Englantilaisia ja amerikkalaisia sotahistorian kirjoittajia ja kirjoja

Eino Tienari  27.5.2020    (Kalevan blogissa 8.5.2020)

Mukana ovat Antony Beevor, Niall Ferguson, Max Hastings, Larry Collins ja Herman Wouk. Artikkelissa on myös muita sotakirjoja ja e-kirjoja.

Yleistä

Sotahistorian kirjat ovat tieteellisiä, tutkimukseen ja todellisiin faktoihin perustuvia kuvauksia tapahtumista. Sellainen voi olla myös sotahistoriaa käsittelevä väitöskirja. Laajat moniosaiset sotahistorian kirjasarjat kuuluvat myös tähän joukkoon.

Sotakirjallisuus on sotaa käsittelevä fiktiivistä tai dokumentaarista kirjallisuutta, jota edustavat esim. sotaromaani, sotapäiväkirja, sotamuistelmat ja oikeasti tapahtuneesta sodasta kertova jännityskirja.

Valitsin tähän kirjoitukseen aluksi 3 englantilaista sotahistorian tutkijaa ja niiden jälkeen 2 amerikkalaista sotaromaanien tekijää. Pidän heitä kaikkia suuressa arvossa ja suosittelen muillekin luettavaksi.

Kirjoituksen lopussa on 1) luettavaksi katkelma eräästä sotaromaanista, 2) luettelo muutamia suosittuja englanninkielisten sotahistoriakirjojen nimiä ja 3) luettelo kirjakaupoissa myytäviä sotia käsitteleviä e-kirjoja.

Antony Beevor, 1946 –

Antony James Beevor on brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta. Beevorin tunnetuimmat julkaisut ovat ”Stalingrad” (2000) ja ”Berliini 1945” (2002). Beevor on ollut aiemmin sotilas. Hän on opiskellut Winchester Collegessa ja Sandhurstin kuninkaallisessa sotakorkeakoulussa. Hänen teoksiaan on kansainvälisesti myyty yli viisi miljoonaa ja käännetty 30 kielelle.

Hänen sotahistoriallisia suomeksi julkaistuja kirjojaan ovat edellisten lisäksi ”Taistelu Kreetasta” (1991), ”Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949” (1994), ”Olga Tšehovan arvoitus” (2005), ”Taistelu Espanjasta. Espanjan sisällissota 1936–1939” (2006), ”Normandia 1944” (2009), ”Ardennit 1944” (2015) ja ”Kohtalokas silta” (2018).

Hän kirjoitti myös laajan sotahistorian teoksen ”Toinen maailmansota” (2012), 960 sivua. Pidän sitä suuressa arvossa ja suosittelen muillekin luettavaksi.

Niall Ferguson, 1964 –

Niall Ferguson on skotlantilainen tietokirjailija ja Harvardin yliopiston historian sekä Harvard Business Schoolin professori. Hän on erikoistunut taloushistoriaan, taloustieteen historiaan ja imperiumien historiaan.

Hänen laaja tietokirjansa ”Julma sota” (2003) kertoo ensimmäisestä maailmansodasta. Siinä on 658 sivua. Teoksessa Ferguson arvostelee muiden kirjoittajien kertomia ensimmäistä maailmansotaa koskevia käsityksiä. Sain tätä kirjaa lukiessa tietää uusia asioita, joita en aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Hän kuvailee johdannossa tarkoitustaan mm. seuraavasti:

” Erityisesti olen koettanut liittää talous- ja sosiaalihistorian tavallista tiiviimmin diplomatian- ja sotahistoriaan. Sotahistorioitsijat ovat perinteisesti pyrkineet käsittelemään strategisia ja taktisia kysymyksiä kiinnittämättä riittävästi huomiota taloudelliseen pakkoon, jonka puristuksessa kenraalien pitää puurtaa. ”

Toinen hänen kirjansa ”Rahan nousu” (2009) kertoo rahan ja pankkitoiminnan pitkästä historiasta. Tietokirja ”Sivilisaatio: me ja muut” (2011) kertoo mm. miten pienet, kehittymättömät eurooppalaiset maat pystyivät alistamaan idän suuret imperiumit ja hallitsemaan koko maapalloa.

Max Hastings, 1945 -

Max Hastings on brittiläinen toimittaja ja kirjailija, joka toimi BBC:n historiallisten aiheiden toimittajana, Daily Telegraph-lehden päätoimittajana ja Evening Standard-lehdessä.

