Hyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941

Eino Tienari      4.4.2022

Johdanto

On tarkoitus jakaa Tyynenmeren sodan kuvaus 4 osaan, joista tämä on ensimmäinen. Tässä katsotaan Japanin hyökkäykseen johtavia tekijöitä ja Tyynnenmeren sodan ensimmäisiä taisteluja joulukuusta 1941 alkaen.

Toisessa osassa kuvataan Iso-Britannian joukkojen toimintaa ja heidän hallussa olleiden alueiden kohtaloa sodassa. Kolmannessa osassa on sodan keskikohdan ankaria taisteluja Japanin ja Yhdysvaltain kesken. Niissä voimat olivat tasaväkiset. Neljännessä osassa Japanin voimat heikkenivät ja Yhdysvaltain sotilaallinen voima kasvoi. Sen seurauksena Japani kohtasi useita häviöitä yhden toisen jälkeen. Sota loppui kahden atomipommin pudotukseen.

Tapahtumia ennen Japanin hyökkäyskäskyä

Vuonna 1939 Japanin armeija joutui rajataisteluihin Neuvostoliiton puna-armeijan kanssa Ulko-Mongoliassa. Sopimus taistelujen lopettamiseksi solmittiin maiden välille huhtikuussa 1941.

Vuonna 1940 Japani teki kolmisopimuksen Saksan ja Italian kanssa toistensa tukemiseksi. Saksa ei sitoutunut julistamaan sotaa, jos Japani hyökkäisi. Näin Hitler kuitenkin teki heti Pearl Harboirin tapahtumien jälkeen. Se helpotti Yhdysvaltojen asemaa, koska sen ei tarvinnut muuta syytä tulla Iso-Britannian avuksi Euroopassa.

Huhtikuussa 1941 vapaaehtoiset amerikkalaiset lentäjät, joita kutsutaan ”lentäviksi tiikereiksi”, alkavat lentää tarvikkeita kiinalaisille joukoille Burmasta.

Koska Japani teki valloituksia Tyynellä valtamerellä, alkoi Yhdysvallat huolestua asiasta. Yhdysvaltain toimesta teräksen ja raudan vienti Japaniin estettiin. Japanin armeija eteni Ranskan Indokiinaan heinäkuussa 1941.

Elokuussa 1941 Yhdysvallat aloitti täydellisen öljysaarron Japania vastaan. Se oli toimittanut 80% Japanin öljystä. Samaan aikaan se jäädytti japanilaisten kaiken omaisuuden Yhdysvalloissa. Kun neuvottelut amerikkalaisten kanssa epäonnistuivat, japanilaiset päättivät sotatoimien aloittamisesta Yhdysvaltoja vastaan joulukuuhun 1941 mennessä, sillä kauppasaarto uhkasi lamauttaa koko Japanin sotakoneiston.

Koska Japanin pääministeri Fumima Konoen hallituksen siviilijäsenet eivät hyväksyneet armeijan suunnitelmia, pääministeri erosi lokakuussa 1941. Hänen seuraajakseen nousi entinen sotaministeri kenraali Hideki Tōjō. Näin Japanin armeija saattoi toteuttaa hyökkäyssuunnitelmansa.

Japanin laivaston valmistelevaa toimintaa 

Marraskuun loppupuolella amiraali Nagumon iskuryhmä siirtyi laiva tai osasto kerrallaan Kuren lentotukikohdasta Japanin saaristomereltä pohjoiseen, Kuriilien saaristossa olevalle Hitokappun lahdelle. Marraskuun 22. päivään mennessä kaikki olivat koolla:

     - lentotukilaivat Agaki, Kaga, Shokaku, Hirju ja Sorju mukanaan 450 lentokonetta,

     - nopeat taistelulaivat Hiei ja Kirishima, raskaat risteilijät Tshikuma ja Tone,

     - kevyt risteilijä ja yksitoista hävittäjää (laivaa), kolme sukellusvenettä,

     - kahdeksan säiliö- ja tukilaivaa.

