Kirjailija Eeva-Liisa Mannerin elämä ja runoja

Eino Tienari        9.12.2021        (päivitetty 11.12. ja 15.12.)

Eeva-Liisa Manner (1921–1995) oli kirjailija, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja suomentaja. Mannerin äiti oli kuollut vain vuorokausi hänen syntymänsä jälkeen. Isänsä Manner tapasi vasta aikuisena. Eeva-Liisa varttui Viipurissa uskonnollisten isovanhempiensa hoidossa. Sodan vuoksi Manner joutui kuitenkin muuttamaan Helsinkiin.

Mannerin ensimmäinen runokokoelma ”Mustaa ja punaista” ilmestyi jatkosodan aikana vuonna 1944. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi Mannerin toinen kokoelma ”Kuin tuuli tai pilvi”. Manner muutti Orivedelle vaatimattomiin oloihin. Siellä syntyi vuonna 1956 kolmas runokokoelma ja läpimurtoteos ”Tämä matka”.

Sen jälkeen Manner muutti Tampereelle, josta muodostui hänen pysyvä asuinpaikkansa. Manner aloitti 1940-luvun lopulla kriitikkona Taiteen maailma -lehdessä. Hän kirjoitti kritiikkejä myös tamperelaisiin Kansan Lehteen 1956–1962 ja Aamulehteen 1962–1990. Manner myös suomensi kirjallisuutta.

Manner on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Kuvanveistäjä Mauno Kiviojan tekemä Mannerin pronssinen muistolaatta on Tampereella Ojakatu 1:ssä, missä Manner asui vuodesta 1963 kuolemaansa saakka.

Vuodesta 1997 alkaen Suomen Kirjailijaliitto on jakanut Eeva-Liisa Manner -runopalkintoa tunnustuksena ansioituneille runoilijoille.

Helena Sinervo on kirjoittanut Mannerin elämän pohjalta romaanin ”Runoilijan talossa”, joka sai Finlandia-palkinnon vuonna 2004.

Vuonna 2005 perustettiin Eeva-Liisa Manner -seura. Sen puheenjohtaja vuonna 2021 oli Malla Kuuranne.

- - - - -

Uutta tietoa:

Kirjailijan elämänkerta

Eeva-Liisa Mannerin elämänkerta on ilmestynyt joulukuussa 2021. Se  on

Marja-Leena Tuurnan "Eeva-Liisa Manner, Matka yli vaihtelevien äänten" (Tammi, 2021).

Kirjailijasta ei ole aikaisempia elämäkertoja. Kirjan kirjoittaja Tuurna tunsi Mannerin henkilökohtaisesti. Hän tutustui Mannerin tuotantoon ollessaan lukiolaisena. Myöhemmin hän kävi tapaamassa kirjailijaa.

"Eeva-Liisa muutti maalle kolmekymppisenä 1950-luvun alussa. Tällöin jo kaksi runokokoelmaa ja proosateoksen julkaissut kirjailija löysi piilopirtin Orivedeltä. Manner on myöntänyt, että hän oli aivan liian epäkäytännöllinen asuakseen maalla. Liiteriksi nimetty talopahanen oli kylmä, kirjailija söi mitä sattui ja vatsa reistaili. Ystävät olivat huolissaan ja toimittivat Mannerin välillä Kellokosken, välillä Pitkäniemen sairaalaan.

Tuurna kuvailee koskettavasti puoliorvon tytön kasvuvuosia ja pohtii niiden merkitystä tämän tuotannolle. Viipuri synnytti elämänmittaiset kauhut mutta menetetty kaupunki oli myös syli, jota kirjailija kaipasi. Lapsuus ”muuntuu ja pelkistyy” vuosien varrella runoiksi.

Tuurna on kirjassaan kiinnostunut ensisijaisesti Mannerin runoudesta ja ohittaa muut lajit nopeasti. Siksi Mannerin elämä ja tuotanto ovat mahtuneet vajaaseen kolmeensataan sivuun.

Kirjailijan rakkauspettymyksiä Tuurna mainitsee ainakin kolme.

Suomessa kirjailija muutti liiteristä kellariin, kärsi aina vetoisista huoneista. Kesätkin olivat pelkkää vesisadetta. Ehkä siksi Manner lähti etsimään aurinkoa ja lämpöä Espanjasta. Hän muutti 1960-luvulla Churriana-nimiseen kylään Málagaan.

Huonovointinen kirjailija ei tervehtynyt etelän olosuhteissa. Kerran Tammen toimitusjohtaja Jarl Hellemann matkusti itse kirjailijansa luokse ja toi hänet kotimaahan toipumaan."

(Lähde on Helsingin Sanomat. Uusia lainauksia on lisätty 15.12.)

