Me suojelimme Suomen lapsia

Eino Tienari  14.6.2020     (Kalevan blogissa 16.10.2019)

LASTEN SYNNYTTÄMISEN AUTTAJAT

Jyväskylän yliopiston tutkija Hilkka Helsti kertoi aikaisemmin lähetetystä television ”akuutti”-ohjelmasta tehtyä vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa seuraavaa:

” Vielä 1800-luvulla lasta odottavaa tai vastasynnyttänyttä äitiä pidettiin yleisesti saastaisena. Saastaisessa tilassa oleva nainen ei periaatteessa olisi saanut käsitellä elintarvikkeita, liikkua ulkona tai olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Siksi raskaus piti salata. Myös synnytys tapahtui piilossa; useimmiten saunassa tai navetassa.

Silloin synnytettiin yleensä kouluttamattoman naisen avustuksella ja heidän tiedot, taidot ja menetelmät olivat hyvinkin vaihtelevia. Synnytysloitsut olivat hyvin tärkeitä, kuten myös erilaiset hauteet. Avustaja saattoi myös hieroa ja kävelyttää äitiä. Näiden niin sanottujen kätilövaimojen taidot perustuivat perinteeseen, toisilta synnytysavustajilta saatuihin tietoihin ja omiin kokemuksiin.

Äitiys- ja lapsikuolleisuus alkoi laskea teollistumisen ja elintason nousun myötä. Vuonna 1925 aloitettiin äitiysneuvolatoiminta, joka on vaikuttanut suuresti sekä äitien että lasten hyvinvointiin. Aluksi koulutetut kätilöt tulivat kotiin synnyttäjän avuksi.

Kunnan kätilöt olivat saaneet koulutuksen ja heidän toimintansa lähti aivan eri perinteestä kuin näiden oman kylän auttajien. He esimerkiksi edellyttivät, että kotona olisi siistiä ja lapselle olisi laitettu vaatteet valmiiksi. Varsinkin köyhemmät äidit joskus jopa pelkäsivät kätilöitä ja ajattelivat, ettei heillä ole tarpeeksi siistiä ja hienoa, että voisi kätilöä kutsua, Helsti kertoo. Äidit olivat aika ihmeissään, kun kätilö tuli ja sanoi, että kun synnytetään pitää olla puhtaat lakanat. ”

(lainaus loppuu)

Suomalaisten lasten synnyttämisestä on paljon tarinoita. Tässä ei syvennytä aiheeseen tilan puutteen vuoksi enempää. Sen sijaan annan aiheesta kiinnostuneille vihjeitä hyvistä kirjoista:

 – Kirsi Vainiuo-Korhonen: Ujostelemattomat – kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (2012). Se kertoo 1700-luvun Suomen ja synnytysten maailmasta.

 – Aila Porkka-Helenius: Kätilön käsissä – tuntevat kädet, kuunteleva sydän (2013). Kirja on kaunis tunnustus kaikille kätilöille, jotka ovat pitäneet huolen siitä, että on ollut mahdollisimman helppo synnyttää ja syntyä.

 – Laura Kosonen: Suomi synnytti – kätilöiden kertomaa (2019). Muistelmia ja haastatteluja tästä aiheesta.

OULUN KAUPUNGIN SYNNYTYSSAIRAALAT

Puiston koilliskulmaan Oulun kunnallissairaalan lähelle Tuirantien varteen rakennettiin Oulun kaupungin synnytyslaitos korvaamaan Sonnisaaressa ollutta vanhaa synnytyssairaalaa. Synnytyslaitos valmistui vuonna 1926. Se palveli synnyttäjiä melko pitkään eli 1970-luvun allkupuolelle asti.

Tähän rakennukseen tuli alakertaan 22 vuodepaikkaa ja muita tarvittavia tiloja. Yläkerta varattiin hoitohenkilökuntaa varten. Sen suunnitteli Oulun läänin lääninarkitehti Otto F. Holm. Aluksi synnyttäjien hoidosta vastasi kunnallissairaalan ylilääkäri Granberg vuosina 1926-1932. Hänen jälkeensä siitä vastasi toistaiseksi vakinainen lääkäri Paavo Jokela.

Oulun lääninsairaala muutti (Hupisaarten) Lasaretin saaresta Kontinkankaalle vuonna 1944. Myöhemmin vuonna 1948 perustettiin lääninsairaalaan erillinen synnytysosasto. Oulun yliopistollinen keskussairaala aloitti toimintansa 1973, jolloin siellä aloitti myös synnytysklinikka. Sinne keskitettiin kaikki Oulun kaupungin alueen synnytykset. Sen vuoksi toiminta Tuiranpuiston synnytyslaitoksessa lopetettiin.

MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO

Marsalkka Mannerheimin sisarta, sairaanhoitaja Sophie Mannerheimiä, kosketti yksinäisten äitien ahdinko. Vuonna 1917 hän perusti yhdistyksen auttamaan äitejä ja heidän lapsiaan. Hän osti saamallaan avustusrahalla kiinteistön Kalliosta, jossa äitien turvakoti aloitti toimintansa. Hän kokosi sen lisäksi työryhmän pohtimaan maan lastensuojeluongelmia.

Valmistunut suunnitelma esitettiin kenraali Carl Gustaf Mannerheimille. Suunnitelmaan sisältyi neuvolaverkoston luominen ja erilaisten laitosten perustaminen. Merkittävän sysäyksen liiton perustamiselle antoi lastentautiopin dosentti Arvo Ylppö.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin 4.10.1920 kokouksessa kenraali Mannerheimin kotona. Hän tuli itse mukaan sen kunniapuheenjohtajaksi. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Sophie Mannerheim ja hallituksen varapuheenjohtajaksi Arvo Ylppö. Sihteeriksi tuli kouluneuvos Erik Mandelin, joka hoiti tehtävää oman virkansa ohessa.

Ylpön mielestä tärkein tehtävä oli taistelu imeväiskuolleisuutta vastaan. Siihen auttoivat imetys, asuntojen parantaminen ja hygienian kohottaminen. Arvo Ylppö toimi Lastenlinnan ylilääkärinä vuodesta 1920 vuoteen 1963 asti.

Sophie Mannerheimin aikaisemmin perustama turvakoti siirrettiin MLL:n hallintaan nimellä Lastenlinna ja päätettiin uudistaa lastensairaalaksi. Se toimi paitsi sairaalana myös lastenhoidon opetuslaitoksena. Valtiolta saatiin apuraha kurssien järjestämistä varten. Uutta Lastenlinnaa ryhdyttiin puuhaamaan ja keräämään varoja sitä varten. Hanke toteutui kuitenkin vasta sotien jälkeen vuonna 1948. Rakennus koostui 12-kerroksisesta asuntolasta ja puoliympyränmuotoisesta hoitolaosasta.

Vuonna 1967 MML myi Lastenlinnan 105 kunnan muodostamalle Helsingin Lastenlinnan kuntainliitolle. Kaupasta saadut rahat käytettiin lasten terveystalon rakentamiseen Helsinkiin.

Vuonna 2018 oli Mannerheimin Lastensuojeluliitolla 10 piiriä ja 548 paikallisyhdistystä eri puolilla maata. Sen toimintaan osallistui piireissä ja yhdistyksissä yhteensä noin 16 000 vapaaehtoista.

PELASTAKAA LAPSET RY

Ståhlberg oli valittu Suomen ensimmäiseksi presidentiksi heinäkuussa 1919. Presidentin tuleva puoliso Ester Ståhlberg, omaa sukua Hällström, työskenteli ennen naimisiinmenoaan sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojeluosastolla, jossa hän vastasi sotaorpojen huollosta.

Kansainvälinen "Save The Children Federation" perustettiin tukemaan ensimmäisen maailmansodan lapsiuhreja eri maissa. Ester Ståhlberg perusti sille Suomen osaston nimellä ”Koteja Suomen Lapsille”.

Osasto auttoi sotaorpoja saamaan kasvatuskoteja sekä organisoi kesäsiirtoloita ja kesäkoteja kaupunkilaislapsille. Siitä kasvoi valtakunnallinen sosiaalialan kansalaisjärjestö. Ensimmäisten 15 toimintavuotensa aikana 1922-1937 se hankki kodin noin 5000 lapselle. Yhdistyksen Viipurin läänin osasto perusti Karjalan lastenkylän Perkjärvelle Karjalan Kannakselle 1923. Sieltä se siirrettiin turvaan Hämeeseen vuonna 1939. Lastenkoti lakkautettiin 1947 ja sen omaisuus siirrettiin Pelastakaa Lapset ry:lle 1950.

Yhdistys on vuonna 1945 vaihtanut nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi. Nykyään Save The Children -järjestö toimii lasten hyväksi yli 120 maassa. Suomessa Pelastakaa Lapset ry:ssä on 59 paikallisyhdistystä ja 5 aluetoimistoa. Paikallisyhdistysten toimintaan osallistui vuonna 2018 noin 10 650 lasta ja toiminnassa oli mukana noin 110 sijaisperhettä. Tässä on mainittu vain osa sen toimintakertomuksessa kuvatuista monista toimintamuodoista.

