Saksankielisiä kirjailijoita 1900-luvun alussa

Eino Tienari   18.3.2021

Johdanto

Käsittelen valitsemani romaanien ja novellien kirjoittajat sekä näytelmäkirjailijat. Aiheesta löytyy paljon taustatietoa ja kirjailijoita. Kaikkia ei ole enää suomenkielisinä kirjastoissa, koska aikaa vanhimpien kirjojen lukemisesta on kulunut kymmeniä vuosia. Tämä aihepiiri on kiinnostanut minua jo kauan.

Osa vanhimmista tässä esiintyvistä henkilöistä on aloittanut kirjoittamisensa jo 1800-luvun lopussa. Järjestän kirjailijat syntymävuoden mukaan nousevaan järjestykseen vanhimmasta alkaen. Alussa on pitempiä ja lopussa lyhyempiä esittelyjä 1900-luvun alkupuolen saksankielisistä kirjailijoista. Sen jälkeen on vielä erikoinen kertomus kirjojen polttamisesta väärän mielipiteen tai sisällön vuoksi.

Tässä kirjoitussarjan osassa esiteltäviä kirjailijoita on yhteensä 13.

          1)  Arthur Schnitzler, 1862-1931, Itävalta

Hän oli juutalainen kirjailija ja samalla ammatiltaan lääkäri. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Wienin ylipistossa vuonna 1885. Hän julkaisi kirjoituksia ja runoja eri lehdissä. Arthur Schnitzlerin kaunokirjallinen tuotanto sisältää näytelmiä ja kertomuksia, joissa päähenkilöiden psykologia on keskeisessä asemassa. Hän kuvaa hienostuneesti kevytmielistä, dekadenttia suurkaupunkimiljöötä – vuosisadanvaihteen Wieniä – ja sen vaikutuksia ihmisiin.

Suomennettuja teoksia:

Kaksi kirjailijaa (1908), näytelmä. Viimeiset naamiot (1908), näytelmä. Yksinäinen tie (1972/1904), näytelmä. Piirileikki: kymmenen dialogia (1982/1897), näytelmä. Ennustus ja muita novelleja (1913), novellikokoelma. Rouva Berta Garlan (1917), romaani. Rakkauden virvatulia (1945), romaani. Unikertomus (1999/1926), novelli. Else (2012/1924), näytelmäksi sovitettu novelli.

          2)  Hermann Hesse, 1871-1962, Saksa ja Sveitsi

Hän oli saksalainen runoilija ja proosakirjailija. Vuonna 1895 hän vaihtelevan ja kokeilevan nuoruuden jälkeen aloitti 24-vuotiaana tunnollisen opiskelun saadakseen kirjakauppakoulutuksen. Syksystä 1899 lähtien Hermann Hesse oli työssä arvostetussa antikvariaatissa Baselissa, Sveitsissä. Sen jälkeen hänen elämänsä sujui vaihtelevasti, joskus paremmin joskus huonommin. Hänellä oli myöhemmin vaimo ja kolme lasta.

Hän sai Nobelin palkinnon vuonna 1946. Hänen luetuimpia romaanejaan ovat Arosusi ja Lasihelmipeli. Elämänkerta löytyy kirjassa Joseh Mileck: ”Hermann Hesse” (1980) suomenkielisenä.

Suomennettuja teoksia:

Hermann Lauscher (1979/1900). Alppien poika (1947/1904), Muuan nuoruus (1978/1906), Gertrud (1977/1910), Rosshalde: Romaani taiteilijan murrosvaiheesta (1976/1914). Demian: Emil Sinclairin nuoruudentarina (1968/1919). Siddhartha (1966/1922). Kylpylävieraana Badenissa (1978/1924), Nürnbergin matka (1927). Arosusi (1952/1927), Narkissos ja Kultasuu (1974/1930), Matka aamun maahan (1975/1932), Lasihelmipeli (1997/1943).

          3)  Thomas Mann, 1875–1955, Saksa ja Sveitsi

Hän oli saksalainen kirjailija, joka sai Nobelin palkinnon 1929. Myös Thomas Mannin vanhempi veli Heinrich Mann oli kirjailija, kuten myös hänen poikansa Klaus Mann. Hän asui jonkin aikaa Münchenissä.

