Liittoutuneet valmistautuivat Normandian maihinnousuun

Eino Tienari   30.5.2020

Yleiskuvaus valmistautumisesta

Normandian maihinnousu oli läntisten liittoutuneiden armeijoiden Pohjois-Ranskaan tekemä suuri maihinnousu toisessa maailmasodassa kesäkuussa vuonna 1944. Sitä kutsuttiin nimellä ”Operation Overlord ”. Natsi-Saksa oli tuolloin miehittänyt Ranskan ja menetti koko ajan alueitaan venäläisille itärintamalla. Liittoutuneet pyrkivät avaamaan uuden rintaman Saksaa vastaan. Saksalaiset olivat rakentaneet pitkää ”Atlantin valliksi ” kutsuttua puolustusketjua vuoden 1940 lopusta alkaen.

Poliittisesti maihinnousua Länsi-Euroopan mantereelle oli ajanut Josef Stalin keventääkseen puna-armeijan tappioita jo vuodesta 1942 alkaen, mutta länsiliittoutuneet olivat torjuneet toiveet toistaiseksi.

Maihinnousun ajankohta ja paikka valittiin sitten, kun valmistelut olivat tarpeeksi pitkällä. Maihinnousupaikan sijaintia rajoittivat suuresti liittoutuneiden hävittäjälentokoneiden toimintasäteet. Maantieteelliset seikat rajoittivat vaihtoehdot kahteen: Pas-de-Calais tai Normandian rannikko.

Rannikolla sijaitseva Pas-de-Calais oli lyhyemmän matkan päässä Britteinsaarilta, rannikko oli siellä soveliain maihinnousulle ja etenemisreitti Saksaan suorin. Saksalaisten arveltiin kuitenkin ymmärtäneen samat seikat ja linnoittaneen alueen sen vuoksi parhaiten. Tämän takia maihinnousupaikaksi valittiin toiseksi paras eli Normandia.

Harhautuksessa avainasemassa oli espanjalainen kaksoisagentti Juan Pujol, joka tunnettiin koodinimellä Garbo. Saksalaiset luulivat hänen vakoilevan Saksalle. Todellisuudessa hän syötti saksalaisille väärää tietoa.

Liittoutuneet olivat rakentaneet Kanaalin rannikolle suuren ”valearmeijan” hämäämään Saksan tiedustelua. Agentti Garbonin tätä tukeva kertomus välitettiin saksalaisille ja se myös otettiin täydestä. Saksan sodanjohto piti Calais´n alueella, 250 kilometrin päässä Normandiasta kaksi panssaridivisioonaa ja 19 jalkaväkipataljoonaa, jotka olisivat voineet pahimmillaan estää koko maihinnousun.

Hyökkäyksessä käytettävät voimavarat

Joulukuussa 1943 liittoutuneiden siirtoarmeijan ylimmäksi komentajaksi nimetään amerikkalainen kenraali Dwight D. Eisenhower ja hän sai täten yleisvastuun liittoutuneiden Euroopan joukoista. Tammikuussa 1944 brittiläinen kenraali Bernard Montgomery valittiin operationaaliseksi johtajaksi maihinnousun kaikille maajoukoille.

Tässä vaiheessa (tammikuussa 1944) suunnitelma edellytti kolmen divisioonan maihinnousua ja kahden prikaatin pudotusta laskuvarjoin. Montgomery nosti joukkojen määrää viiteen mereltä tulevaan divisioonaan ja kolmeen ilmasta tulevaan prikaattiin. Yhteensä 47 divisioonaa olisi sidottuna Normandian taisteluun: 26 brittiläistä, kanadalaista ja muuta eurooppalaista divisioonaa sekä 21 amerikkalaista divisioonaa. Eisenhower vaati, että hänen olisi saatava liittoutuneiden ilmavoimat täydellisesti hallintaansa. Molemmat sanoivat, että liittoutuneet tarvitsevat enemmän rantaa kuin oli ajateltu.

Erikoisempiin valmisteluihin kuuluivat liittoutuneiden erityisesti tätä hyökkäystä varten kehitetty kelluva tankki Sherman DouplexDrive, jolla oli hyvä uimakyky. Suuri osa näistä vaunuista kuitenkin upposi maihinnousussa merenkäynnissä ja saksalaisten tykistötulessa.

Muita amerikkalaisten kehittelemiä pioneerivaunuja olivat miinanraivausvaunu Sherman crab ja Shermannin alustalle rakennettu siltapanssarivaunu. Lisäksi englantilaisilla oli kehitetty Churchill AVRE eli Armoured Vehile Royala Engineers, joka oli aikansa edistyksellisin pioneeripanssarivaunu.

Hyökkäykseen valmistautumista

”Overlordista” tuli historian suurin maihinnousuoperaatio, jonka ensimmäinen aalto käsitti yli 5000 alusta, 8000 lentokonetta ja 8 divisioonaa miehiä. Saksalaiset odottivat hyökkäystä, mutta he eivät tienneet, missä ja milloin se tapahtuisi.

