Japanin ja Yhdysvaltain ilmavoimat vuosina 1941 - 1945

Eino Tienari      1.3.2022

Johdanto

Tätä kirjoitus täydentää aikaisemmin julkaistua blogin artikkelia ”Japanin ja USAn merivoimien sotalaivat vuosina 1941-1942”. Sitä seuraa myöhemmin uusia kirjoituksia toisessa maailmansodassa käydyistä taisteluista.

Siinä käsitellään erityisesti Tyynenmeren sodassa käytettyä Japanin ja Yhdysvaltain ilmavoimien lentokalustoa vuosina 1941 - 1945. Se kehitys, mikä tapahtui sodan lopussa molemmissa maissa, merkitsi tietysti teknisiä parannuksia sekä hävittäjissä että syöksypommittajissa.

Japanin armeijan ja laivaston ilmavoimat 1941-45

Syöksypommittaja Aichi D1A

Aichi D1A oli kaksitasoinen kaksipaikkainen syöksypommittaja. Konetyyppi oli Tyynenmeren sodassa vain koulutuskäytössä, mutta Kiinan-Japanin sodassa myös hyökkäystehtävissä. Sen tuotanto alkoi vuonna 1934. Siitä tehtiin kahta mallia, jotka olivat D1A1 ja D1A2. Niitä valmistettiin yhteensä 610 kpl. Kone oli käytössä sodassa vuoteen 1942 asti.

Sen miehistöön kuului lentäjä ja ampuja.

      Yleiset ominaisuudet

• Pituus: 9,30 m • Kärkiväli: 11,40 m

• Korkeus: 3,40 m • Tyhjäpaino: 2 570 kg

• Suurin lähtöpaino: 1 510 kg • Voimalaite: 544 kW eli 730 hv

• Suurin nopeus: 309 km/h • Toimintasäde: 1 350 km

      Aseistus

• 3 × 7,7 mm konekivääriä

• pommikuorma 1 x 250 kg ja lisäksi 2 x 30 kg   

Syöksypommittaja Aichi D3A

Aichi D3A oli tukialuskäyttöön valmistettu yksimoottorinen syöksypommittaja. Se oli vuoden 1941 Peral Harbourin hyökkäyksen pääkonetyyppi. Koneen ensilento tapahtui tammikuussa 1938. Näitä koneita valmistettiin yhteensä 1 495 kpl.

Ensimmäisen version seuraajaksi kehitettiin paranneltu versio Aichi D3A2 (malli 2), joka tuli palvelukäyttöön syksyllä 1942. Konetyyppi oli tuolloin vanhentunut, mutta niitä rakennettiin tästä huolimatta 1 016 kpl.

Tämän kaksipaikkaisen syöksypommittajan miehistöön kuului lentäjä ja ampuja.

      Yleiset ominaisuudet

                                            malli 2                                     malli 1

• Pituus:                            10,20 m                                   10,20 m

• kärkiväli:                         14,37 m                                   14,37 m 

• Korkeus:                            3,80 m                                     3,80 m

• Tyhjäpaino:                     2 570 kg                                  2 408 kg

• Suurin lähtöpaino:         4 122 kg                                  3 650 kg

• Voimalaite:            969 kW eli 1 300 hv                        1 070 hv

• Suurin nopeus:                  430 km/h                                389 km/h

• Toimintasäde:                1 350 km                                  1 470 km

      Aseistus

• 2 × 7,7 mm konekivääriä eturungon yläosassa

• 1 × 7,7 mm konekivääri ohjaamon takaosassa

• ulkoinen pommikuorma 1 x 250 kg tai 2 x 60 kg

Hävittäjä Mitsubishi A5M

Mitsubishi A5M oli Japanin laivaston lentotukialushävittäjä. Se oli yksitasoinen ja varustettu kiinteällä laskutelineellä. Sen käyttöönotto tapahtui keväällä 1937. Koneita valmistettiin noin 980 kpl. Kone oli lentäjien suosima. Vielä 1930-luvun lopulla sen suoritusarvot olivat muihin aikakauden koneisiin verrattuna melko hyvät. Sillä oli yhden hengen miehistö.

Konetyyppi poistettiin rintamakäytöstä vuonna 1943. Sen seuraaja oli nimeltään Mitsubishi A6M Reisen eli ”Zero”. Vuoden 1944 alussa Zerojen suorituskykyä parannettiin useilla uusilla konemalleilla. Eräs niistä oli A6M5c Model 52.