Mannin esikoisromaani oli Buddenbrookit, joka pohjautuu vahvasti Mannin suvun historiaan ja hänen lapsuudenkokemuksiinsa. Se kertoo saksalaisen kauppiassuvun tarinan 1800-luvun puolivälin kukoistuksesta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin seuranneeseen rappioon. Ensimmäisen maailmansodan kokemusten jälkeen Taikavuori merkitsi Mannille lähes täydellistä irtaantumista sotaa edeltäneistä arvoista. Thomas Mannin tuotanto oli laaja ja monipuolinen.

Hänen vaimonsa Katia Mann julkaisi kirjan ”Elämäntoveri” (1983). Se on suomenkielinen.

Suomennettuja teoksia:

Pikku herra Friedmann (1897). Buddenbrookit (1990/1901). Tristan (1903). Tonio Kröger (1903). Vaikea hetki (1905). Kuninkaallinen korkeus (1909). Kuolema Venetsiassa (1912). Herra ja koira (1919). Taikavuori (1924). Hämmennystä ja varhaista tuskaa (1925). Mario ja taikuri (1930). Jaakobin tarina (1947/1933). Nuori Josef (1934). Joosef Egyptissä (1936). Joosef ruokkija (1943). Lotte (1939). Päiden vaihto (1940). Laki (1944). Tohtori Faustus (1947). Pyhä syntinen (1964/1951). Petetty (1953). Elämän uhri (1955).

          4) Alfred Döblin, 1878-1957, Saksa

Hän oli saksalainen juutalainen kirjailija. Berliinissä Döblin oli aitiopaikalla todistamassa ensimmäistä maailmansotaa seurannutta kuohuntaa. Elämä Berliinin työläiskortteleissa inspiroi Döbliniä kirjoittamaan tunnetuimman romaaninsa, Berlin Alexanderplatz (1929).

Hän käsitteli aikakautta myöhemmin poliittisessa ja historiallisessa valossa neliosaisessa romaanissaan ”November 1918” (1938-1950), saksankielinen. Sen osien nimet ovat: 1 Bürger und Soldaten, 2 Verratenes Volk, 3 Heimkehr der Fronttruppen ja 4 Karl und Rosa.

Hänen saksankielisiä elämänkertojaan ovat mm. Klaus Schröder: ”Döblin” (1978) ja Wilfred F. Schoeller: ”Döblin – Eine Bigraphie” (2011).

Suomennettuja teoksia:

Berlin Alexanderpaltz (2008), 448 sivua. Erään rentukan murha ja muita kertomuksia (2014/1913), 149 sivua.

          5) Robert Musil, 1880-1942, Itävalta ja Sveitsi

Hän oli itävaltalainen kirjailija. Musil väitteli Berliinin yliopistosta 1908 ja työskenteli toimittajana ja kirjastonhoitajana. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Itävallan joukoissa.

Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt laaja romaani ”Der Mann ohne Eigenschaften” (1930-1943). Teos kuvaa kirjailijan Kakaniaksi kutsumaa Itävalta-Unkaria ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Musililta on suomennettu myös esikoisromaani ”Die Verwirrungen des Zöglings Törless” (1903) sekä novellikoelma ”Drei Frauen” (1924).

Suomennettuja teoksia:

Mies vailla ominaisuuksia, 1. osa (2006), 858 sivua ja 2. osa (2006), 468 sivua. Oppilas Törlessin harhapolut (1963). Kolme naista (1984), 142 sivua. 

             6)  Stefan Zweig, 1881–1942, Itävalta

Stefan Zweig synyi varakkaaseen juutalaiseen perheeseen Wienissä. Hänen ensimmäinen runokoelmansa ilmestyi, kun hän oli 19-vuotias. Ensimmäinen maailmansota teki Zweigista vakaumuksellisen pasifistin. Rotuopit alkoivat levitä myös Itävaltaan, joten Zweig päätti vuonna 1934 lähteä maasta.

Stefan Zweig oli oman aikansa kansainvälisimpiä kirjailijoita. Hän matkusteli paljon ja solmi tuttavuuksia eri maiden kirjallisiin piireihin. Zweigin kansainvälisyys ilmeni myös hänen teostensa aiheissa. Seuraava on hänestä saksankielinen elämänkerta:

Giorgia Sogos: ”Stefan Zweig, der Kosmopolit. Studiensammlung über seine Werke und andere Beiträge. Eine kritische Analyse” (2017).

