Eino Tienari 3.8.2020 (kirjoitin sen v. 2003)
ONNETON
Niin harmaa, niin ankea syksyn ilta lie.
Mut ankeampi sitäkin on elämän tie.
Näkyy pilvien lomasta aurinko ja kuu mulle.
Valaise niistä kumpikaan ei minulle.
Yön vartijoina tähdet himmeät on.
Ne heijastavat meille valoa auringon.
Kuitenkaan hyvä ei kulje kanssani myötä:
mä kohdata sain aina pilvistä yötä.
Oi, elämääni kohtalo yksikin ilo luo!
Ja valaista ajatukseni synkeän suo.
Siitä virkistyen jatkaisin arkeni tiellä
ja vanhetessani sitä mä muistaisin vielä.
Jatkuvia kipuja vain ovat päiväni nää.
Jos lääkettä ota en, niin tuska jää.
Lisää vaivojako muita vielä annetaan,
kunnes vuodeosastolle mua kannetaan.