanissaan ”Inari” ja runokokoelmassaan ”Iltakellot”.

Onerva oli Leinon tukena tämän kuolemaan asti ja hoiti muun muassa Leino raha-asioita. Eino Leino kuoli vuonna 1926. Onerva alkoi kirjoittaa hänestä elämänkertaa, joka valmistui monen vuoden työn tuloksena nimellä ”Eino Leino, Runoilija ja ihminen, osat 1-2” (1932).

L. Onerva ja Leevi Madetoja kuulutettiin avioliittoon vuonna 1913. ja he ilmoittivat kaikille olevansa naimisissa. Todellisuudessa heidät vihittiin vasta vuonna 1918. Avioliitto jäi lapsettomaksi, vaikka he toivoivat lasta. He pysyivät yhdessä Madetojan kuolemaan asti vuonna 1947. Avioliitto oli riitaisa.

1920-luvulla Onerva oli tuottelias, mutta sitten hänen terveytensä alkoi horjua. Hän oli ajoittain sairaalahoidossa. Siitä huolimatta häneltä ilmestyivät 1930-luvulla runokokoelmat ”Yö ja päivä” ja ”Rajalla”.

1930-luvun lopussa Onerva siirrettiin ensin Kivelän sairaalaan ja sieltä Veikkolan parantolaan vakavien alkoholiongelmien takia. Vuonna 1942 Onerva joutui Nikkilän mielisairaalaan. On huomattava, että Onervaa pidettiin laitoksessa väkisin vastoin tahtoaan. Hän ei todellisuudessa ollut mielisairas. Sodan vuoksi sekä ylläpito että hoidon taso olivat huonot. Hänet olisi pitänyt vapauttaa terveenä, mutta häntä hoitava lääkäri käytti valtaansa väärin kirjailijaa kohtaan. Näin kertoo kirjassaan Hannu Mäkelä. Hän on kerännyt asiasta myös todisteita, vaikka se oli vaikea sairaalan asiakirjojen salassapidon takia.

Tänä aikana syntyi tuhansia runoja ja piirustuksia. Hän pääsi pois sairaalasta vuonna 1948 ystäviensä avulla (Leevi Madetojan vuonna 1947 tapahtuneen kuoleman jälkeen). Onerva eli sen jälkeen vielä 24 vuotta ja kirjoitti edelleen runoja.

L. Onerva nuorena. Kuvan lähde on Wikipedia.

L. Onerva nuorena. Kuvan lähde on Wikipedia.

Säveltäjä Leevi Madetoja. Lähde on Yleisradio.

Säveltäjä Leevi Madetoja. Lähde on Yleisradio.

L. Onervan runoteokset:

Sekasointuja (1904). Runoja (1908). Särjetyt jumalat: Runoja (1910). Iltakellot: Runoja (1912). Kaukainen kevät (1914). Liesilauluja (1916). Murattiköynnös (1918, 2004) Lyhtylasien laulu (1919). Elämän muukalainen (1921). Jerusalemin suutari (1921). Helkkyvät hetket (1922). Sielujen sota (1923). Maan tomu-uurna (1925). Liekki (1927). Yö ja päivä (1933). Rajalla (1938). Pursi: Kohtalovirsiä (1945). Kuilu ja tähdet (1949). Iltarusko (1952). Siivet, toim. Hannu Mäkelä (2004). Pilvet ja Aurinko, toim. Hannu Mäkelä (2005).

L. Onervan kirjoittamat romaanit ja novellikoelmat:

Mirdja, romaani (1908). Murtoviivoja (1909). Nousukkaita (1911). Mies ja nainen (1912). Inari, romaani (1913). Vangittuja sieluja (1915). Yksinäisiä, romaani (1917) Neitsyt Maarian lahja (1918). Salainen syy (1923). Uponnut maailma (1925). Häistä hautajaisiin (1934). Pursi (1945).

MUUTA KIRJALLISUUTTA

1.  Nieminen, Reetta: Elämän punainen päivä – L. Onerva 1882 – 1926 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1982).

2.  Mäkelä, Hannu: Nalle ja Moppe – Eino Leinon ja L. Onervan elämä (Otava 2003).

3.  Kortelainen, Anna: Naisen tie – L. Onervan kapina (Otava, 2006).

4.  Makkonen, Anna ja Tuurna, Marja-Leena: Yölauluja – L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006).

5.  Mäkelä, Hannu: Onnen maa - L. Onervan elämä ja runot (Gummerus, 2007).

Asiaohjelmia, joita en saanut linkitettyä suoraan tekstiin:

1) Yleisradion arkistosta Areenasta löytyy 7 minuuttia kestävä television suomenkielinen puheohjelma. Se on hänen 70-vuotisjuhlansa vietosta 27.11.1952. Se löytyy YLE Areenasta hakusanalla: ”Runoilija L. Onerva”. Hän on filmissä kuvattuna selostuksen yhteydessä.

2) Yle Areenasta löytyy myös Erkki Toivasen ohjelma Eino Leinon Italian matka 1908-1909, joka kertoo Eino Leinosta. Mielestäni yhtä vakavasti otettava runoilija L. Onerva mainitaan siinä vain sivumennen. Ohjelma kestää 27 minuuttia ja löytyy YLE Areenasta hakusanalla: ”Henkinen Eurooppamme”. Se on 8-osaisen ohjelmasarjan jakso nro 2. Se on kuvattu televisiota varten vuonna 2002.

Jos Eino Leinon matka Roomaan kiinnostaa, niin tuo ohjelma kannattaa katsoa.

 -   -   -   -

Seuraavissa videoissa esitetään Leevi Madetojan sävellyksiä L. Onervan runoihin.

Video 1. Yrtit tummat - Matti Lehtinen, laulu

Video 2. Talvinen tie - Kaisa Kraft, laulu

                TALVINEN TIE

Me kuljemme ääneti, kahden. / On talvinen tie.

Ah, kerran nurmea nuorta / se kasvanut lie!

Ma kätees turvaten tartun. / On pakkasyö.

Vain sairas sammuva veri / noin nopeaan lyö!

Mä silmäsi välkkeessä viivyn: / se on valhetta vaan!

Noin kuollut kukkanen kiiltää / jää-umpussaan!

Ma suutasi suutelen hiljaa: / sano, elätkö, oi?

Kuin hukkuvan lapsen nyyhke / mun korvaani soi.

Video 3. Jää hyvästi - Sirkku Löppönen, laulu

Video 4. Kevätunta - Klemetti-Opiston Kamarikuoro, johtaa Harald Andersen

Jaa tämä sivu