Häneltä on suomennettu kirjat ”Voitto Euroopassa: Normandian maihinnoususta Saksan luhistumiseen” (1986), ”Winston Churchill: sotavuodet 1940-1945” (2011) ja ”Maailma tulessa” (2012).

Vaikka hän on tunnettu henkilö ulkomailla, ei suomenkielinen Wikipedia tunne häntä jostain syystä. Englanninkielisessä sotakirjallisuudessa hän on vahva nimi. Pidin hänen Winston Churchill-kirjastaan erityisesti siksi, että tämä henkilö kuvattiin myös heikkona ja joskus erehtyvänä valtionjohtajana. Hän puuttui alaistensa sotatoimiin aiheuttaen hämmennystä. Omissa muistelmissaan Churchill vaikeni monista itselleen kiusallisista asioista.

Larry Collins, 1929 – 2005

Larry Collins (John Lawrence Collins Jr.) syntyi 14. syyskuuta 1929 Hartfordissa, Connecticutissa Yhdysvalloissa ja kuoli 20. kesäkuuta 2005 Fréjussa Ranskassa. Hän oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Useimmissa hänen kirjoissaan oli toisena tekijänä ranskalaissyntyinen kirjailija Dominique Lapierre, joka syntyi vuonna 1931. Lapierre suoritti sotapalvelunsa ranskalaisissa panssarijoukoissa ja oli Collinsin hyvä ystävä.

Heidän romaanejaan ovat Joko Pariisi palaa? (1965), Viides ratsastaja (1981) ja Voiton hinta (1972,1986). Muita hänen ja Dominique Lapierren kirjoittamia suomennettuja teoksia ovat On jo aika, matadori: El Cordobésin tie huipulle (1967), Vapaus tulee keskiyöllä – Intian itsenäistymisen draama 1947-1948 (1967) ja Oi Jerusalem (1972).

Herman Wouk, 1915 – 2019

Herman Wouk syntyi 27. toukokuuta 1915 ja kuoli 17. toukokuuta 2019. Hän oli yhdysvaltalainen kirjailija, jonka tunnetuimpiin romaaneihin kuuluu Cainen kapina (1984). Hänen romaaninsa The Caine Mutiny (1951) voitti Pulitzerin palkinnon. Herman Woukin suosittuja kirjoja on käännetty 27 kielelle.

Wouk liittyi Yhdysvaltain merivoimiin ja palveli Tyynellämerellä. Hän toimi kahden miinanlaskijan USS Zanen ja USS Southardin kansiupseerina. Hän alkoi tuolloin kirjoittaa vapaa-aikoinaan ensimmäistä romaaniaan.

Cainen kapinan lisäksi häneltä suomennettuja kirjoja ovat mm. Hyvästi huominen (1979), Maailmanpalo (1980), Tulipilven takana (1980), Sodan mainingit (1981) ja Sodan tuulet, osat 1 ja 2 (1983).

Esimerkkinä katkelma sotakirjallisuudesta

Tässä on eräs kohta sotaromaanista Joko Pariisi Palaa?. Siinä Ranskaan on salaa lähetetty englantilainen sotilas, jonka tehtävänä on viedä salainen viesti perille. Jos liittoutuneet valloittavat Pariisin, niin Ranskan oikeisto ja De Gaulle pääsevät valtaan. Jos Ranskan vastarintaliike nousisi kapinaan saksalaisia vastaan ja vapauttaisi kaupungin, niin ranskalaiset kommunistit tulisivat johtavaan asemaan ja olisivat kansan silmissä kaupungin vapauttajia. Myös gaullisteilla oli oma vastarintaliike, mutta sen sotilaallinen voima oli heikompi kuin kommunisteilla. Tässä on ote kirjasta, kun Pariisi on vielä saksalaisten miehittämä:

 ” Yhdeksän Meidän Pyhän Herramme Kärsimyksen nunnakunnan sisarta oli polvistunut viileään hämärään kappeliinsa lukemaan päivän kolmatta ruusunauharukousta, kun kellon kilinä – kolme pitkää soittoa ja yksi lyhyt – rikkoi luostarin hiljaisuuden. Kaksi sisarta nousi heti, teki ristinmerkin ja lähti kappelista. Sisar Jeanille, abbedissalle, ja hänen apulaiselleen, sisar Jean-Marie Vianneylle, vanhan ovikellon kolme pitkää ja yksi lyhyt soitto merkitsivät, että ´tärkeä vieras´ oli tulossa heidän rue de la Santen varrella olevaan luostariinsa.

