Eino Tienari 16.10.2021
Kokosin 6 runoa luettavaksi. Sen lisäksi on 3 Aale Tynnin ääneen lausuttuja runoa ja 5 sävellettyä ja laulettua runoa.
Runo 1 kokoelmasta ”Vesilintu”, 1940
SOIVA METSÄ
Oi, sielu turhin, köykäisin – / en surrut, vaikka luulin.
Näin kaiken myöhemmin / vain sankkaa metsää vaelsin
ja puiden soivan kuulin, / kun lehdet raskaat, kevyet
pyörivät taivaan tuulin.
Soi suuren tuskan sävelet: / kuin pieni lapsi itkin,
ja tulvi kyynelet. / Heltyivät herkkäuskoiset
jo taivaan enkelitkit, / kun lehti raskas keinuen
soi lehtiruodein pitkin.
Puun alta kaikkien viimeisen / vain hiljaisuuden kuulin.
Ja seisoi vaieten, / hän, totuus tyynisilmäinen,
niin pilkankylmin huulin. / Pois kaikki lehdet pelokkaat
pyörivät taivaan tuulin.
Runo 2 kokoelmasta ”Lehtimaja”, 1946
PUUTARHA
Puutarhan pienen ja syrjäisen / sain haltuuni maailmasta,
ja latvojen alla tuulisten / nyt juoksee kaksi lasta.
Minun tyttärelläni poskessa / on kuoppa vallaton,
ja pienet kirkkaat kasvot / minun pojallani on.
Sen ilon, jota aina / minä enin rakastin,
sen on taivas heille antanut / käsin yltäkylläisin.
Vaan turvattomana kaareutuu / nyt katto lapsuusmajan.
Oi haapa, sydämeni puu, / sinä kuuntele tuulta ajan!
Sano, näenkö poikani iloisen / minä saavan voimansa täyden
ja kasvaako tyttöni hentoinen / päin neidon vuosia käyden?
Oi haapa, sydämeni puu, / miten lehväsi värisevät!
Minun ihmissilmäni sumentuu - / sano, syksykö on vai kevät?
Sinun laillasi levottomaksi saa / minun ankara tuuli ajan.
Voin lasten suojaksi rakentaa / vain lauluni lehtimajan.
Runo 3 kokoelmasta ”Soiva metsä”, 1947
JOKELTAVA LAPSI
Salakieltä vain puhut, kultaseni, / jota täysin en saata ymmärtää.
Puhut kieltä kukkain, lintujen, puiden / ja ruohon kieltä lempeää.
Puhut kieltä tiedottoman maan, / joka pyrkii kohti tietoisuutta.
Joka päivä kerrot jotakin uutta, / jota vielä ei kuultu milloinkaan.
Ja ensi hymysi suloinen / miten pyrkii kasvoillesi vasta
kuin kukka ruohosta puhkeaa! / Teriöstä hennonpunertavasta
joka päivä enemmän aukeaa. / Sirot pehmeät kaarteet pienen suusi,
koko lämpö ja herkkyys huulien – / oi hymysi ihmeellinen ja uusi!
Olen ensimmäisenä nähnyt sen.
Runo 4 kokoelmasta ”Ylitse vuoren lasisen”, 1949
SYYSPÄIVÄ
On päivä syksyinen, / niin kuulakas ja lämmin.
Oi, armaan läheisyys nyt sydämen / saa lyömään kiihkeämmin.
Vaan liki aika on, / kun virta jähmettyy ja rauhaa sen
ei enää tuuli ryöstä / ja veri syvyydestä sydämen
ei poskiini voi syöstä.
Oi polku paluuton! / Vain hetken hohtaa syksy vaahteroissa.
Kun puihin lankee härmä hopeinen, / olemme kaikki poissa.
Valoa ihmeellistä, häipyvää / vain hetken hohtaa elämämme taulu.
Kimallus kaiken ylle leviää: / hymyily, kyynel, laulu.
(Aale Tynnin elämänkerta on nimetty runon nro 4 viimeisellä säkeellä.)
Runo 5 Lontoon Olympiakisoissa 1948 kultamitalin sen taidekilpailussa voittanut runo kokoelmassa ”Ylitse vuoren lasisen”
HELLAAN LAAKERI
Oi Hellaan laakeri ylhäinen, / sinä ikävöity puu!