Britit laativat joukon harhautuksen suunnitelmia, joiden yleisnimi oli ”Operaatio Rohkeus” (Operation Fortitude). Siinä käytettiin valepanssarivaunuja, valelentokoneita ja jopa valealuksia uskottelemaan saksalaisille, että hyökkäyksen aloittaisi armeijaryhmä, jota johti kuuluisa amerikkalainen komentaja kenraali Georg Putton. Vangeiksi antautuneita vakoojia käytettiin uskottelemaan saksalaisille, että Normandian maihinnousu olisi vain harhautusta.

Jotta saksalaisten vahvistusten estettäisiin tekemästä vastahyökkäystä, oli sotatoimialue suljettava tuhoamalla kaikki liikenneväylät vihollisen selustassa. Sellaisia olivat sillat, rautatiet ja ratapihat. Muun muassa sen seurauksena myöhemmin ranskalaisesta siviiliväestöstä sai surmansa noin 15 000 ja loukkaantui vaikeasti noin 19 000 ihmistä.

Ennen taistelua liittoutuneet olivat tarkasti kartoittaneet ja testanneet maihinnousualueen, kiinnittäen erityisesti huomiota Englannin kanaalin sääolosuhteisiin. Valaistus ja vuorovesi vaati ehdottomasti täysikuuta. D-Dayn alkuperäinen päivämäärä oli 5. kesäkuuta, mutta huono sää siirsi maihinnousua. Myös 6. kesäkuuta sää oli vielä tuulinen, mutta Eisenhower ei halunnut odottaa seuraavaan täysikuuhun. Tämä päätös auttoi yllättämään saksalaiset joukot, koska he eivät uskoneet maihinnousuun niin huonossa säässä.

Saksalaisten torjuntasuunnitelma

Allantin vallia ei koskaan saatu valmiiksi. Siitä saatiin valmiiksi vain kriittisimmiksi paikoiksi arvioidut rannat: Dover, Belgian rannikko, Rotterdamin satama ja Amsterdamin satama ja Reinin suu. Kuitenkin kahden vuoden ajan 223 000 miestä teki työtä koko ajan. Hankkeeseen kului yli miljoona tonnia terästä ja yli kaksikymmentä miljoonaa kuutiometriä betonia.

Kesken jäivät esimerkiksi Norjan rannikko ja Normandia. Esimerkiksi Omaha-lohkolla liittoutuneiden 35 000 sotilasta vastassa oli vain 300 saksalaista konekiväärien pesäkkeissä sekä jonkin verran kenttätykistöä sisämaan puolella.

Hitler oli määrännyt Pohjois-Ranskan puolustuksen johtoon maraskuussa 1943 Pohjois-Afrikassa kunnostautuneen sotamarsalkka Rommelin, joka odotti vaikeuksia. Rommel tiesi, että ”Atlantin valli” oli olemassa pikemminkin kuvitelmissa kuin todellisuudessa.

Rommel olisi halunnut siirtää kenraali vapaaherra Leo Geyr von Schweppenburgin johtamat panssarivoimat lähelle mahdollisia maihinnousupaikkoja. Ne olivat nimittäin Pariisin pohjoispuolella. Ajatuksena oli lähteä sieltä sitten, kun tiedettäisiin mihin maihinnousu tapahtuu.

Rommelin auktoriteetti oli kuitenkin rajallinen, koska hän ei ollut läntisten saksalaisten joukkojen ylin komentaja, vaan se virka oli sotamarsalkka Gerd von Rundstedtilla. Ratkaistakseen kiistan Hitler jakoi kuusi pohjoisessa Ranskassa käytössä olevaa panssaridivisioonaa ja sijoitti niistä kolme suoraan Rommelin käyttöön. Kolme muuta sijoitettiin etäälle rannikosta. Niitä ei voinut siirtää ilman Hitlerin sodanjohdon suoraa hyväksyntää.

Saksan ilmapuolustus rannikolla koostui vain 169 hävittäjästä, koska liittoutuneiden ilmahyökkäykset olivat tuhonneet ”Luftwaffen” taisteluvoiman pohjoisen Ranskan lentokentillä.

Liittoutuneiden laskuvarjojoukot 

Taistelusuunnitelman mukainen joukkojen ryhmitys oli maihinnousupäivänä seuraava:

   1)  Brittiläinen 6. laskuvarjodivisioonan 3. laskuvarjoprikaatin 8. ja 9. laskuvarjopataljoona ja 1. kanadalainen laskuvarjopataljoona pudotetaan laskuvarjoin ja liitokonein itään Ornejoesta suojelemaan vasenta sivustaa.

   2)  USA:n 101. laskuvarjodivisioona pudotetaan Viervillen ympärille ja USA:n 82. laskuvarjodivisiooona pudotetaan Sainte-Mère-Églisen läheisyyteen suojaamaan suojaamaan oikeaa sivustaa.