Alusten lähtiessä Kuresta vaikenivat niiden radiolähettimet. Jottei amerikkalaisten radiotiedustelu tulisi epäluuloiseksi, ylläpiti muu Japanin laivasto tavanomaisen taajuista radioliikennettä käyttäen mm. piilossa olevien laivojen kutsumerkkejä. Reitti oli valittu kulkemaan Tyynenmeren autioimpien ja vähiten liikennöityjen merialueiden kautta. Miehistön mieliala oli korkealla heidän saadessa vihdoin tietää kohteen. Matka aloitettiin marraskuun 26. päivän aamuna.

Merenkäynti oli melkoinen. Välillä jouduttiin nopeutta hiljentämään, kun laivasto joutui ajamaan sakeassa sumussa tuntikausia. Joulukuun toisena päivänä kuultiin laivaston radioliiketeessä japanilaiset sanat, jotka merkitsivät suomeksi ”Kiivetkää Niitakan vuorelle”. Näihin koodisanoihin sisältyi tärkeä viesti. Se merkitsi sitä, että viime hetken neuvottelujen amerikkalaisten kanssa katsottiin lopullisesti epäonnistuneen.

Heti sanoman tultua Nagumo käski laivojensa siirtyä osittaiseen taisteluvalmiuteen ja sammuttaa kaikki valot. Seuraavana päivänä, joulukuun kolmantena, merenkäynti laantui sen verran, että tankkilaivat voivat tulla muodostelman keskelle ja pumpata niiden säiliöt letkuilla täyteen öljyä. Japanilaisille oli pettymyksenä saatu tieto, että Pearl Haborissa ei ollut amerikkalaisia lentotukilaivoja. Kuitenkin Yhdysvaltain kaikki kahdeksan taistelulaivaa olivat kiinni poijuissaan pareittain hyökkäyksen kohteessa.

Pearl Harbor 7. joulukuuta 1941

Aamu oli vielä pimeä, kun ensimmäiset lentokonemoottorit tukilaivoilla yskähtivät käyntiin mekaanikkojen alkaessa lämmittää niitä. Sitten ensimmäiset koneet alkoivat kiitää pitkin lentokantta ja irtosivat keulasta ilmaan. Pauhu oli valtava. Aluksi lähti Akagilta ja Kagalta kummaltakin yhdeksän hävittäjää partioimaan muodostelman yläpuolelle ilmasuojaksi. Sitten alkoivat ensimmäisen hyökkäysaallon koneet nousta raskaasti ilmaan toinen toisensa jälkeen. Siinä oli pommikoneita ja syöksypommittajia panssaripommit laskutelineiden välissä Siinä oli myös torpedokoneita harmaasti kimaltavat torpedot mahojensa alla. Niiden lisäksi oli mukana hävittäjiä (lentokoneita).

Koneet asettuivat kiertelemään muutamien kilometrien päässä siksi aikaa, kunnes koko hyökkäysaalto oli koossa ja koko joukko kääntyi etelään, Pearl Harboria kohti. Johtavan pommikoneen takana tuli 50 pommituskonetta, 40 torpedokonetta ja 54 syöksypommituskonetta sopivasti ryhmittyneenä. Parituhatta metriä korkeammalla lensi 45 hävittäjää. Ensimmäisessä aallossa oli yhteensä 189 konetta.

"Sotamiehet Elliott ja Lockart armeijan tutka-asemalla Oahun saaren pohjoispuolella hämmästyivät, kun putkelle ilmestyi suuri kuvio. He seurasivat ja mittasivat sitä. Se vaikutti lentokonemuodostelmalta, joka lähestyi pohjoisesta. Ottaessaan yhteyttä torjuntakeskuksen päivystävään upseeriin, hän rauhoitteli sotamiehiä eikä ilmoittanut havainnosta eteenpäin. Samana aamuna piti olla tulossa amerikkalainen lentolaivue."

Torpedokoneet menivät ensin, jotta pommitusten savut eivät peittäisi maaleja. Ne lensivät matalalta sotasataman ylitse. Hetken päästä nousivat ensimmäiset vesipatsaat poijuissa makaavien taistelulaivojen kyljistä torpedoiden osuessa. Alkoi leimahdella räjähdyksiä ja paksua savua tuprusi ilmaan.

