Kirjailija Eeva Kilpi

Eino Tienari  6.7.2020  

Ote kirjoituksestani "Suomalaisia runoja ja runoilijoita"

Eeva Kilpi (1928- ) syntyi Hiitolassa, Laatokan Karjalassa. Kilpi on käsitellyt evakkoaiheita useissa teoksissaan. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin yliopistossa. Vuosina 1949–1966 Kilpi oli naimisissa runoilija-kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa.

Hänet tunnetaan myös luonnon sekä tyttöyden ja naisen vahvana kuvaajana. Kilven teoksista kaikenikäiset naiset ovat saaneet voimaa katsoa itseään lempein silmin. Hän on julkaissut romaaneja, runoja, novelleja sekä muistelmia ja päiväkirjateoksia. Kilpi käsittelee teoksissaan myös ihmisen vastuuta luonnosta. Hän on myös itse aktiivinen ympäristönsuojelija. Yli kolmenkymmenen teoksen tuotannosta tunnetuimpia ovat ”Häätanhu”, ”Elämä edestakaisin” sekä kotirintaman oloista kertova sotatrilogia ”Talvisodan aika”, ”Välirauhan aika” ja ”Jatkosodan aika”.

Hän on tuottelias ja tuntoja koskettava kirjailija. Tässä on neljä runoa Eeva Kilveltä:

Sano heti jos minä häiritsen,

hän sanoi astuessaan ovesta sisään,

niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,

minä vastasin,

sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.

            + + +

Hyvä Jumala.

Anna linnuille pesiä.

Anna lapsille hyviä isiä ja äitejä.

Anna yksinäisille vanhuksille

joku joka ottaa heidät syliin.

           + + +

Kun mummot kuolevat,

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää,

ja joistakin mummoista tulee puita,

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta,

ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

               + + +

Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa,

mie rakastin sinnuu ku kessää,

mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii,

mie rakastin sinnuu ku lapsiain.

Mie itkin sinnuu ku Karjalaa

mie itkin sinnuu ku kottii,

mie itkin sinnuu ku sitä yhtä poikaa

joka lupas mutta ei tullut.

Mie nauroin sillo ku Karjalassa,

mie nauroin sillo ku lapsena,

mie nauroin sillo ku sen tytön kanssa

joka kaikista valitsi minut.

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa,

mie muistan sinnuu ku jouluu,

mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu

jota kenties ei ensinkään ollut.

Eeva Kilven kirjoittamia runokokoelmia ovat Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972), Terveisin (1976), Runoja 1972–1976 (1978), Ennen kuolemaa (1982), Animalia (1987), Laulu rakkaudesta (1991), Kiitos eilisestä (1996), Perhonen ylittää tien. Kootut runot (2000), Kuolinsiivous (2012), Sininen muistikirja (2019) ja Punainen muistikirja (2019).

Valtionpalkinto

UUTINEN 29.11.2019:  Kirjailija Eeva Kilpi on saanut Taiteen edistämiskeskuksen myöntämän kirjallisuuden valtionpalkinnon.

Eeva Kilpi oli kiitollinen ja liikuttunut saamastaan tunnustuksesta.

Minkä runon haluaisit kuulla tänään?

Vastaan näin: Tänään haluaisin kuulla kaksi runoa Eeva Kilven kokoelmasta "Ennen kuolemaa". Valitsin ne itse ja kirjoitan ne tähän.

Pysyvä intohimo minussa.

Juuri näin olen halunnut elää.

Ei hukata hetkeä, täysi tunne seurana,

olen tässä, olen nyt, en toivo mitään.

Tämä tila muistuttaa hartautta,

se muistuttaa kiitollisuutta,

kunnioitustakin se hipaisee.

Mutta mitään niistä se ei yksin ole,

ei edes kaikki.

Vain on, on, on.

Jokin yhtyy minussa ikuisesti

ja vain tämän hetken.

Ja tämä hetki on.

                + + +

Lähti putoamaan lehtenä.

Muutti puolivälissä matkaa mielensä,

muuttui keltaiseksi perhoseksi

ja lensi kokonaan pois.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Seuraavaksi esittelen Eeva Kilpeen liittyviä videoita, joita oli jostain syystä vähän tarjolla. Löysin seuraavat, jotka halusin ottaa mukaan.

Video 1 on nimeltään: "Sinä pieni urhea nainen... ". Sen kesto on 2 minuuttia. Ruudulla näkyy runona teksti liukuen ja taustalla soi musiikki. 

Videolla 2 lauletaan Pirjo Bergströmin säveltämä runo "Sano heti jos minä häiritsen". Lalulajana on Anki. Se kestää vain minuutin.

Videolla 3 Eeva Kilpi on vieraana eräässä kirjakaupassa Tampereella vuonna 2011. Siinä on puhetta ja Eeva Kilven itse lukemia runoja. Se kestää 4½ minuuttia.

    Sinä pieni urhea nainen

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun. 

Jaa tämä sivu