Suomennettuja teoksia:

Hairahduksen hetki (1929). Poliisimestari Fouché (1953/1929). Maghellanes, historian rohkein purjehdus (1938). Malttamaton sydän (1951/1940),  Maria Stuart (1944/1937). Marie Antoinette (1952/1935). Shakkitarina (2017/1951). Ihmiskunnan tähtihetkiä (1953/1927). Eilispäivän maailma (1953/1942). Balzac: Suuren kirjailijan elämä (1948/1946).      

            7)  Hermann Broch, 1886-1951, Itävalta ja Yhdysvallat

Hän oli itävaltalainen juutalainen kirjailija ja saksankielisen modernismin keskeisiä edustajia. Hän kääntyi juutalaisuudesta katolisuuteen vuonna 1909 avioituessaan Franziska von Rothermann kanssa. Kun Itävalta liitettiin Natsi-Saksaan, Broch pidätettiin. Kansainvälisten vetoomustenjälkeen hänet vapautettiin ja hän lähti ensin Iso-Britanniaan ja sen jälkeen Yhdysvaltoihin.

Brochin varsinainen kirjallinen ura alkoi vasta noin 40 vuoden iässä.Brochin kootut teokset julkaistiin Sveitsissä vuosina 1952–1961(10 nidettä) ja Saksassa vuosina 1974–1981 (13 nidettä). Elämänkerta on esim. Lützeler, Paul Michael: ”Hermann Broch: Eine Biographie” (1985), saksankielinen.

Suomeksi ovat ilmestyneet:

Luutnantti Pasenow eli Romantiikka (1988/1888), Kirjanpitäjä Esch eli Anarkia (1990/1903) ja Liikemies Huguenau eli Asiallisuus (1994/1918).

          8)  E. M. Remarque, 1898-1970, Saksa ja Sveitsi

Erich Maria Remarque, oikealta nimeltään Erich Paul Remark, oli saksalainen kirjailija. Rauhan palattua Eurooppaan Remarque palasi keskeytyneiden opettajaopintojensa pariin katoliseen seminaariin ja työskenteli ensin vuonna 1919 kansakoulun opettajana. Näihin aikoihin hän otti käyttöön isoisänsä nimen ”Remarque”. Hän toimi opettajauran lopetettuaan muun muassa liikemiehenä, kirjastonhoitajana sekä toimittajana.

Hänen esikoisteoksensa julkaistiin vuonna 1920. Kirjailijan elämä muuttui hänen maailmanmenestyksen saaneen romaaninsa ”Länsirintamalla ei mitään uutta” (”Im Westen nichts Neues“) myötä. Teos ilmestyi vuonna 1929. Teos oli valtava menestys, sillä se tuntui puhuttelevan sotasukupolven tuntoja kaikkialla Euroopassa.

Suomennettuja teoksia:

Länsirintamalla ei mitään uutta (1980/1929). Paluutie (1931). Kolme toverusta (1937). Riemukaari (1986/1946). Elämän kipinä (1953/1952). Taivas ei tunne suosikkeja (1986/1961). Yö Lissabonissa (1964/1962). Varjojen paratiisi (1973/1971). Rakasta tänään, huomenna (1986/1941).

          9)  Bertolt Brecht, 1898-1956, Saksa ja DDR

Hän oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatterinohjaaja. Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti. Kun Hitler nousi 1933 valtaan, Brecht pakeni perheineen Saksasta. Hän oli osan maanpakolaisajastaan Suomessa. Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan Berliiniin.

Häneltä on suomennettu suorasanainen ”Kerjäläisromaani” (2014) ja ”Kirjoituksia teatterista” (1991). Hänestä on Kalevi Haikara kirjoittanut kirjan ”Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto” (1992). 626 sivua.

Hänen suomennettuja näytelmiään:

Kolmen pennin ooppera (1970, saksankielisenä 1928), Galilein elämä (1982/1939), Äiti Peloton ja hänen lapsensa (1975/1941) ja Setšuanin hyvä ihminen” (1967/1942). Vuonna 1998 julkaistiin kolme em. näytelmää yhtenä kirjana.