Mitsubishi J2M oli Japanin laivaston yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone. Sen suunnitteli sama henkilö Jirō Horikoshi kuin edellä mainitun A6M Reisen-koneen. Tämän mallin suhteellisen pienen siipipinta-alan vuoksi se mahdollisti hyvän nousukyvyn ja paransi osaltaan nopeutta. Kone saatiin taistelukäyttöön liian myöhään joulukuussa 1943, jotta se olisi voinut vaikuttaa sodan lopputulokseen. Vain noin 740 tällaista lentokonetta valmistui Japanin pommitusten vuoksi.

      Yleiset ominaisuudet

                                        A5M                           A6M6c Model 52

• Pituus:                        7,55 m                               9,12 m

• kärkiväli:                   11,00 m                             11,00 m

• Korkeus:                     3,20 m                                3,50 m

• Tyhjäpaino:              1 216 kg                            1 876 kg

• Suurin lähtöpaino:  1 676 kg                            2 733 kg

• Voimalaite:           529 kW eli 710 hv                   940 hv

• Suurin nopeus:          440 km/h                           560 km/h

• Toimintasäde:        1 200 km                            1 050 km

      Aseistus

• 2 × 7,7 mm konekivääriä                               3 x 12,2 mm

• joko 2 x 20 mm tykkiä                                       2 x 20 mm 

  tai pommikuorma 2 x 30 kg

Hävittäjä Nakajima KI-43

Nakajima KI-43 Hayabusa oli Japanin armeijan ilmavoimien käyttämä yksimoottorinen hävittäjälentokone, joka oli käytössä koko sodan ajan. Liittoutuneet kutsuivat konetta nimellä ”Oscar”.

Koska ensilento tammikuussa 1939 oli pettymys, sitä parannettiin mm. uusilla laskusiivekkeillä ja uuden koneen toimitukset alkoivat vasta huhtikuussa 1941. Niitä valmistettiin yhteensä 6 919 kpl. Sillä oli yhden hengen miehistö. Eniten ilmavoittoja tällä hävittäjällä saavutti japanilainen Satoshi Anabuki, 51 kertaa.

Kawasaki KI-61 oli japanilainen hävittäjälentokone, joka suunniteltiin Nakajima KI-43 Hayabusa -hävittäjien korvaajaksi. Se saatiin rintamakäyttöön elokuussa 1942. Se muistutti paljon saksalaista Messerschmitt Bf 109-hävittäjää. Näitä hävittäjäkoneita valmistettiin yhtensä 3 028 kpl.

Uusi malli Nakajima KI-84 oli yksi parhaista Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjistä toisessa maailmansodassa. Ne otettiin käyttöön vuoden 1944 alkupuolella. Se voitti Yhdysvaltain hävittäjän P-51D:n kaarto- ja nousunopeudessa sekä käsittelyn helppoudessa. Niitä valmistettiin yhteensä 3 514 kpl.

Yleiset ominaisuudet

                                              KI-43 malli II               KI-84

• Pituus:                                     8,92 m                    9,92 m

• kärkiväli:                                10,84 m                  11,24 m

• Korkeus:                                  3,27 m                     3,39 m

• Tyhjäpaino:                           1 910 kg                  2 660 kg

• Suurin lähtöpaino:               2 925 kg                  3 890 kg

• Voimalalaite:             856 kW eli 1 150 hv          1 900 hv

• Suurin nopeus:                        530 km/h                631 km/h

• Toimintasäde:                      3 200 km                 2 170 km

      Aseistus

• konekiväärit                      2 x 12,7 mm            2 x 12,7 mm

• pommikuorma                  2 x 250 kg                1 x 500 kg 

•  tykit                                                                         2 x 20 mm 

Hävittäjä Nakajima J1N Gekko

Nakajima J1N Gekko oli Japanin toisessa maailmansodassa käyttämä raskas torjuntahävittäjä. Se oli kaksimoottorinen ja sitä käytettiin lähinnä öisin liittoutuneiden raskaiden pommikoneiden tekemiä pommituksia vastaan. Siinä tehtävässä se menestyi. Niitä valmistui sodan aikana 479 kpl.

Konetyypin ensimmäiset tuotantoversiot J1N1-C ja J1N1-F oli tarkoitettu toimimaan tiedustelukoneina.

Sen miehistöön kuului kaksi henkilöä: lentäjä ja tähystäjä. Tällä koneella lensi mm. japanilainen hävittäjä-ässä Youkio Endo tähystäjänä Osamu Nisho. He saavuttivat yhdessä useita ilmavoittoja B-29 -tyypin raskaista pommikoneista.