Jo neljä vuotta Gestapo oli turhaan etsinyt miestä, jonka tämä luostari kätki suojiinsa. Täällä tämän vanhan rapistuneen, erään tyhjän tontin ja Sainte-Annen mielisairaalan väliin rakennetun luostarin seurusteluhuoneen takana piti pääämajaansa ´Jade Amicol´, miehitetyssä Ranskassa toimivan salaisen brittiläisen tiedustelupalvelun päällikkö. Vanhojen muurien ja pienen nunnajoukon tyynen rohkeuden suojeluksessa hänen päämajansa oli ollut Gestapon uupumattoman ajojahdin tavoittamattomissa.

Sisar Jean avasi jykevässä tammiovessa olevan pienen tirkistysluukun ja näki ulkopuolella nuoren miehen kasvot. – Nimeni on Alain, mies sanoi. – Minulla on viesti everstille. Sisar avasi oven ja tuli kynnykselle varmistaakseen, että nuori mies oli yksin ja että tätä ei ollut seurattu. Sitten hän viittasi Alainia tulemaan sisään.

Seurusteluhuoneessa, ankaran näköisen tuntemattoman papin, Meidän Pyhän Herramme Kärsimyksen nunnajärjestön perustajan, muotokuvan alla Alain Perpezat riisui kengän vasemmasta jalastaan. Sisar Jeanin antamalla veitsellä Perpezat ratkoi pohjan irti ja otti sieltä pienen silkkipalan, jonka vuoksi hän oli hetki sitten vaarantanut henkensä. Hän ojensi sen nojatuolissa istuvalle kaljupäiselle, sinisilmäiselle jättiläiskokoiselle miehelle. Eversti Claude Ollivier vilkaisi silkkiin painettuja mustia merkkejä ja pyysi sisar Jeania tuomaan reikälevyn, jota hän käytti tulkitessaan salakielisiä viestejä. Sisar Jean säilytti sitä kappelissa Pyhimyksen alttarin alla.

Olivier sovitti reikälevyn Perpezatin tuomaan viestiin. Siinä sanottiin, että liittoutuneiden päämaja oli päättänyt ´saartaa Pariisin ja viivyttää sen vapauttamista niin kauan kuin oli mahdollista´. Lisäksi sanottiin, että minkään ei sallittaisi muuttaa näitä suunnitelmia. Allekirjoituksena oli ´Kenraali´, mikä oli tiedustelupalvelun päällikön salanimi. Sitä käytettiin vain erittäin tärkeissä viesteissä. Eversti katsoi Perpezatiin. – Hyvä Jumala!, hän sanoi. – Tämä on katastrofi! ”

Parhaita englanninkielisiä sotakirjoja

Goodreads on Otis Chandlerin ja Elizabeth Chandlerin vuonna 2006 perustama verkkosivusto kirjojen sosiaalista luettelointia varten. Sivustolla on tällä hetkellä noin 30 miljoonaa käyttäjää, 900 miljoonaa kirjaa ja 34 miljoonaa arvostelua. Sivustolta voi myös ostaa näitä kirjoja. Poimin sieltä lukijoiden äänestyksen perusteella paremmuusjärjestykseen asetetun luettelon sotahistorian kirjoja (ei romaaneja):

Mark Bowden: Black Hawk Down, A Story of Modern War (1999). – Kirja USAn Somalian operaatiosta vuonna 1993.

John Hersey: Hiroshima (1989). – Kirja ensimmäisen atomipommin pudottamisesta 1945.

Laura Hillenbrand: Unbroken, A World War II Story of Survival, Resilience and Redemption (2010). – Kirja USAn lentokoneen putoamisesta Tyynellä valtamerellä.

Harold G. Moore – Joseph L. Galloway: We Were Soldiers Once and Young; Ia Drang The Battle that Changed the War in Vietnam (1991). – Kertoo vuoden 1965 tapahtumista Vietnamin sodassa.

Barbara W. Tuchman: The Guns of August (2004). – Pilitzer Prize-palkinnon saajan uusi kirja elokuusta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Gerd Schultze-Rhonhof: 1939, The War That Had Many Fathers (2011). – Kerrotaan useiden eri maiden näkökulmasta tapahtumista, jotka johtivat toiseen maailmansotaan.

Kirjakauppojen myynnissä olevia e-kirjoja sodista

En löytänyt tätä luetteloa mistään valmiina. Suoritin haun Suomalaisen kirjakaupan myytävien kirjojen luettelosta sopivilla avainsanoilla ja hakemalla joukosta vain e-kirjoja. Alalla on muitakin toimijoita, mutta alustavan vertailun perustella mielestäni Suomalainen kirjakauppa oli kyllin monipuolinen ja laaja sotakirjojen osalta.

