Ruotsi ei ollut osallisena maailmansotiin

Eino Tienari  7.7.2020     (Kalevan blogissa 2.11.2019)

Mukana on myös tietoa sotalapsista ja evakoista. Mukana on valokuvia Ruotsista sotien aikana ja lopuksi sota-aikojen tunnelmia ilmaiseva suomalainen Jari Hallikaisen esittämä dokumentti-musiikkivideo nimeltään "Sotalapsilaulu".

RUOTSI JA ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA

Muutama vuosi ennen sodan puhkeamista Ruotsissa toteutettiin perustuslain uudistus, jossa toteutettiin yleinen äänioikeus. Ensimmäisissä vaaleissa 1911 menestyi erityisen hyvin poliittinen vasemmisto. Maailmansodan syttyessä Ruotsi, Tanska ja Norja julistautuivat puolueettomiksi.

Ruotsin pääministereitä olivat tuohon aikaan 17.2.1914 alkaen Hjalmar Hammarskjöld (sitoutumaton konservatiivi ja YK:n pääsihteerinä toimineen Dag Hammarskjöldin isä), 30.3.1917 alkaen Carl Swartz (kansanpuolue) ja 19.10.1917 – 10.1.1920 Nils Edén (liberaalisen puolueen puheenjohtaja).

Saksan hallitus yritti saada Ruotsia liittolaisekseen muun muassa lupauksella Ahvenanmaasta, mutta turhaan. Ympärysvallat alkoivat houkutella Ruotsia Saksan vastaiseen saartoon, mutta tuloksetta. Ruotsin laivastolla oli käytössään omana aikanaan moderneja sukellusveneitä. Se puuttui Ruotsin alueille tunkeutuneisiin saksalaisiin ja venäläisiin aluksiin yli sata kertaa sodan aikana.

Laivaston tehtävä oli lähinnä tiedustelu ja merialueiden valvonta. Tässä on hakemiani tietoja Ruotsin laivastosta ensimmäisen maailmansodan aikana: Yksi valmis Sverige-luokan rannikkopanssarilaiva (HMS Sverige) ja 7 sukellusvenettä (HMS Svädfisken, HMS Tumlaren, HMS Delfine, HMS Laxen, HMS Gäddan, HMS Braxen ja HMS Aborren). Lisäksi oli rakenteilla uusia aluksia. Laivastolle perustettiin omat ilmavoimat 1914.

Suomen sisällissodan syttyessä 25. tammikuuta 1918, Ruotsista siirtyi vapaaehtoisia taistelemaan Suomeen. Tampereen valtaukseen osallistui noin 300 ruotsalaista. Helmikuussa 1918 Ruotsi lähetti Ahvenanmaalle sotilaita ja laivasto-osaston suojaamaan väestöä ja evakuoimaan halukkaita Ruotsiin. Mannerheim lähetti suomalaisen sotilasosaston valvomaan Suomen etuja saarella. Saksalaisten joukkojen noustua Ahvenanmaalle, Ruotsin sotilaat vetäytyivät pois.

RUOTSI JA TOINEN MAAILMANSOTA

Ruotsin valmius sodankäyntiin 2. maailmansodan syttyessä 1.9.1939 oli erittäin heikko. Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson otti koalitiohallitukseensa 1939-1945 kaikki pääpuolueet paitsi kommunisteja.

Talvisodan syttyminen aiheutti Ruotsissa hallituskriisin. Ristiriita syntyi Suomeen myönteisesti suhtautuvan ulkoministerin Rickard Sandlerin ja muiden hallituksen jäsenten välillä. Se koski suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli puolustaa Ahvenanmaata yhdessä suomalaisten joukkojen kanssa. Sandler vaati sotilaiden valmiiksi kehittämän suunnitelman panemista käytäntöön. Pääministeri Per Albin Hansson ja monet hallituksen jäsenet pitivät ajatusta Ruotsin kannalta vaarallisena. Tämän vuoksi Sandler jätti eronpyyntönsä 2.12.1939.

Pohjoismaat tukivat Suomea talvisodassa. Ruotsissa syntyi laaja kansalaisliike. Finlandskommiten avulla ja tunnuksen ”Finlands sak är vår” alla Ruotsista saapui vapaaehtoisena sotaan yli 8260 miestä. Nämä saivat rintamavastuun Sallan alueella helmikuussa 1940. Apuun sisältyi myös lentokoneita: 12 hävittäjää ja neljä pommikonetta, joilla vapaaehtoinen ”Flygflottilj 19” osallistui taisteluihin 10. tammikuuta 1940 lähtien.