- - - -

Seuraavassa katsauksessa runoteosten kuvaukset perustuvat sivustoon "kirjasampo.fi".

Eeva-Liisa Mannerin runokokoelmat

      • Mustaa ja punaista (1944)

Järkyttävästi eletty ja liikuttavasti kirjoitettu laulu Viipurista. Esikoiskokoelma, joka antoi lupauksen lahjakkaan runoilijan tulosta kirjallisuuteemme.

      • Kuin tuuli tai pilvi (1949)

Eeva-Liisa Mannerin toisessa runokokoelmassa hänen ilmaisunsa on esikoisteosta vapautuneempaa. Luonnon lisäksi runokokoelman keskeisenä teemana on musiikki.

      • Tämä matka (1956)

Luonto, musiikki ja kulttuuri toimivat kantavina voimavaroina kokoelman viitoittaessa tietä suomalaiselle modernismille runoudessa ja pohjustaessa Mannerin asemaa tämän tyylilajin edelläkävijänä.

      • Orfiset laulut (1960)

Tässä Eeva-Liisa Mannerin runokokoelmassa heijastuu antiikin mytologia, idän filosofia ja mystiikka.

      • Niin vaihtuivat vuoden ajat (1964)

Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma on ylistys vuodenajoille ja luonnolle. Teoksen raikasta ja lennokasta ilmaisua värittää monitasoinen luontomystiikka ja elävä kuvasto.

      • Kirjoitettu kivi (1966)

Osa teksteistä on espanjavaikutteista ja osa on proosarunoutta. Teoksen päättää muutamat espanjan kielestä käännetyt runot.

      • Fahrenheit 121 (1968)

Tämä on Eeva-Liisa Mannerin yksi arvostetuimpia ja eheimpiä runokokoelmia. Teos lukeutuu suomalaisen modernin runouden klassikoihin.

      • Jos suru savuaisi. Elokuun runot ja muitakin. (1968) (1980)

Runokokoelma on runoilijan vastalause Tšekkoslovakian miehitykselle ja yksi Mannerin poliittisimmista teoksista. Teos on samalla huuto vapauden ja ihmisyyden puolesta.

      • Paetkaa purret kevein purjein (1971)

Teoksen suuret, Mannerille ominaiset teemat muodostavat eheän kokonaisuuden rikkaan lyyrisen kuvaston siivittämänä.

      • Kuolleet vedet (1977)

Eeva-Liisa Mannerin ilmaisu on tässä pelkistetympää ja runojen kylmää kuvastoa leimaa erittäin syvä melankolia ja tunnelma elämän hiipumisesta.

        Runoja 1956 – 1977 (1980)

Sisältää kokoelmat ”Tämä matka”, ”Orfiset laulut”, ”Niin vaihtuivat vuoden ajat”, ”Kirjoitettu kivi”, ”Fahrenheit 121”, ”Jos suru savuaisi”, ”Paetkaa purret kevein purjein” ja ”Kuolleet vedet”. Siinä on noin 530 sivua.

      • Kamala kissa ja Katinperän lorut (1985)

Se on leikittelevä teos, joka lennokkaan, humoristisen ja ivallisen kielensä avulla onnistuu viljelemään terävää yhteiskuntakritiikkiä.

      • Hevonen minun veljeni (1988)

Teos sisältää Mannerin hevosrunot vuosilta 1956-1976.

        Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot (1999)

Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjallisuuden tutkija ja Manner-asiantuntija Tuula Hökkä. Mukana ovat kokoelmien lisäksi myös tehdyt muutokset sekä yksittäisten runojen rinnakkaisversioita. Siinä on noin 600 sivua.

Eeva-Liisa Mannerin proosaa

      • Tyttö taivaan laiturilla (1951), pienoisromaani

      • Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia (1957), novellikokoelma

       • Oliko murhaaja enkeli? (1963, salanimellä Anna September), salapoliisiromaaniparodia

       • Varokaa voittajat (1972, tekijän uudistama laitos 1976), romaani

          Kävelymusiikkia: Proosateokset (2008), toimittanut Tuula Hökkä

          Mistä meille metsä, niitty, lähde – Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista (2008), toimittaneet Tuula Hökkä ja Jarkko Tontti

Näytelmiä ja kuunnelmia

      • Eros ja Psykhe (1959), runonäytelmä

      • Uuden vuoden yö (1964–1965), näytelmä

      • Toukokuun lumi (1966), näytelmä

      • Poltettu oranssi – Balladi sanan ja veren ansoista (1968), näytelmä ja sävelletty ooppera

      • Varjoon jäänyt unien lähde (1969), kuunnelma

      • Vuorilla sataa aina (1970), kuunnelma

      • Sonaatti preparoidulle pianolle (1971), näytelmä

      • Tulva (1977), kuunnelma

      • Kauhukakara ja Superkissa (1982), näytelmä lapsille

Uutta tietoa:

On ilmestynyt Eeva-Liisa Mannerin näytelmien ja kuunnelmien kokoomateos. Sen on toimittanut Tuula Hökkä. Sen laajuus on noin 560 sivua. Kirja nimi on

"Eeva-Liisa Manner, Vuorilla sataa, Näytelmät ja kuunnelmat" (Studio Arkki, 2021).

