Japanin historia vuosina 1912 - 1940

Eino Tienari        10.1.2022

      Johdanto

Taishō-kausi oli ajanjakso Japanin historiassa vuosina 1912 – 1926. Se seurasi vahvan keisarin Meiji-kautta, jolloin Japani länsimaistui ja sen sotilaallinen voima kasvoi merkittävästi. Taishō-kaudella todellinen valta siirtyi demokraattisille puolueille ja eduskunnalle.

Sitä seurasi Shōwa-kauden alkupuoli ennen toista maailmansotaa. Aikakautta 1926 - 1945 kutsutaan virallisesti varhaiseksi Shōwa-kaudeksi. Sen jälkeen keisarin asema muuttui. Vuonna 1926 valtaan noussut keisari Hirohito hallitsi melko kauan eli vuoteen 1989 asti. Hirohiton valtakauden alussa sotilaiden valta Japanin hallinnossa kasvoi.

Shōwa-kaudella tapahtuneita Japanin sotatoimia käsitellään myöhemmin erikseen artikkeleissa ”Kiina-Japani sota 2” (vuosina 1937-1945), ”Amerikan sota 3” (vuosina 1941-1945) ja "Japani laajentui" (vuosina 1941-1944).

      Taishō-kausi 1912-1926

Tuon ajan tärkeitä tapahtumia on kerrottu seuraavaksi.

1912. Kiinan Qing-dynastia kaatui ja perustettiin Kiinan tasavalta. Sen hallitus perustettiin Beijingiin. Sen ensimmäiset presidentit olivat Sun Yat-sen 1912 ja Yuan Shikai 1912-1916. Nykyinen Taiwan on tämän valtion perillinen.

1914. Japani liittyy ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolella. Se julisti sodan Saksalle ja miehitti saksalaiset alueet Shandongissa (Kiinassa) ja pohjoisella Tyynellämerellä (Mariaanien saaristo, Carolines-saaristo, Palaun saari ja Marshallinsaaret).

1914. Myös Kiina liittyi sodassa ympärysvaltojen puolelle.

1915. Japani esitti Kiinalle tammikuussa ns. 21 vaatimusta. Ne johtivat sopimukseen toukokuussa. Sen vuoksi Japani saavutti suuren vaikutuspiirin Pohjois-Kiinassa ja Mantšuriassa.

1919. Verailles´n rauhassa sovittiin, että mm. saksalainen siirtomaa-alue Shandong siirtyi Japanin keisarikunnalle. Kiina ei siksi allekirjoittanut tätä rauhansopimusta, vaan teki erillisen rauhansopimuksen Saksan kanssa vuonna 1921.

1919. Rauhansopimuksessa Saksan Uusi-Guinea luovutettiin Australian hallintaan. Saksan siirtomaat Pohjois-Mariaanit, Mikronesia, Palaun saari ja Marshallinsaaret luovutettiin Japanin hallintaan.

1922. Washingtonin konferenssissa neuvottelivat Japani, USA, Britannia, Ranska ja Italia laivastojen supistamisesta. Sen tuloksena maat sopivat rajoittavansa laivastojen kokoa tietyssä suhteessa. Nämä maat (ei Italia) myös sopivat konsultoivansa toisiaan ennen sotilaallisiin toimiin ryhtymistä, jos Itä-Aasiassa syttyisi kriisi.

1922. Shandogin sopimuksella Japani palautti Kiinalle Shandongin maakunnan. Lisäksi Japani suostui vetämään joukkonsa pois Siperiasta.

1923. Suuri Kantōn maanjäristys tapahtui syyskuun 1. päivänä Tokion ja Jokohaman alueella. Noin 140 000 ihmistä sai siinä surmansa. Järistyksen jälkeen puhkesi tuolla alueella levottomuuksia siellä asuvia korealaisia ja kiinalaisia vastaan. Kuolonuhreja näissä levottomuuksissa oli tuhansia.

1924. Katō Takaaki aloitti päämisterinä kesäkuussa. Hän toimi siinä virassa noin 1½ vuotta kuolemaansa 28.1.1926 saakka. Hän oli ollut konservatiivisen keiseikai-puolueen puheenjohtaja vuodesta 1916 asti.

1925. Japanissa astui voimaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikille 25 täyttäneille miehille.

-----

Japanin modernisoituminen tapahtui erityisesti suurissa kaupungeissa, kun taas maaseutu oli edelleen köyhää ja kehittymätöntä. Valtio suhtautui sosialismiin äärimmäisen negatiivisesti, ja 1920-luvulla perustettu kommunistinen puolue joutui poliisin murskaamaksi.

      Shōwa-kauden alku 1926-1940

1926. Japanin pääministereinä olivat Wakatsuki Reijirō 30.1.1926 - 20.4.1927, hänen jälkeensä Tanaka Gilchi 2.7.1929 asti, Osachi Hamaguchi 14.4.1931 asti ja Wakatsuki Reijirō 13.12.1931 asti.