Japanin lentovoimat iskivät lentäen paikallisen vuoriston yli Wheelerin lentokentän kimppuun. Sieltäkin alkoi kohta nousta tummanruskea ja paksuneva savupilvi. Pommituslaivueet saivat lähestyä maalejaan kaikessa rauhassa, muutamat pariin kolmeenkin kertaan ollakseen varmoja tähtäyksen tarkkuudesta. Ilmatorjuntatuli alkoi  tihetä ja siellä täällä syöksyi japanilainen kone satamaan pitkä liekki perässään. Mutta moni taistelulaiva näkyi savuavan ja painuvan kallelleen. Arizona-laivasta välähti kirkas pistolieska, jota seurasi ylöspäin kipuava savupatsas. Paineaalto heilautti japanilaisia koneita usean kilometrin päässä.

Ensimmäisen aallon viimeiset lentokoneet eivät olleet vielä lähteneet takasin laivoille, kun toinen hyökkäysaalto, jossa oli 171 pommittajaa, syöksypommittajaa ja hävittäjää saapui täydentämään ensimmäisen työtä. Ne tulittivat lentokenttiä eri puolilla Oahun saarta ja sytyttivät niiden laidoille järjestettyjä koneita kirkkaiksi liekkimeriksi. Ne pommittivat lentohalleja ja etsivät maaleja sotasatamasta, Lentokoneet ammuskelivat mitä kohteita vain löysivät, yksityisiä miehiäkin ja autoja. Ilmatorjuntatuli ei ollut tarkkaa, mutta tuhosi kuitenkin useita japanilaisia koneita. 

Yhdysvaltain ja Japanin menetyksiä tässä taistelussa

1. Taistelulaiva USS Arizona räjähti pommin osuttua suoraan sen ammusvarastoon. Räjähdys upotti aluksen mukanaan 1 177 merimiestä. Laivan runko makaa edelleen uppoamispaikalla muistomerkkinä.

2. Taistelulaiva USS Oklahoma kääntyi ylösalaisin. Alus nostettiin ja todettiin korjauskelvottomaksi.

3. Taistelulaiva USS Utah upposi. Alus nostettiin ja todettiin korjauskelvottomaksi.

4. Hävittäjät USS Cassin ja USS Downes palasivat korjattuina palvelukseen.

5. Taistelulaiva USS Nevada yritti lähteä satamasta, mutta japanilaiset lentokoneet valitsivat sen kohteekseen. Alus pääsi eräälle matalikolle ja vältti uppoamisen. Se korjattiin myöhemmin toimintakuntoon.

6. Taistelulaivat USS California ja USS West Virginia upposivat. Ne nostettiin kuivatelakalle ja palasivat mukaan lopputaisteluihin.

7. USNS Oglala hajosi lähellä tapahtuneiden räjähdysten voimasta.

8. Keulansa menettänyt USS Shaw korjatiin väliaikaisesti ja siirrettiin telakalle. Se palasi mukaan taisteluihin myöhemmin.

9. Yhdeksän muuta sotalaivaa vaurioituivat vain lievästi.

10. Yhdysvaltain lentokoneita menetettiin 188, joita 155 lentokentille.

11. Sotilaita ja siviilejä kuoli yhteensä 2 400.

Pearl Harborissa olleet polttoainevarastot, voimalaitokset, telakat ja muut tuotantolaitokset säilyivät lähes koskemattomana.

                                                 +     +     +

Japanilaiset menettivät joitakin sukellusveneitä ja lentokoneita. Japani menetti yhteensä 29 lentokonetta ja viisi sukellusvenettä. Japanilaisia lentäjiä kuoli 55.

Japanin suuret sotalaivat olivat kaukana tapahtumapaikasta. Tämä oli uudenlaista sodankäyntiä siihen aikaan. Saatu kokemus vaikutti uusien sotalaivojen rakentamiseen molemmissa maissa niin, että lentotukialusten merkitys kasvoi.

Yhdysvaltain saaritukikohdat Guam ja Wake

Guamin taistelu alkoi 9. joulukuuta 1941. Japanilaiset nousivat maihin noin 6000 sotilaan voimin. Puolustajina oli noin 500 merijalkaväen sotilasta ja paikallisia. Seuraavana päivän puolustajat antautuivat lyhyen taistelu jälkeen.