Yleiset ominaisuudet J1N1-S

• Pituus: 12,77 m • kärkiväli: 16,98 m

• Korkeus: 3,99 m • Tyhjäpaino: 4 480 kg

• Suurin lähtöpaino: 7 010 kg • Voimalaite: 843 kW eli 1 130 hv

• Suurin nopeus: 507 km/h • Toimintasäde: 3 780 km

       Aseistus

• 4 × 20 mm tykkiä (2 ylöspäin, 2 alaspäin)

Yhdysvaltain armeijan ja laivaston ilmavoimat 1941-45

Torpedopommittaja Douglas TBD Devastor

Douglas TBD Devastor oli lentotukialuksilta toimiva torpedopommittaja, joka palveli Tyynellämerellä. Vuonna 1941 osoittautui, että se oli liian hidas ja siinä oli heikko puolustusaseistus. Sen lisäksi sen pääase topedo Bliss-Leavitt Mk.XII oli erittäin epäluotettava. Midwayn taistelussa Yhdysvallat menetti 41 Devastoreistaan 35 kpl saamatta yhtään torpedo-osumaa japanilaisiin aluksiin. Ainoastaan voimakas hävittäjäsuoja olisi antanut niille menestystä.

Tämän pommittajan ensimmäinen lento tapahtui 1935. Niitä valmistettiin yhteensä 130 kpl. Tämä kone korvattiin paremmalla Grumman TBF Avenger-pommittajalla. Myös torpedot korvattiin uusilla. Douglas TBD vedettiin kokonaan pois taisteluista vuonna 1942.

Sen miehistönä oli 3 henkeä. Heitä kuoli paljon Tyynellämerellä.

      Yleiset ominaisuudet

• Pituus: 10,67 m • kärkiväli: 15,24 m

• Korkeus: 4,60 m • Tyhjäpaino: 2 800 kg

• Suurin lähtöpaino: 8 100 kg • Voimalaite: 671 kW eli 900 hv

• Suurin nopeus: 331 km/h • Toimintasäde: 700 km

      Aseistus

• 2 x 7,62 mm konekivääriä, eteen- ja taaksepäin

• 454 kg pommi tai 544 kg torpedo

Torpedopommittaja Grumman TBF Avenger

Grumman TBF Avenger oli toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen lentotukialuksilta toimiva torpedopommittaja. Sitä pidetään yleisesti eräänä toisen maailmansodan parhaista torpedopommittajista. Se oli tukialuslentokoneeksi erityisen raskas ja isokokoinen, se painoi kaksi kertaa enemmän kuin edeltäjänsä, Douglas TBD Devastator. Sen ensilento tapahtui elokuussa 1941. Niitä valmistui sodan aikana 9 839 kpl.

Koneen vakiovarustukseen kuuluivat katapulttilaukaisuun ja tukialukselle laskeutumiseen tarvittava lisävarustus. Myöhemmissä versioissa oli nousun avustamiseksi myös rakettiavusteinen lentoonlähdön järjestelmä.

Sen miehistönä oli 3 henkeä.

      Yleiset ominaisuudet

• Pituus: 12,2 m • kärkiväli: 16,5 m

• Korkeus: 5,0 m • Tyhjäpaino: 4 800 kg

• Suurin lähtöpaino: 8 100 kg • Voimalaite: 1 417 kW eli 1 900 hv

• Suurin nopeus: 444 km/h • Toimintasäde: 1 600 km

      Aseistus

• 2 x 12,7 mm siipikonekivääriä

• 1 x 12,7 mm konekivääri tykkitornissa

• 907 kg pommeja tai torpedoita Mark 13

• 8 x raketteja HVAR

Syöksypommittaja Douglas SBD Dauntless

Douglas SBD Dauntless oli lentotukialuksilta toimiva syöksypommittaja. Sitä käytettiin Tyynenmeren alueella. Se valmistui vuonna 1940. Se ei ollut erityisen haavoittuva, vaan kesti iskuja. Midwayn taistelussa SBD Dauntlessit upottivat neljä japanilaista lentotukialusta. Koneita valmistettiin yhteensä 5 936 kpl.

Sen miehistönä oli 2 henkeä.  

      Yleiset ominaisuudet

• Pituus: 10,08 m • kärkiväli: 12,65 m

• Korkeus: 4,14 m • Tyhjäpaino: 2 905 kg

• Suurin lähtöpaino: 4 853 kg • Voimalaite:  890 kW eli 1 200 hv

• Suurin nopeus: 410 km/h • Toimintasäde: 1 790 km

      Aseistus

• 2 x 12,7 mm konekivääriä eteenpäin

• 1 tai 2 x 7,62 mm konekivääriä taaksepäin

• 1020 kg pommeja

Hävittäjä Grumman F4F Wildcat

Grumman F4F Wildcat oli Yhdysvaltain laivaston toisen maailmansodan ensimmäiset 1½ vuotta käyttämä tukialushävittäjä. Sen parannettu malli oli palveluksessa sodan loppuun asti saattuetukialuksilla, koska niillä uudempia raskaampia hävittäjiä ei voinut käyttää. Tämän hävittäjän ensimmäinen versio lensi syyskuussa 1937. Kaikkia tätä ensimmäinen mallia ja sen uudempia malleja valmistettiin 7 251 kpl.