Maahanlaskujoukkojen tehtävänä oli varmistaa Normandian maihinnousun rantojen sivustat. Brittiläiset liitokone- ja laskuvarjosotilaat toimivat itäisen sivustan operaatiossa, jonka tunnetuin kohde on Pegasus-silta. Toinen kohde oli Mervillen tykkipatteri. Yhdysvaltalaiset 82. ja 101. laskuvarjodivisioona varmistivat läntistä sivustaa operaatioissan. (He kärsivät tositilanteessa raskaita tappioita. Miesten laskeutuminen vihollisalueelle ajautui nimittäin sivuun.)

Yhdysvaltojen 1. armeijan kohteet

Omaha beach, Yhdysvaltojen V armeijakunta:

      Yhdysvaltojen 1. ja 29. jalkaväkidivisioona nousevat maihin St. Hondrainistä Vierville sur Meriin. USA:n 2. Ranger-pataljoona valtaa Pointe du Hocin tykistöasemat.

Utah beach, Yhdysvaltojen VII armeijakunta:

      USA:n 4. jalkaväkidivisioona nousee maihin Pouppevillen ja La Nadeleinen läheisyyteen.

Brittiläisen 2. armeijan kohteet

Yhdysvaltalais-kanadalaisen 1. erikoisjoukkoprikaatin 3., 4. ja 6. kommando (= erikoiskoulutettu joukko) nousee maihin Ouistrehamissa Queen Red -sektorilla, 4. kommandoa vahvistetaan ranskalaisilla 1. ja 8. komppanialla kansainvälisestä 10. kommandosta.

Sword beach, brittiläinen I armeijakunta:

    Brittiläinen 3. jalkaväkidivisioona ja 27. panssariprikaati ja brittiläinen 48. kommando nousevat maihin Quistrehamista Lioniin. Brittien kuninkaallisen merijalkaväen 41. kommando yhdessä 46., 47. ja 48. kommandon kanssa nousee maihin Sword-rannan oikeassa sivustassa.

Juno beach, brittiläinen I armeijakunta:

    Kanadalainen 3. jalkaväkidivisioona, 2. panssariprikaati ja brittiläinen 48. kommando nousevat maihin St. Aubinista La Riviereen. Merijalkaväen 46. kommando pidettiin vastoin alkuperäistä suunnitelmaa merellä reservinä.

Gold beach, brittiläinen XXX armeijakunta:

    Brittiläinen 50. divisioona ja 8. panssariprikaati nousevat maihin La Rivierestä Arrmanchesiin. Merijalkaväen 47. kommando nousee maihin läntisellä sivustalla.

Suomeen hankittua Normandian lentokalustoa

Kuljetuskone Douglas C-47 oli DC-3:n sotilasversio, joka oli tehty erityisesti Normandian maihinnousua varten.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen ilmavoimien ylijäämäkoneita hankittiin lukuisiin maihin. Suomessa niitä hankittiin muun muassa Finnairin, Veljekset Karhumäen ja Suomen ilmavoimien käyttöön. Suomen ilmavoimissa lentokonetta DC-3 käytettiin Kuljetuslentolaivueessa mm. laskuvarjojääkärien hyppykoneena. Koneen lempinimi ilmavoimissa oli ”Dakota”.

Airveteran Oy omistaa kaksi DC-3 -lentokonetta (OH-LCD ”Lokki” ja OH-LCH ”Hotel”), joista jälkimmäinen on ainoa lentokuntoinen DC-3 Suomessa. Konetta operoi DC-yhdistys ry ja sen asemapaikka on ollut Helsinki-Malmin lentoasema. Kone talvehtii lentokonehallissa Vaasan lentoasemalla.

Koneista edellinen (Lokki) on ollut viime vuosina näytteillä Suomen ilmailumuseon pihalla. Se on Normandian maihinnousussa kuljettanut 101. maahanlaskudivisioonan 506. rykmentin D-komppanian miehiä.

- - - - - - -

LUKIJALLE

Tämä kirjoitus saa aiheeseen liittyviä jatko-osia myöhemmin tässä blogissa heti seuraavina vuorotellen. Artikkelien lukumäärä selviää myöhemmin. Lähdemateriaalista ei ole pulaa. Aiheesta on maailmalla kirjoitettu paljon historiaa.

Rommelin määräys Normandiaan tuli marraskuussa 1943 ei tammikuussa 1944. Muutettu 4.6. oikeaksi. Seuraavat osat ovat:

Maihinnousu 1 on julkaistu (Omah ja Utah-rannat)                  7.6.

Maihinnousu 2 on julkaistu (Gold, Juno ja Sword-rannat).    17.6.

Maihinnousu 3 julkaistaan (läpimurrosta Pariisiin)                 22.6. 

Jaa tämä sivu