Niilo Rauhalan runot

Eino Tienari       2.2.2021

Niilo Rauhala (s. 1936) on pappi ja runoilija. Hän vietti lapsuutensa Kittilässä ja oli evakossa 7 kuukautta Ruotsissa vuosina 1944-45. Asepalvelun hän suoritti Oulussa Pohjan Prikaatissa. Sen jälkeen hän meni opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Teologian kandidaatiksi vuonna 1963 valmistunut Rauhala on toiminut mm. seurakuntapappina ja sairaalateologina Kemissä.

Hän asuu nykyään Oulussa. Rauhalalla on vaimonsa Leena Rauhalan kanssa kymmenen lasta. Kirjailija Pauliina Rauhala on hänen miniänsä.

Niilo Rauhala kertoo omin sanoin urastaan:

”Olin jo päälle kolmenkymmenen, kun julkaisin ensimmäisen kokoelmani. Sitä ennen olin vähitellen omaksunut modernin runokielen ilmaisun. Mutta kynnys löytää kustantaja oli korkea. Kuka ottaisi vastaan tuntemattoman, pohjoisen ihmisen runoja? Ystäväni Antti Hyry luki runojani, kommentoi niitä, antoi neuvoja ja lupasi näyttää niitä Otavalle. Otavassa vaikutti siihen aikaan kaksi vahvaa miestä: Paavo Haavikko ja Tuomas Anhava. Kynnys oli korkea. Haavikko pyysi minua kirjoittamaan lisää ja niin tein. Anhava muokkasi vielä runojani, ja niin syntyi ensimmäinen kokoelma 1967. Tuomas Anhava luki monet myöhemmätkin käsikirjoitukseni, antoi niistä palautetta ja kritiikkiä. Hän opetti minua löytämään oman kieleni. ”

- - -

Kotimaa -lehdessä oli 1.10.2017 Niilo Rauhalan haastattelu. Toimittaja on Olli Seppälä. Tässä on siitä osa:

" Olin juuri lukenut Niilo Rauhalan koottujen runojen kokoelmaa: Valossa näkyy kirjoitus. Sieltä löytyi pieni kolmirivinen runo, jossa oli oivaltava kielikuva:

                          Kipu liikkuu ruumiissani

                          kuin lintuparvi toukokuisessa ruohossa.

                          Kesä tulee oudolla tavalla.

Runo on vuonna 1975 ilmestyneestä kokoelmasta ”Meren läheisyys”. Runoilija, rovasti Niilo Rauhala, 81, istuu kotonaan Oulun Kaukovainiolla kerrostalon neljännessä kerroksessa ja sanoo, ettei muista runoa. Ei ihme, sillä hän on kirjoittanut paljon. Lisäksi runo – erityisesti hyvä runo – elää omaa elämäänsä ja muuttuu todeksi lukijan mielessä. Runo on tekijästään irtautunut.

Useimmat Rauhalan runot ovat ajattomia. Niiden tunnelma ja maailmankatsomus on ilmaistu varsin niukalla skaalalla. Lintu, meri, valo, pimeys, varjo, kipu, kärsimys, onni, ilo, lapsi. Samat käsitteet rakentavat runon kuvia ja väreilyä. Rauhalan mukaan elämä jättää lyriikkaan jälkensä. Hän teki Kemissä pisimmän kirkollisen työrupeamansa sairaalateologina vuosina 1977–1999.

Niilo Rauhala kertoo tuossa haastattelussa:

– Runoissani näkyvät elämä, kokemukset, tunnot, muistot. Runoista näkyy, miten kohtaan elämän, miten näen ajan, ihmiset ja luonnon, miten tulkitsen uskoani ja mikä on tärkeää ja koskettavaa.

– Sairaalateologin työ on vaikuttanut syvästi minuun ja runoihini. Ihmisten kohtaaminen sairaalassa on tehnyt syvän vaikutuksen. Näin, kuinka ihmiset oppivat hyväksymään osansa. Tärkeää oli kuuntelu. Kohtaamiset tapahtuivat potilaan ehdoilla.”

(Artikkelin lopussa kirjallisuusluettelon ja runoesimerkkien jälkeen löytyy neljä musiikkivideota Niilon Rauhalan runoista sävellettynä ja laulettuna!)