Kun liittoutuneet suunnittelivat 1940 vakavissaan Suomen auttamista eli todellisuudessa Pohjois-Ruotsin malmikenttien valloittamista, Ruotsi ilmoitti puolustavansa aluettaan Englantia ja Ranskaa vastaan. Myös Norja oli vastahakoinen päästämään liittoutuneita vielä tuossa vaiheessa Narvikiin. He eivät tienneet mitä oli tapahtumassa melko pian (Norjan miehitys).

Ruotsi antoi myöhemmin Adolf Hitlerin vaatimuksesta Saksan sotavoimille kulkuluvan 2. maailmansodan kuluessa Ruotsin rautateillä Suomeen ja miehitettyyn Norjaan. Sodan aikana Ruotsin hallitus edisti teräksen ja kuulalaakereiden vientiä kolmanteen valtakuntaan. Ruotsi sai tuotteistaan erinomaisen hinnan. Tästä tuli tahra Hanssonin maineeseen. Toinen tahra syntyi vuonna 1945 hänen luovuttaessaan 2500 balttipakolaista (Viro, Latvia, Liettua) Neuvostoliittoon.

Kuten suomalaiset, niin myös norjalaiset olivat pettyneet Ruotsin käytökseen. Norjalaisten kritiikki lähtee siitä, että ruotsalaisten olisi tullut auttaa naapurikansaa ja Ruotsin olisi tullut taistella yksinvaltaista, saksalaista Kolmatta Valtakuntaa vastaan yhdessä demokraattisten valtioiden kanssa.

Saksan miehittäessä Tanskan ja Norjan reaktiot Ruotsissa olivat varsin välinpitämättömät verrattuna siihen reaktioon, minkä Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen oli aiheuttanut Ruotsissa marraskuussa 1939. Ruotsissa ajateltiin, että Tanskan ja Norjan puolustus kuului Ranskalle ja Iso-Britannialle.

Vuonna 1943 Ruotsi aloitti kauppaneuvottelut länsivaltojen kanssa tarkoituksella vähentää Ruotsin kauppaa Saksan kanssa. Nyt ruotsalaiset saavuttivat tilanteen, jossa heillä oli kauppasopimukset kummankin sotivan leirin kanssa. Ruotsi jatkoi tavaratoimituksiaan Saksan aseteollisuudelle kesään 1944 saakka, ja amerikkalaiset kritisoivat tätä kovasti.

Stalingradin tappio ja Pauluksen armeijakunnan antautuminen oli se käännekohta, jonka jälkeen Ruotsissa alettiin arvioida tilanteita uudelleen. Kesällä 1943 lakkasivat saksalaisten sotilaskuljetukset Ruotsin kautta, ja lisäksi kesällä 1944 kaikki saksalainen tavarakuljetus keskeytyi Ruotsin rautateillä. Myös suhtautuminen Norjan vastarintaliikkeeseen ja Norjan pakolaishallitukseen muuttui vähitellen myönteisemmäksi.

Tietolähde suureen osaan edellä olevaan on Heikki Talvitien artikkeli ”Ruotsi toisessa maailmansodassa: norjalainen näkemys” (2016), Suomen Geopoliittinen Seura.

RUOTSI ANTOI PERIKSI SAKSALLE

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, sen paine Ruotsia kohtaan alkoi edelleen kasvaa. Saksa vaati nyt saada kuljettaa sotilaitaan Ruotsin halki Suomeen, jossa niiden oli määrä osallistua sotatoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Ruotsin Sosiaalidemokraatit epäröivät pitkään, mutta kuninkaan ja hallituksen uhatessa erota koko hallitus lupasi Saksalle kuljetukset. Kysymys oli todellisuudessa Ruotsin julistaman puolueettomuuspolitiikan rikkomisesta.

Saksalainen Engelbrecht-divisioona kuljetettiin sadalla junalla 17 päivän kuluessa Oslosta Haaparannalle. Yleinen mielipide yleisesti tuki näitä kuljetuksia ja uskoi samalla Ruotsin valinneen oikean puolen. Ruotsalaiset sairaanhoitajat saattoivat saksalaisia haavoittuneita takaisin Norjaan. Tämä toiminta oli äärimmäisen salaista ja paljastui vasta kymmeniä vuosia myöhemmin suurelle yleisölle.