Jätin luettelosta pois tarkoituksella äänikirjat, koska ne on tarkoitettu lähinnä näkövammaisille ja matkoilla kirjoja kuunteleville ihmisille. Ainoa äänikirja, jonka ostin, on vieläkin kuuntelematta. Minulle ne eivät sovi. Kokeilin äänikirjaa lainakirjalla kirjastosta.

Verrattuna kovakantiseen tai pehmytkantiseen painettuun kirjaan, ovat e-kirjat hinnaltaan edullisimpia. Jopa äänikirjat ovat hieman kalliimpia vastaaviin e-kirjoihin verrattuna.

Rajasin pois myös muut kuin englantilaiset tai amerikkalaiset kirjoittajat. Se rajasi pois suuren joukon hyviä maailmansotien e-kirjoja. Suomen ja muiden maiden käymistä sodista olisi löytänyt paljon suomalaisia sotakirjoja – paljon enemmän kuin tässä luettelossa löytyy. Ne jätin pois tämän kirjoituksen otsikon ja aihepiirin takia.

Jokaisen e-kirjan jälkeen on suluissa lyhyt kommenttini siitä.

Sotakirjailija Antony Beevor.

Beevor, Antony: Ardennit 1944 (”saksalaisten yllätyshyökkäys”). Beevor, Antony: Kohtalokas silta (”laskuvarjojoukkojen erehdys”). Beevor, Antony: Toinen maailmansota (”mahtava historiateos”). 

Muita sotahistorian englantilaisia tai amerikkalaisia kirjailijoita, joita ei mainita tässä kirjoituksessa.

Ernest Hemingway/USA: Jäähyväiset aseille (”väkevä vastalause 1. maailmansodan mielettömyydelle”). Bascomb, Neal/USA: Talvilinnake (”tapahtuu tehtaalla Norjassa”). Michael Jones/USA: Leningrad, piirityksen vuodet (”ihmisyyttä korostava teos kaupungin asukkaista”). Sinclair McKay/Iso-Britannia: Dresden 1945 täystuho (”liittoutuneiden suorittama tuhoisa pommihyökkäys”). Geoffrey Roberts/Iso-Britannia: Stalinin kenraali (”neuvostomarsalkka Georgi Zhukov, joka marssi Berliiniin”). Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny (”sotilas, joka vapautti Mussolinin Italiassa vankeudesta”)

Historia-aikakausilehden julkaisemia sotakirjoja.

toim. Historia-lehti: Ei paluuta (”tapahtumapaikka Tyynimeri 1942”). toim. Historia-lehti: Joukkotuho rintamalla (”1. maailmansota”). toim. Historia-lehti: Tyynimeri palaa (”japanilaiset ja amerikkalaiset lentäjät vastakkain”). toim. Historia-lehti: Kolmas valtakunta (”Adolf Hitlerin tarina”). toim. Historia-lehti: Liittoutuneiden vastaisku (”sodan lopputaisteluja itä- ja länsirintamilla”). toim. Historia-lehti: Unohdetut taistelut (”taisteluja mm. Grönlandissa 1942-43”). toim. Historia-lehti: Totaalinen sota (”Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon”). toim. Historia-lehti: Sotaonni kääntyy (”taisteluja eri paikoissa syksyllä 1942”). toim. Historia-lehti: Hitlerin viimeinen ponnistus (”Ardennien taistelut Belgiassa”). toim. Historia-lehti: Keisarivallan loppu (”atomipommit ja Japanin antautuminen”). toim. Historia-lehti: Itärintaman helvetti (”uusia taisteluja Stalingradin katastrofin jälkeen”). toim. Historia-lehti: Salamasota (”Saksan hyökkäykset Puolaan, Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan”). toim. Historia-lehti: Kolmannen valtakunnan tuho (”Hitlerin viimeiset hetket bunkkerissa”). toim. Historia-lehti: Sota Pohjolassa (”Tanspka, Norja, Ruotsi ja Suomi toisessa maailmansodassa”). toim. Historia-lehti: Sodan hurjimmat aseet (”Englannin hävittäjäkoneet ja Saksan V-ohjukset”). toim. Historia-lehti: Vastarintaliikkeet ja partisaanit (”Winston Churchillin eri maissa tukemia vastarintaliikkeitä”). toim. Historia-lehti: Sodan synkimmät puolet (”keskitysleirejä eri maissa molemmilla puolilla rintamaa”).

– – – – – – – – – – 

Jaa tämä sivu