Eino Tienari 11.12.2020
Hänen sisällään kasvaa viha ja katkeruus. Rahat ovat loppuneet ja hän on joutunut pois asunnostaan. Työtä ei ollut enää sen jälkeen, kun hänet oli erotettu paikastaan saamattomuuden ja laiskuuden takia. Hän jäi yhteiskunnassa tuuliajolle ja on nyt noin neljänkymmenen ikäinen.
Tällä miehellä on puukko. Sen avulla hän aikoo hankkia rahaa menoihinsa. Hän jää puiston hämärään monena yönä suunnittelemaan rikosta. Pitäisi valita sellainen uhri, joka säikähtäisi ja antaisi helposti rahansa. Hän ei halunnut vahingoittaa ainakaan pahasti ketään.
Selvin päin hän ei rohjennut aloittaa, kun ei ollut aikaisemmin tehnyt ryöstöä. Miten siinä menettelisi? Hän saa jostakin viinaa ja juo sitä saadakseen rohkeutta. Ei. Ei vielä ollut kunnolla uskallusta. Pitää juoda viinaa vielä enemmän. Nyt hänen jalkansa jo horjahtelevat.
+ + +
Kävelen iltamyöhällä kahden toverini kanssa puiston läpi. Olen nuori ja toverini ovat myös nuoria miehiä. Elämä on meillä vielä edessä. Ylioppilastutkinto lähestyy ja olemme lukeneet sitä varten ahkerasti. Nuorin meistä sanoo: "Hei Pekka! Tunnetko tuon miehen, joka horjuu tuon pensaan takana?"
Vastaan hänelle:" Kyllä Janne. Hän on sellainen rahaa kerjäävä mies, jolle olen joskus antanut lantteja. Hän ei ole päässyt mihinkään työhön eikä siihen pystynyt."
Pekka jatkaa samasta aiheesta ehdottamalla kolmannelle meistä: "Kuule Markku. Olisiko meidän annettava hänelle jotakin?"
Markku vastaa: "Voisinhan minä antaakin. Menen hänen luokseen ja kaivan lompakostani jotain pientä seteliä hänelle annettavaksi."
Jäämme seisomaan polulle, kun näemme Markun kävelevän pensaan taakse siellä horjuvan miehen luo. On aika pimeä ilta. Emme näe tarkasti mitä tapahtuu. Kuitenkin hetken kulutua kuuluu tuskanhuuto. Me säikähdämme.
Menemme katsomaan tapahtumapaikkaa. Markku makaa liikkumattomana maassa. Hänestä valuu verta. Häntä on pistetty puukolla, joka näkyy vieläkin hänen ruumiinsa keskiosassa. Se on osunut suoraan sydämeen. Tunnustelemme hänen pulssiaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä hänen elvyttämisekseen.
Lähistöllä hoiperteleva mies otetaan nopeasti kiinni. Häneltä löytyy lompakko, jonka Markku oli ehtinyt ottaa käteensä antaakseen tälle miehelle rahaa. Mies on aivan sekaisin. Hän ei tajua vielä täysin, mitä on tapahtunut.
+ + +
Olen seuraamassa oikeudenkäyntiä Jannen kanssa. Joudumme todistamaan tapahtumien kulkua. Se ei tietenkään pelasta toverimme Markun henkeä. Tapaus on selvä. Mies ei ole suunnitellut tekoaan, vaan tehnyt tapon ryöstääkseen raha. Siitä ei saa elinkautista, mutta kuitenkin vankeutta. Palatakseen takaisin entiseen elämäänsä hän joutuu sovittamaan tekoaan yhdeksän vuotta.
Miten se muuttaa meitä poikia? Hänkin on silloin lähes viisikymppinen.
- - - - - - - - - - - -
Novelli on julkaistu Oulu-opiston antologiassa "Proosahissi" (2006).