Yhtenä syynä periksi antamiseen oli ennen maailmansotaa tietoisesti tehty Ruotsin armeijan heikentäminen hallituksen myöntämien puolustusmäärärahojen vähentämisen ja Ruotsin asepalvelun lyhyen keston vuoksi.

Edellä olevan tiedon lähde on Wikipedia.

JUUTALAISKYSYMYS JA RUOTSI

Jälkeen päin on tutkimuksissa selvinnyt, että juutalaisvihaa esiintyi myös Ruotsissa. Asiaa on tutkinut professori Klas Åmark Tukholman yliopistosta.

Ruotsin kirkko sovelsi saksalaisia rotulakeja kymmenen vuotta vuodesta 1935 lähtien. Papit kieltäytyivät vihkimästä juutalaisia arjalaisten eli käytännössä Ruotsissa asuneiden saksalaisten kanssa. Ja jos joku erehtyi vihkimään, olivat tuomioistuimet heti kumoamassa avioliittoja. Natsien vastaiset mielipiteet vaiennettiin, samoin kriittiset sanomalehdet.

Toisessa maailmansodassa maahan tuli suuri joukko juutalaisia pakolaisia. Ruotsi myönsi vuonna 1942 turvapaikan 900 Norjan juutalaiselle ja vuonna 1943 noin 8000 Tanskan juutalaiselle.

Tanskan hallitus oli miehitysajan alussa yhteistyöhaluinen, joten poliisi ja oikeuslaitos säilyivät tanskalaisten valvonnassa ja Tanskan armeija jatkoi toimintaansa itsenäisenä. Yhteistyö loppui elokuussa 1943. Maahan julistettiin poikkeistila ja Tanskan armeija riisuttiin aseista.

Syyskuussa 1943 Saksa alkoi suunnitella Tanskan juutalaisten lähettämistä keskitysleireille. Tieto suunnitelmasta kuitenkin levisi, ja tuhannet juutalaiset päättivät paeta. Monet tanskalaiset auttoivat pakenevia juutalaisia ja saksalaiset miehittäjätkin ummistivat joukkopaolta silmänsä. Määränpäänä oli yleensä Ruotsi.

SUOMALAISET SOTALAPSET RUOTSISSA

Suomalaisilla sotalapsilla oli edeltäjänsä. Ensimmäinen maailmansota oli jo aiheuttanut lapsikuljetuksia keskusvalloista sodan aikana. Rauhan tultua toiminta jatkui. Laajasti tuhotusta Baltiasta ja Keski-Euroopasta siirrettiin Tanskaan noin 50 000, Ruotsiin noin 22 000 ja Suomeen noin 2000 lasta.

Ruotsissa Maja Sandler ja Hanna Rydh tarttuivat toimeen ja matkustivat 10.12.1939 Suomeen neuvottelemaan suomalaisten lasten siirtämisestä Ruotsiin. He kävivät mm. Mannerheimin puheilla. Jo 13.12.1939 perustettiin yksityinen keskusjärjestö ”Pohjoismaiden avun Suomen keskus”. Se sai sosiaaliministeri Fagerholmilta ja sisäministeri von Bornilta tarpeelliset valtuudet toimintaansa.

Kuljetukset Suomesta Ruotsiin alkoivat melko pian talvisodan puhkeamisen jälkeen joulukuussa 1939. Turusta 15.12. alkaneet kuljetukset jatkuivat tammikuuhun, jolloin ne siirtyivät rautateille. Talvisodan loputtua maaliskuussa 1940 aloitettiin lasten paluukuljetukset.

Toimintaa organisoimaan oli Ruotsiin perustettu talvisodan alussa ”Central Finlandshjälpen” -järjestö. Rautatiekuljetukset tapahtuivat Haaparannan kautta Ruotsiin. Osa lapsista kuljetettiiin lentokoneilla Vaasasta Ruotsiin. Kuljetettujen joukossa oli myös naisia ja vanhuksia. Myös Tanska ja Norja ottivat tässä vaiheessa vastaan suomalaislapsia ja äitejä. Kaikkiaan näin siirrettiin muihin pohjoismaihin lähes 7000 henkeä (heistä lapsia 5500).

Jatkosodan aikaisten lastensiirtojen huippuvuosia olivat sodan ensimmäinen vuosi 1941-42 sekä vuosi 1944. Kaikkiaan Ruotsiin kuljetettiin noin 70 000 lasta. Eniten heitä lähti matkaan Viipurin ja Uudenmaan lääneistä. Oman ryhmänsä muodostivat sairaat suomalaislapset. Ruotsiin oli perustettu lähes 2000 sairaansijaa, joihin siirrettiin potilaita Suomesta. Matkat tehtiin jälleen junalla Haaparantaan tai laivalla Turusta Tukholmaan.