          NIILO RAUHALAN RUNOKOKOELMAT

Aavistus ja ihme, 2005

Auringonsiipi, 2010 (runot julkaistu aikaisemmin eri kokoelmissa)

Enemmän kuin tuhat väitettä, 1998

Hiljaisuus on avara huone, 1984

Hän ei väisty viereltäsi, 2009 (alanimike: pientä puhetta sairaille)

Ikkuna rohkeuteen, 1981

Joki virtaa nyt eikä liiku, 1969

Jos kuulisin veden heräävän, 1987 (Valtion kirjallisuuspalkinto 1988)

Jos sinut ymmärtäisin, 1995

Jätä toivon viesti, jätä valojuova, 2016 (Niilo Rauhalan kirjoittamia juhlarunoja)

Kirkas lumi, jäljetön, 2000

Kuljen lähteitä lähellä, 1996

Kuuntelen sydämeni ääntä, 1971

Lumen ja auringon välissä, 1973 (Valtion kirjallisuuspalkinto 1974)

Lähellä pyhää aamua, 1979

Meren läheisyys, 1975

Näen mitä haluan nähdä, 2013

Pilvi, jossa aurinko pesii, 2012 (runot julkaistu aikaisemmin eri kokoelmissa)

Puitten kauneus kulkee mukanamme, 2020

Purjeitten nopeat varjot, 1989

Ruoko ja liekki saavat elää, 1983

Sade ja elämä, jäljittelemättömän runsas, 1976

Sana koskettaa sanaa, 2009

Taivas käsissä sykkii, 1993

Tähtiä taivaan nurmikolla, 2011 (aikaisemmin ilmestyneitä ja 10 julkaisematonta)

Tähän päättyy kesä, 1967 (Niilo Rauhalan esikoisteos)

Tänä yönä puun kirkkaus, 1992

Valossa näkyy kirjoitus, 1977 (kokoomateos runoista 1967-1976)

Vedet puhuvat läpi elämän, 2002

            NIILO RAUHALAN MUUT TEOKSET (EI VIRSIÄ)

Kemi, 1985 (runokuvakirja, jonka alanimike on meren ja jään kaupunki)

Kirkastat armon riemuksemme, 2005 (hartauskirja, virsiä ja runoja)

Kirkkailla vesillä, 2008 (hartauskirja, virsiä ja hengellisiä lauluja)

Kuuntelen hiljaisuutta, 1985 (käännös saksankielisestä runokirjasta)

Kyllä kelpaa, 2003 (huumori, runoja, satiiri)

Tule, piirretään maailma, 2007 (piirroskuvin kuvitettu, lastenrunoja)

    -   -   -   -

Valitsin lukemistani Niilo Rauhalan runokirjoista seuraavat runot:

    Runo 1 kokoelmasta ”Purjeitten nopeat varjot”, 1989

Polut, joita lapsena juoksin

yhdessä muurahaisten kanssa,

                        vielä ovat jäljellä, vielä

muurahaiset yhtä kiireiset

raahaavat havuneulasia.

Kuusi, jonka alla pidin ansaa,

                         on kaadettu, vielä

kuumat suot väreilevät

iltapäivän auringossa.

Juoksen sivupolkuja, suon viertä

läpi suopursujen väkevän tuoksun,

                         kurjen villi huuto leimahtaa

ja metsä vaikenee,

koko maailma vaikenee hetkeksi.

Näin ehdin kotiin,

                         ja kohta on ilta ohi ja yö,

tomu nousee tieltä,

maailma on kohta ohi,

                          tomu pudonnut varvikkoon.

     Runo 2 kokoelmasta ”Sade ja elämä, jäljittelemättömän runsas”, 1976

Kärsimyksen vaatteet,

jotka ovat pukeneet sinua vuodesta toiseen,

kuluvat kerran riekaleiksi

niin kuin lumi keväisillä oksilla.

Elämän nurmi alkaa nousta,

saat tuntea sen kosketuksen jalkojesi alla

ja kun äidin ompelema kesäinen mekko

pukeutuu toivo sinun yllesi.

Ethän pelkää enää, ethän hätäile,

tiesi kierrokset päättyvät

kuin siementen lento pitkässä tuulessa.

Ne ovat kirkkaat huomenna, ne tuoksuvat,

maasta nousseet.

    Runo 3 kokoelmasta ”Ikkuna rohkeuteen”, 1981

Veneet lähtevät

          jäälauttojen sekaan,

niiden kyljissä kihelmöi terva.

Ne suuntaavat keulansa

kaukaisia kareja kohti

lokkiparven saattamina.

Myöhään syksyllä

          ne palaavat takaisin

kupeissa suolaisten aaltojen jäljet.