1931. Syyskuussa tapahtui Mantšurian välikohtaus, jossa japanilaiset upseerit räjäyttivät osan Japanin Etelä-Mantšurian rautatien omistamaa rataa lähellä Mukdenia. Sen tarkoitus oli hyökätä tuon tekosyyn varjolla syvemmälle Kiinaan. Kiinalaiset tekivät taktisen vetäytymisen Tšiang Kai-šekin käskystä.

1932. Japanilaiset nostivat Quing-dynastian viimeisen keisarin Pu Yin valtaistuimelle Mantšuriassa. Tälle nukkevaltiolle annettiin nimi Mantšukuo.

1932. Japanin päämistereinä olivat Inukai Tsuyoshi 15.5.1932 asti ja Saitō Makoto 8.7.1934 asti.

1933. Koska Kansainliitto tutki asian Kiinan valitettua Mantšurian alueen haltuunotosta, Japani erosi protestiksi Kansainliitosta. Selvitys osoitti Japanin syylliseksi välikohtaukseen ja jatkohyökkäykseen alueella.

1936. Japanissa yritettiin vallankaappausta helmikuussa äärinationalististen upseerien toimesta Tokion keskustassa. Johtavia poliitikkoja sai surmansa, mutta pääministeri amiraali Keisuke Okada ja valtakunnanneuvoston jäsen amiraali Suzuki Kantarō pelastuivat täpärästi. Kapinalliset antautuivat muutaman päivän kuluttua.

1937. Sota Kiinan ja Japanin välille syttyi heinäkuussa.

1937. Japanin pääministereinä olivat Kōki Hirota 9.3.1936 - 2.2.1937, Senjūrō Hayashi 4.6.1937 asti, Fumimaro Konoe 5.1.1939 asti ja Kiichirō Hiranuma 30.8.1939 asti. Hiranuma oli yksi keisari Hirohiton ylimmistä neuvonantajista 2. maailmansodan aikana.

1939. Toukokuussa Berliinin-Rooman akseli muutettiin terässopimukseksi, jonka mukaan sodan syttyessä Saksa ja Italia tukisivat toisiaan eivätkä solmisi rauhaa ilman yhteisymmärrystä.

1939. Kesällä tapahtuivat Halhin-Golin taistelut Neuvostoliiton puna-armeijan ja Japanin keisarillisen armeijan välillä. Sotatila jatkui 16. syyskuuta 1939 saakka. Selkkauksen seuraus oli se, että Japani oli vakuuttunut Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta ja pidättyi enää hyökkäämästä sitä vastaan.

1939. Vasta kun Halhin-Golin tilanne oli selvitetty, hyökkäsi Neuvostoliitto seuraavana päivänä 17. syyskuuta 1939 Itä-Puolaan ja valtasi osansa Puolasta

1940. Syyskuussa Berliinissä solmittiin ns. kolmen vallan sopimus, jossa Japani sai saman aseman toimilleen Itä-Aasiassa kuin Saksa ja Italia olivat saaneet Euroopassa. Tämä sopimus tehtiin lähinnä Yhdysvaltoja vastaan sen ryhdyttyä tulemaan Britanniaa.

------

Japanin väkiluku kasvoi nopeasti. Riisin tuotanto yli kaksinkertaistui 1880-luvulta 1930-luvulle kasvavan väestön ruokkimiseksi. Teollisuuden merkitys kasvoi vähitellen: ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tekstiiliteollisuus oli noussut maan merkittävimmäksi teollisuudenalaksi. Teollisuuden kasvua auttoivat halvan työvoiman saanti maaseudulta ja raskaassa teollisuudessa valtion omistamat pankit, joilta saatiin tarvittavaa pääomaa. Japanilaisten tuotteiden kysyntä muualla Aasiassa lisääntyi ensimmäisestä maailmansodasta lähtien.

Jalansijaa sai käsitys uusista aluevalloituksista ratkaisuna Japanin taloudellisiin ongelmiin ja raaka-ainepulaan. Maan sotilasjohto oli tietoinen Japanin heikommasta asemasta verrattuna Itä-Aasiasta ja Tyynenmeren alueesta kiinnostuneisiin länsimaihin. Japani jäi kansainvälisesti yhä enemmän eristyksiin länsimaiden asetettua tuontitulleja edullisemmille japanilaisille tuotteille. Japanissa alettiin kokea Yhdysvallat ja Iso-Britannia vihamielisinä valtioina, mikä oli lopulta osasyynä japanilaisten hyökkäykseen Kaakkois-Aasiaan.

Lopuksi on dokumentteina Japanin historiasta 2 videota:

Video 1. Lyhytfilmi Tokiosta vuosina 1913-1915 (ilman selostusta, kesto 4:50). Ei tekstitystä.

Video 2. Japanin historiaa 1930-luvulla (selostus englanniksi, kesto 16:50). Tekstitys englanniksi osoittamalla. - Dokumentti loppuu Kiinan ja Japanin välisen sodan alkuun vuonna 1937.

Jaa tämä sivu