                 Esittelyjä muista saksankielisiä kirjoittajista

 10.  Saksankielisen Itävalta-Unkarin juutalaisen kirjailijan Franz Kafkan (1883-1924) teoksille on tunnusomaista synkkyys, ahdistus ja unenomaisuus. Hänen maineensa kasvoi hänen kuolemansa jälkeen, kun teoksia alettiin julkaista lisää. Suomennetuja teoksia: Oikkeusjuttu. Linna. Tuomio. Muodonmuutos. Mies, joka katosi. Rangaistussiirtolassa. Nälkätaiteilija. Kirjeitä Milenalle. Kirjeitä Felicelle. Kootut kertomukset. 

 11.  Saksalainen Ida Seidel (1885-1974) oli naisrunoilija ja romaanien kirjoittaja. Hänen kirjoittamiaan ovat mm. ”Gedichte”, saksankielisiä runoja. ” Brömseshof. Eine Familiengeschichte”, novelleja, suom. nimellä Kotikartano. ”Das Wunschkind”, romaani, suomennettu.” Lennacker. Das Buch einer Heimkehr”. ”Die Fürstin reitet”. romaani suom. nimellä Ruhtinatar ratsastaa.

 12.  Franz Werfer (1890-1945) oli itävaltalainen proosakirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Hänen suomennettuja teoksiaan ovat mm.: ”Kirje naisen käsialalla”, ”Kuulkaa Herran ääntä”, osat 1-2. ”Luokkakokous”. ”Verdi - oopperan romaani”. ”Kuoleman voittaja”. ”Syntymättömien tähti”. ”Bernadetten laulu”. ”Neljäkymmentä päivää Musa Daghilla”, osat 1-3.

 13.  Saksalainen Hans Fallada (1893-1947) oli kirjailija. Häneltä on suomennettu mm. kirjat: Mikä nyt eteen, Pinneberg?. Oli meilläkin ennen lapsi. Joka kerran keksitään. Mikä nyt eteen, pikkumies? Kummisetä ja Rosemarie. Ajatella – me perimme linnan. Lapsuudenkodissa. Kukin kuolee itsekseen ja sama uudelleen nimellä Yksin Berliinissä. Elinkautinen.

        KIRJAROVIOITA

Saksalainen kirjailija Heirich Heine kirjoitti vuonna 1821 näytelmässään Almansor: ”Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä”. Tämä ennustus toteutui kauhealla tavalla. Suomen historiassa kirjarovio on järjestetty mm. vuonna 1829, jolloin Jaakko Juteinin kirja poltettiin Viipurissa kirjaroviolla. Tuota kirjaa pidettiin vääräoppisena ja se poltettiin oikeuden päätöksellä.

Berliinissä Babelplatz tunnetaan historiaan liittyvästä ikävästä tapahtumasta. Natsimieliset opiskelijajärjestöt toimeenpanivat siellä 10.toukokuuta 1933 kirjarovion, jossa poltettiin tuhansia natsien mielestä sopimattomia kirjoja. Niiden kirjoittajien mukana oli 76 saksalaista ja ulkomaalaista kirjailijaa, runoilijaa, filosofia ja tiedemiestä. Tässä on eräitä heistä: Thomas Mann, Heinrich Mann, Bertol Brecht, Kurt Tucholsky, Erich Kästner, Helen Keller, Ernest Hemingway ja Heinrich Heine.

Erityisesti mukana oli Magnus Hirschfeldtin perustaman seksuaalitieteellisen instituutin koko kirjasto: 20 000 kirjaa, 35 000 valokuvaa ja 40 000 ihmisen omakohtaista kertomusta. Paikalla Berliinissä on nykyään israelilaisen taiteilijan Micha Ullmanin vuonna 1995 suunnittelema kirjarovioiden muistomerkki.

Lisäksi marraskuussa 1938 kristalliyönä poltettiin Saksassa natsien tekona 16 000 juutalaisyhteisön teosta.

          LUKIJALLE

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitussarjasta. Sarjassa on tulossa seuraavina:

    -  Saksankielisiä runoilijoita 1800-1950,

    -  Saksankielisiä kirjailijoita 1900-luvun lopussa.

Lopuksi näytetään vielä 3 valokuvaa.

Jaa tämä sivu