Kädet ylitse vuosituhanten / sinun lehviis kurkottuu.
Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat / ne varttasi korkeaa!
Olet ylpeä puu: sinä kumarrat / vain voittajaa.
Oi kauneuttasi, ylhäinen, / oi loistoas ankaraa!
Sinut kasvatti tanner sankarien, / pyhä, puolustettu maa.
Sydän veltto ja tahto miehuuton / sinun kilpaasi karttakoon:
sinun kotisi Thermopylai on / ja Marathon.
Oi Hellaan laakeri ylhäinen, / sinä ylistetty puu!
Sinun korkeuttasi katsoen / sydän alati huikaistuu,
Ylös sineen, loistava, nostat pään, / vaan juures maassa on,
ja lehvies alla leikitään / kisa uljas, ajaton.
Runo 6 kokoelmasta ”Vuodenajat”, 1987
NÄEN SINUT, ÄITINI
Näen sinut, äitini, / kun olit neito,
neito, morsian, / näen vaalean pähkinän väriset hiukset
ja lempeät silmät, / kun katselit portailta kesäisin aamuin,
miten kimalsivat kaukaa / kirkkojen kullatut sipulitornit
tai kuuntelit illoin, / kun kellojen soiton lomaan
heleästi huhuilivat puusta puuhun / satakieli ja peipot.
Ei sanonut silloin / sinulle kukaan,
että sinunkin sielusi läpi / oli miekka käyvä.
Kuuntelit, tyttö, / niin hiljainen, niin tyyni,
odottaen, toivoen, aavistellen,
ja sylissä mustat / myötäjäiset.
Aale Tynnin runokokoelmia:
Balladeja ja romansseja (1967), Kynttiläsydän (1938), Lehtimaja (1946), Lähde ja matkamies (1943), Maailmanteatteri (1961), Pidä rastaan laulusta kiinni (1969), Soiva metsä (1947), Tarinain lähde (1974), Torni virrassa (1954), Tuntematon puu (1952), Valo ja varjo (1983), Vihreys (1979), Vuodenajat (1987), Yhdeksän kaupunkia (1958) ja Ylitse vuoren lasisen (1949).
Aale Tynnin lastenkirjoja:
Heikin salaisuudet (1957, kuvittaja Usko Laukkanen), Kerttu ja Perttu ja muut talon lapset (1953, kuvittaja Helga Sjöstedt), Kissa liukkaalla jäällä sekä muita satuja (1954, kuvittaja Helga Sjöstedt), Kultainen kotiseutu (1960, kuvittaja Maija Karma), Kultaiset aapissadut (1959, kuvittaja Maija Karma), Lasten paratiisi (1968, kuvittaja Ota Janešek) ja Satuaapinen (1955, kuvittaja Maija Karma)
Aale Tynnin muistelma -kirja:
Inkerini Inkerini (1990)
- - - - -
Lausunta- ja laulumateriaalista ei ollut pulaa, sillä hänen tuotantoaan löytyi yllättävän paljon videoäänitteinä. Valitsin nämä 8 videota monien vastaavien äänitteiden kuuntelun perusteella. Ne ja "Aale Tynnin elämä" -tekstin 5 videota ovat mielestäni niistä parhaita.
Ensin on 3 Aale Tynnin runoa lausuttuna ja niiden jälkeen 5 sävellettyä ja laulettua Aale Tynnin runoa.
Video 1. Kaarisilta - Aale Tynni. Lukija Paula Tapionmäki
Video 2. Seela Sella lausuu Aale Tynnin runon Onnellinen
Video 3. Jäähyväiset - Aale Tynni, lausuja tuntematon
Video 4. Kultakalat - Aale Tynni, sävel Henrik Otto Donner, laulu Tauno Palo (1:58)
Video 5. Maan armo - Aale Tynni, sävel Kaj Chydenius, laulu Ritva Sorvali (1:53)
Video 6. On päivä syksyinen - Aale Tynni, sävel Toni Edelmann, laulu Eija Ahvo (3:19)
Video 7. Jäähyväiset - Aale Tynni, sävel Toni Edelmann, laulu Musica-kuoro (6:36)
Video 8. Kertun syntymäpäivä - Aale Tynni, sävellys ja laulu Tapio Rautavaara (1:50)