EEVA-LIISA MANNERIN RUNOJA

Runo 1 on kokoelmasta ”Mustaa ja Punaista”, 1944.

      Kadotetulle

    (Viipurissa 1940)

Sinä muistatko vanhan kadun / alla tummien vaahterain?

Siellä prinssinä oudon sadun kerran / kuljit mun rinnallain.

Tänä yönä taivas palaa / yllä kaupungin aution.

Sinun nimeäs kuiskaan salaa / - sinun hymysi poissa on.

Mutta kuolleista silmistäs säteen / saan kirkkaan ja lempeän.

Minä vavisten tartun käteen / sinun, näkymättömän …

Voi kaiken kadottamalla / myös olla onnellinen.

Rakas – vanhan vaahteran alla / sua unessa suutelen.

----

Runo 2 on kokoelmasta ”Niin vaihtuvat vuodenajat”, 1964.

Aamulla kello viisi

Vesi oli tyyni kuin peili,

sukelsin peilin sisään,

kahlasin vihreässä vedessä,

kaislojen suhinassa.

Linnut heräsivät ja pudottivat laulunsa

aamun niitylle, iloiset ja hauraat,

pienet kuin viiriäisen munat,

somat, tiedottomat.

Kaksi korentoa kaislan latvassa.

Kaksi lintua orapihlajan okaassa.

Yön taistelu oli ohi, kotka ei vaaninut pyytä,

pöllö ei hiirtä, nyt se oli ohi.

Ruohossa käärmeen sorea ornamentti.

Metsässä kuuluu helmipöllön huuto.

----

Runo 3 on kokoelmasta ”Kirjoitettu kivi”, 1966.

                        Hartsia

Ilma on keltainen, näen kaiken kalvon läpi.

Viini maistuu pölylle; savua ja hartsia.

Talot nuokkuvat valossa, kaivot solisevat,

muulit kulkevat kaukana pinjojen suhinassa.

Joki näyttää virtaavan plataanin latvasta,

vähävetinen, kapea, osaksi häipynyt ilmaan.

Rastas pudottaa säkeitään, merimies lemmenlaulun

juopuneita pätkiä, surullisia ja kimeitä,

naiset tulevat ikkunaan, kyyhkyset pakenevat

säikkyen, valaistut, kuin kirjeiden pilvi.

Vanhukset puhuvat kuolemasta, tytöt kuiskailevat

rakkaudesta portilla, hymyilevät peiliin.

Vanhasta talosta kantautuu melodia,

puolet iloa, surua puolet,

suru avara kuin lakeus, pitkä kuin sateinen päivä,

kirkas kadenssi hajoittaa sen kuin tuuli.

----

Runo 4 on kokoelmasta ”Jos savu savuaisi”, 1968.

Minä avaan sen lampun valossa,

kellastunut kirja tuoksuu ruoholta ja homeelta.

Selaan lehtiä, syntyy sateen tapainen ääni

ja ohut tuuli kulkee sivulta sivulle

ja taistelukentän yli.

Ammusten savu hajoaa kuin voikukan höyty.

Melua; hiljaisuus. Monet hevoset harhailevat

ja miehet hevosetta. Luukkujen raosta

maalaiset äänet ja tuoksut. Pääskysten kimeä huuto.

Anis, ja koiranputki. Unikko, voikukan höyty

ja kirjan sivuilla ammusten hattarat.

Lampun pehmeä kehä sulkee taistelukentän.

----

Lopuksi on 3 videota Eeva-Liisa Mannerin runoista.

Ensimmäinen runo on ääneen lausuttuna (kesto 1.16), toinen on kirjoitettuna (kesto 2.03) ja kolmas video on koululaisten esittämä runokuvaelma (kesto 12.46).

Video 1. Runo kokoelmasta ”Orfiset laulut”. Lukija on Jorma Pollari.

Video 2. Runo ”Kirkkaat aamut kohoavat” kokoelmasta ”Niin vaihtuivat vuoden ajat”. Siinä on musiikkia ja ruudulla näkyvä teksti liukuu.

Video 3. Oodi vapaudelle ja luovuudelle (julkaistu joulukuussa 2021): Vaskivuoren lukio, sävellys Anna-Mari Kähärä, ohjaus ja dramaturgia Leena Gardiner.

Jaa tämä sivu