Waken taistelu alkoi 8. joulukuuta 1941. Japanin laivaston Mitsubishi-pommikoneet iskivät saarelle. Pommituksessa tuhoutui kahdeksan Wildcat-hävittäjää. Varhain aamulla 11. joulukuuta varuskunta torjui japanilaisten ensimmäisen maihinnousun yrityksen. Taistelu päättyi 23. joulukuuta japanilaisten voittoon. Japanilaisten miestappiot valtauksessa olivat selvästi suuremmat kuin amerikkalaisilla, sillä japanilaisten tappio oli 820 ja amerikkalaisilla vastaavasti vain 120 kaatunutta.

Yhdysvaltain vastatoimia ja järjestelyjä

Helmikuussa 1941 annettiin yleinen määräys, joka lakkautti ”Yhdysvaltain laivaston” organisaation. Sen sijaan Yhdysvaltain Atlantin laivasto ja Yhdysvaltain Tyynenmeren laivasto perustettiin kumpikin oman päällikkönsä alaisuudessa.

Niiden lisäksi oli jo valmiiksi olemassa pienempi Yhdysvaltain Aasialainen laivasto vuoteen 1942 asti, jonka jälkeen sen taisteluissa ehjänä säilyneet osat liitettiin Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoon.

Maaliskuussa 1941, jo ennen tätä hyökkäystä, Yhdysvallat aloitti sotatarvikkeiden laina-vuokraus -toiminnan (”Lend-Lease”). Tarkoitus oli auttaa liittoutuneita puuttumatta suoraan taisteluihin. Se auttoi aluksi Iso-Britanniaa, Kreikkaa ja Kiinaa. Myöhemmin Neuvostoliitto sai samanlaista tukea.

Jo japanilaisten hyökkäystä seuraavana päivänä 8. joulukuuta 1941 presidentti Roosevelt piti puheen Yhdysvaltain kongressille, joka antoi sodanjulistuksen Japanille. Saksa ja Italia julistivat sodan Yhdysvalloille, joten Yhdysvallat astui nyt toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolella.

Yhdysvallat aloitti voimakkaan varustautumisen sekä maavoimille, ilmavoimille että laivastolle. Tulokset alkoivat vähitellen näkyä maan sotilaallisen voiman kasvuna kaikilla toisen maailmansodan rintamilla.

Ensimmäisen puolen vuoden ajan yhdysvaltalaiset joutuivat perääntymään Tyynellämerellä. Vuoden 1942 kesäkuun alkupuoliskolla yhdysvaltalaiset saavuttivat voiton Midwayn taistelussa ja sotilaallinen voimatasapaino Tyynellämerellä kääntyi Yhdysvaltain hyväksi.

Kirjallisuutta

Arni, Erkki: Taistelu Tyynen meren herruudesta 1941-1945 (WSOY, 1964).

Beevor, Antony: Toinen maailmansota, sivut 290-313 (WSOY, 2012).

Maailma sodassa -kirjasarja: Tyyni meri palaa 1938-45 (Bonnier, 2017).

                                         +     +     +     +

Tässä on aiheesta 4 dokumenttivideota. Niistä 3 on englanninkielisiä ja yksi (vaihtelun vuoksi) saksankielinen:

Video 1. Japanin hyökkäys Pearl Harboriin ja siihen johtaneet syyt (14 min). Englanninkielinen puhe ja tekstitys.

Video 2. Parl Harbor -uutinen 7.12.1941: Japani pommitti Yhdysvaltoja (9½ min). Englanninkielinen puhe ja tekstitys.

Video 3. Alkuperäiset uutiset Pearl Harborin tapahtumista tuoreeltaan (6 min). Englanninkielinen puhe ja tekstitys.

Video 4. Toinen maailmansota – Japanin hyökkäys Pearl Harboriin (13 min). Saksankielinen puhe ja tekstitys. Lopussa on myös Saksan hyökkäyksestä Moskovaan ja USAn sisäisiä asioita 2. maailmansodan aikana.

Jaa tämä sivu