NUORTEN YSTÄVÄT

Tämä on 1907 perustettu sosiaali- ja terveysalan järjestö, jonka keskustoimisto on Oulussa. Nuorten Ystävillä on nykyään yli 40 yksikköä tai toimipistettä 19 paikkakunnalla Suomessa. Sen lastensuojelun palvelut tukevat lasten kasvatusta ja hoitoa sekä perheiden tukea ja kuntoutusta.

Luodaan seuraavaksi katsaus sen menneisyyteen.

Hanna Åström opiskeli Saksassa lastentarhaopettajaksi ja perusti lastentarhan Ouluun vuonna 1901. Se oli aluksi tarkoitettu Veljekset Åströmin tehtaiden työntekijöiden lapsille. Se aloitti toimintansa pienessä ns. Porttimökissä Hupisaarilla. Hanna Åström rakennutti uuden kaksikerroksisen Laskuniemen lastentarhan läheiseen Kiikkusaareen.

Hanna meni naimisiin 1909 ja muutti miehensä kanssa ensin Helsinkiin ja pian sen jälkeen Porvoon maalaiskuntaan. Hän lahjoitti lastentarhansa Nuorten Ystävät -yhdistykselle vuonna 1914. Sen jälkeen sitä kutsuttiin Ainolan lastentarhaksi. Lastentarhan päärakennus tuhoutui talvisodan pommituksissa 21.1.1940, mutta sen sivurakennuksia säästyi.

Oulun kaupunki kunnosti Ainolan lastentarhasta ehjäksi säästyneen Alaköökin lasten leikkitaloksi vuonna 1985. Se tuhoutui tulipalossa 2011, mutta kaupunki rakensi sen tilalle uuden rakennuksen entiseen tyyliin.

Nuorten Ystävät rakennutti uuden Ainolan lastentarhan nykyiselle Tulliväylälle lähelle pohjoista alikäytävää vuosina 1941-1945. Tämä rekennus on nykyään muussa käytössä. Sen lähelle on rakennettu uusi kaupungin ylläpitämä Ainolan päiväkoti, joka on osittain kaksikerroksinen ja edustaa modernia arkkitehtuuria.

Kaupunginvaltuuston päätöksellä siirtyivät 1.1.1977 melkein kaikki yksityisten pitämät päiväkodit Oulun kaupungin omistukseen. Näin päättyi Nuorten Ystävien oma päivähoitotoiminta Oulussa. Sillä oli ollut sitä ennen useita lastentarhoja ja lastenseimiä.

ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITTO

Ensikotien perustaja ja uranuurtaja oli talousneuvos Miina Sillanpää. Hän toimi kansanedustajana yhteensä 38 vuotta. Hänen aloitteestaan perustettiin ensimmäinen ”Ensi Koti” Helsinkiin vuonna 1940. Sotien jälkeen vuonna 1945 perustettiin Suomeen ”Ensi- ja Turvakotien Liitto”.

Ensikoti on paikka, jossa tuetaan vaikeuksissa olevia perheitä vanhemmuudessa ja elämänhallinnassa. Asumisaika sovitaan perheen tarpeiden mukaan. Erityisesti yksinhuoltajaäidit voivat tulla ensikotiin odotusaikana tai pienen vauvan kanssa.

Nykyään ensikoteja on 10 paikkakunnalla ja niiden lisäksi päihdeongelmaisten äitien hoitoon erikoistuneita ensikoteja 6 paikkakunnalla. Viime vuosina liito on auttanut vuosittain lähes 12 000 apua hakevaa ja monesti myös vaikeassa elämäntilanteessa olevia perheitä.

Liiton ylläpitämässä 13 turvakodissa apua saaneiden perheiden määrä kasvoi vuonna 2017 edelliseen vuoteen verrattuna. Aikuisia asiakkaita oli noin 1350 (naisia 1270 ja miehiä 80) ja lapsia noin 1250. Asiakkaita oli tasaisesti koko vuoden ajan.

VALOKUVIA LASTENSUOJELUN HISTORIASTA

Olen kerännyt tähän täydennykseksi 4 valokuvaa tästä aiheesta.

OPETUSFILMI

Tämä mustavalkoinen lyhytfilmi kestää 8½ minuuttia. Se on tehty vuonna1948. Kaunis kertomus ahdinkoon joutuneesta nuoresta naisesta, joka löytää tarvitsemansa avun ensikodista. Loppuosassa kerrotaan Oulun ensikodin avajaisista.

Se on dokumentti, jonka vanhanaikainen tyyli sopii historiakirjoituksen yhteyteen. Siinä on suomenkielinen ääniselostus. Tämän lyhytfilmin katsominen lämmittää varmaankin jokaisen sydäntä ja panee ajattelemaan asioita.

Opetusfilmi ensikodeista.

Jaa tämä sivu