Eniten ilmavoittoja Wildcatilla on kerännyt majuri Joseph Foss, 26 pudotusta. Ensimmäinen US Navyn hävittäjä-ässä, kapteeniluutnantti Edward O’Hare, saavutti voittonsa Wildcatilla ampuen viisi japanilaispommittajaa alas yhdellä lennolla.

Koneen miehistönä oli 1 henkilö.

      Yleiset ominaisuudet

• Pituus: 8,8 m • kärkiväli: 11,6 m

• Korkeus: 2,8 m • Tyhjäpaino: 2 610 kg

• Suurin lähtöpaino: 4 853 kg • Voimalaite: 1890 kW eli 1 200 hv

• Suurin nopeus: 515 km/h • Toimintasäde: 1 240 km

      Aseistus

• 6 x 12,7 mm konekivääriä

• 2 x 45 kg pommia

Hävittäjä Curtiss P-40

Curtiss P-40 oli yhdysvaltalainen Curtissin valmistama yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone. Se teki ensilentonsa vuonna 1938. Konesarjasta käytettiin Yhdysvalloissa nimitystä Warhawk. Iso-Brittannia ja kansainyhteisö käytti siitä nimitystä Tomahawk (P-40B ja P-40C) tai Kittyhawk (P-40E ja eteenpäin).

Curtissin tehtaalla Buffalossa valmistettiin 1 300 konetta yksistään vuonna 1942. Kaikkiaan konetyyppiä rakennettiin 14 000 kappaletta vuoteen 1944 mennessä, ja ne palvelivat 23 maan ilmavoimissa.

Vaikka se ei ole kovin tehokas ilmassa, moottorinsa ansiosta se palveli erittäin kunniallisesti suurimman osan konfliktista alhaisen kustannuksen, huollon helppouden ja suuren kestävyyden ansiosta.

      Yleiset ominaisuudet

                                             P-40E (1942)        P-40N (1943-44)

 • Pituus:                                  9,66 m                  10,21 m

• Kärkiväli:                             11,37 m                  11,37 m

• Korkeus:                                3,25 m                    3,77 m

• Tyhjäpaino:                        2 680 kg                 2 810 kg

• Suurin lähtöpaino:            3 860 kg                 3 790 kg

• Voimalaite:            920 kW eli 1 240 hv          1 200 hv

• Suurin nopeus:                     538 km/h               552 km/h

• Toimintasäde:                   1 050 km                1 210 km

      Aseistus

•  konekiväärit                 6 × 12,7 mm            6 x 12,7 mm

• pommikuorma                    910 kg                       910 kg 

LOPUKSI

Tässä esiteltyjen koneiden lisäksi oli sodassa mukana mm.:

      Japani

Yksitasoinen hävittäjä Kawanishi N1K Shiden (vuosina 1942-1943)

Yksitasoinen hävittäjä Mitsubishi J2M Raiden (vuosina 1942-1943)

      Yhdysvallat

Yksitasoinen hävittäjä Change Vought F4U Corsair (1940 -)

Yksitasoinen hävittäjä Grumman F6F Hellcat (1943 -)

Yksitasoinen hävittäjä Grumman F8F Bearcat (1944 -)

Yksitasoinen hävittäjä Bell P-39 Airacobra (1939 -)

Yksitasoinen hävittäjä Bell P-63 Kingcobra (1943 -)

Kaksimoottorinen hävittäjä Lockheed P-38 Lightning (1939 -)

Yksitasoinen hävittäjä Republic P-47 Thunderbolt (vuosina 1941-1943)

Yksitasoinen hävittäjä North American P-51 Mustang (1942 -)

Yksitasoinen syöksypommittaja Vultee A-35 Vengance (1944 -)

Kaksimoottorinen pommikone ja yöhävittäjä Douglas A-20 Havoc (1941 -)

KIRJALLISUUTTA

Michael E. Haskew: "Toisen maailmansodan tehokkaimmat aseet" (Minerva, 2013).

Tony Holmes: "Taistelu ilmojen herruudesta – Toisen maailmansodan parhaat hävittäjät" (Gummerus, 2012).

"Maailma sodassa – Tyynimeri palaa 1938-45" (Bonnier, 2017).

Jaa tämä sivu