Edellä olevien tietojen lähde on alan tutkimuksia sisältävän internetsivuston migrationistitute.fi (Siirtolaisinstituutti) artikkeli vuodelta 1998. Se on Heikki Salmisen kirjoittama ”Tutkimus suomalaisten sotalasten historiasta”.

- - - - - - - - - - - - -

Seuravassa on kolme valokuvaa, jonka jälkeen teksti jatkuu.

1. kuvassa on ruotsalainen sukellusvene ensimmäisessä maailmansodassa.

2. kuvassa on Tanskan juutalaisia matkalla turvaan Ruotsin puolelle.

3. kuvassa suomalaisia sotalapsia on viettämässä kesää 1942 ruotsalaisessa lastenkodissa.

LAPIN VÄESTÖN EVAKUOINTI SYKSYLLÄ 1944

Lapin alueen evakuointi käynnistyi heti jatkosodan lopettaneen 4.9.1944 solmitun aseleposopimuksen jälkeen. Suomi oli pakotettu tyhjentämään alue nopeasti siviiliväestöstä. Se edellytti yli 100 000 Lapin asukkaan evakuointia. Koko Lapin lääniä ja Oulun läänin itäisiä kuntia koskeva evakuointikäsky annettiin 6. syyskuuta. Ruotsilta kysyttiin, voisiko maa ottaa vastaan mahdollisimman paljon pakolaisia Lapista. Myöntävä vastaus tuli heti. Sen ansiosta Ruotsiin siirtyi kaikkiaan noin 56 400 evakkoa.

Lapin siirtoväki sijoitettiin Ruotsissa pääosin neljän pohjoisimman läänin alueelle. Pienin ryhmin he tulivat sijoitetuiksi lähes sadalle paikkakunnalle ja 40 kunnan alueelle, joille ”Kuninkaallisen Siviilipuolustusviraston” toimesta perustettiin pienempiä ja suurempia evakkoleirejä.

Lääninhallituksissa oli virkamiehet erityisesti tätä tarkoitusta varten. Paikallisesti johdossa olivat siviilipuolustuspäälliköt, joiden alaisina olivat majoitusleirien esimiehet. Leireille palkattiin myös muuta henkilökuntaa, kuten emännät, heidän apulaisensa ja karjaleireille rehuisännät. Muonitus leireillä oli pääsääntöisesti varsin hyvä ja myös vaateavustuksia jaettiin niitä tarvitseville.

Vasta huhtikuussa 1945 alkoi varsinainen muuttoaalto takaisin Suomeen. Ruotsin evakot palasivat vuoden 1946 loppuun mennessä. Suomeen evakuoitujen paluu meni vieläkin pitemmälle, sillä se päättyi vasta vuoden 1947 loppupuolella.

Lappi oli tuhoutunut pahasti, joten paluu aiheutti kaikille surua.

Kalevi Mikkonen on historiantutkija ja koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Kalevi Mikkosen historiasivulla julkaistaan tutkimustuloksia, valokuvia ja kertomuksia Lappiin ja erityisesti Rovaniemen alueen paikallishistoriaan liittyen. Sivustolla kalevimikkonen27.blogspot.com on 1.2.2018 julkaistu artikkeli ”Lapin siviiliväestön evakuointi syksyllä 1944 ja evakuointiaika Ruotsissa 1944-1945″, johon edellä oleva kuvaus perustuu.

 - - - - - - - - - - - - -

Kuva 4. Viimeisessä valokuvassa on Lapista pakoon lähteneitä suomalaisia evakoita Haaparannalla syyskuussa 1944.

Mukaan on otettu musiikkivideo, jossa Joel Hallikainen esittää kappaleen "Sotalapsilaulu - Niin muistan sen". Se kestää noin 5½ minuuttia ja sisältää monia aiheeseen liittyviä valokuvia ja lyhytfilmejä. Video on vuodelta 2014.

Laulun on sanoittanut Timo A. Heino ja säveltänyt Joel Hallikainen. Videon sisältämä kuvamateriaali on saatu yksityisistä kuva-albumeista ja Suomen Sota-Arkistosta.

Joel Hallikainen - Sotalapsilaulu - Niin muistan sen

Jaa tämä sivu