Ne ovat täynnä meren tuoksua

          niin kuin uuni,

josta lehahtaa kasvoille

          tuoreen leivän lämpö.

    Runo 4 kokoelmasta ”Kuljen lähteitä lähellä”, 1996

       KUULE MINUA

Rukousteni savu

nousee hapuillen

          Jumalan istuinta kohti,

hiillos tummuu, sanat väsyvät.

Hyvä Jumala,

ethän käännä korvaasi pois!

Tummuneen tuhkan keskeltä

leimahtaa huokaus ja hätä.

Kuulethan minua,

vaikka sanat ovat voimattomat?

Tuo laupias katseesi

ovellemme vartijaksi

ja kääri meidät kaikki

sanasi lämpöön.

     Runo 5 kokoelmasta ”Hiljaisuus on avara huone”, 1984

Astelen valkoisen arkun edellä

           hautausmaan käytävällä.

Tänään on satanut lunta,

tuoreet oravanjäljet kuusen juurella

tekevät mielen iloiseksi.

Saattajien tumma silhuetti liikahtelee

maan ja taivaan rajana.

Syvälle he laskevat kantamuksensa

mullan kämmenelle

ja asettavat palelevia kukkasia

hämärän keskelle.

Huomenna tässä on valmiina pieni kumpare

ja olen varma, että oravanjälkiä

ilmestyy lumeen,

aivan kuin joku olisi tullut

ihan viereltä lukemaan seppelnauhoista

             mikä on ihminen.

    -     -     -     -

Lopuksi on 4 musiikkivideota hänen runoihinsa sävelletyistä lauluista:

Video 1. Minäkin tahtoisin nähdä 

    Säveltäjä on Antti Heikkilä ja sanat kirjoittanut Niilo Rauhala. Video on julkaistu 2.12.2020. Siinä esiintyvät Ville Pirnes sekä toinen Ville, Ilkka, Juhana. Säestää Maria flyygelillä. Tarkemmat tiedot puuttuvat. Paikka on Laukaa.

Äänivideo 2. Onnellisia te olette 

   Kappaleen esittää Mikko Salakari urut ja laulu. Sen on säveltänyt Yrjö Koskimäki. Niilo Rauhalan kirjoittamat sanat näkyvät nuoteissa kuvaruudulla. 

1. Minäkin tahtoisin nähdä

2. Onnellisia te olette

Äänivideo 3. Nyt kodista laulun mä laulan 

Uudet sanat vanhaan kansanlauluun on kirjoittanut Niilo Rauhala vuonna 2014. Se kuuluu uudistettuun kokoelmaan ”Siionin Laulut”. Seuraavassa yhteislauluvideossa laulun sanat näkyvät kuvaruudulla.

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto julkaisi kesällä 2016 kirjan ”Laula kansa Jumalan”, joka valottaa Siionin laulujen tekijöitä ja taustoja. Kirjan ovat toimittaneet Eero Kukko, Ari-Pekka Palola ja Tuomas Taipale.

Video 4. Lapsen tie on aamun tie 

Esittäjiä ovat 28.4.2013 Oulun Tuomiokirkossa Kiimingin seurakunnan poikakuoro Pohjantähdet, Ynnin Pojat ja Teuvo Pakkalan koulun musiikkiluokat. Johtaa Maria Portaankorva. Laulun säveltäjä on Lauri-Kalle Kallunki.

Videon jälkeen on lisätty tämän kappaleen sanat. 

3. Nyt kodista laulun mä laulan

4. Lapsen tie on aamun tie

Lapsen tie on aamun tie, / aurinko loistaa sen yllä.

Minne se kulkee, minne se vie? / Outo se vielä on kyllä.

Kukkien valkoiset tähdet, / hauraat siniset kellot,

laihoa tuoksuvat pellot / kysyvät: minne lähdet?

          Lähdet matkalle vaikka et / tiestäsi mitään tiedä.

          Kuljet rinnalla enkelten, / joilta ei valoa viedä.

          Vaikka et tunnekaan matkaa, / keväästä riennät kesään

          niin kuin lintunen pesään / lentää ja lentoaan jatkaa.

Paimen tiellesi annetaan, / hän sinut tuntee ja johtaa.

Aamu tuo iloa tullessaan, / kauas sen valkeus hohtaa.

          Elämä, sana niin suuri / vielä on käsittämättä.

          Monta rakasta kättä / lähellä nyt on juuri.  

Jaa tämä sivu