Maihinnousu: Omaha ja Utah -rannat.

Eino Tienari 7.6.2020

Johdanto

Aiheesta on kirjoitettu paljon kirjoja käsittäen tapahtumat ennen Normandian maihinnousua, sen aikana ja tapahtuman jälkeen. Tämä kirjoitus perustuu pääasiassa seuraaviin teoksiin, jotka luin äskettäin.

Edward E. Gordon ja David Ramssay: Totuus Normandian maihinnoususta (Minerva, 2018); toim. Hanne-Luise Danielsen: Normandian maihinnousu (Bonnier, 2013); Vince Milano ja Bruce Connier: Taistelu Normandiasta (Koala, 2013). 

Lisäys: Lähteenä on käytetty myös Wikipedia tietoja tästä aiheesta sekä sivuston historianet.fi Normandia-tekstiä.

Laivat lähtevät

Dwight Eisenhower antoi maihinnousukäskyn 5. kesäkuuta kello 5:00. Neljä tuntia myöhemmin Kuninkaallisten merivoimien kontra-amiraali George Talbot käynnisti maihinnousukoneiston lähettämällä alukseltaan lippuviestin. Päivän aikana Etelä-Englannin rannikon lahdista ja jokisuista purjehti merille alusten joukko, joka vähitellen järjestäytyi jättimäiseksi armadaksi.

Kaikki viisi ensimmäisen hyökkäysaallon joukkoja kuljettavaa saattuetta kohtasivat Wightsaaren eteläpuolella sijaitsevalla alueella. Kaikkien näiden jäljessä tuli seuraavien hyökkäysaaltojen joukkoja ja vahvistuksia kuljettavia aluksia. Myrsky auttoi liittoutuneita heidän sitä tietämättään. He olivat uskoneet saksalaisten havaitsevan laivaston kanaalin puolivälissä, mutta huono sää ja siitä johtuva huono näkyvyys estivät tämän. Hyökkäystä liittoutuneiden laivastoa vastaan ei tullut. Muutamat alukset kärsivät konevioista, mutta loppujen lopuksi sinä yönä maihinnousuun purjehtiva laivasto menetti vain yhden aluksen.

Amerikkalaisia joukkoja laskeutuu ilmasta

Kello 1:00 aamuyöllä 6. kesäkuuta 1944 yli 1200 Britanniasta noussutta lentokonetta jyrisi matkalla Normandiaan. Osassa niistä oli yhdysvaltalaisia laskuvarjo- ja maahanlaskujoukkojen taistelijoita. Useimmille koneiden ohjaajille se oli ensimmäinen tositilanteessa suoritettava tehtävä.

Erityisesti 82. ja 101. yhdysvaltalaisen maahanlaskudivisioonan pudotusalueet olivat Normandian länsipäässä Utah-rannan takana. Joukkojen tehtävä oli eristää maihinnousurannat ja estää saksalaisten vastahyökkäykset.

Rannikon yllä lentokoneet joutuivat matalalla olevaan pilveen ja saksalaisten ilmatorjuntatuli hajotti osastot. Vain 4 prosenttia 82. divisioonan miehistä laskeutui käsketyille pudotusalueille. Pahaksi onneksi divisioona 505. rykmentti hyppäsi aivan kylän kohdalla. Saksalaiset saattoivat ampua miehiä näiden ollessa vielä ilmassa. Divisioona ei pystynyt varmistamaan jokaista rannalle vievää pengertietä ja niiden siltoja.

Myöskään 101. divisioonan 6 400 pudotetusta miehestä vain noin puolet osui lähellekään kohdetta. Monet laskuvarjosotilaat joutuivat tulvitetuille pelloille, joihin moni mies hukkui. Kaikesta huolimatta 101. divisioona onnistui estämään saksalaisten hyökkäykset merikuljetustusten joukkojen rantautumisen ajaksi.

Liitokoneet toivat laskuvarjojoukkojen vahvistukseksi miehiä ja raskasta kalustoa. Laskeutumisalueella vallitsi kuitenkin kaaos. Vaikka maahanlaskujoukot hajosivat pahoin, ne saavuttivat useimmat sille aamulle asetetut tavoitteet. 

Utah-ranta

Läntisen osaston komentaja amiraali Alan Kirk päätti laskea maihinnousuveneet noin 18 kilometrin päässä rannasta. Kirkin päätöksen vuoksi veneiden matka rantaan kesti 3 tuntia kahden asemasta. Kirk käski lyhentää tulivalmistelun 30-40 minuuttiin, vaikka hänen esimiehensä Ramsay oli suositellut sen kestoksi 120 minuuttia.

Laivatykistön tulituksen ollessa käynnissä Yhdysvaltojen 9. ilma-armeijakunnan lentokoneet lähestyivät maihinnousualuetta 600 metrissä roikkuvien pilvien alla kello 6:00. Ne pudottivat lähes 5 000 pommia rannalle ja tuhosivat saksalaisten asemia.

Ensimmäiset jalkaväkiaallot saapuivat Utah-rannalle kello 5:00. Kun lentopommitus ja laivatykistön tuli loppuivat, useimmat saksalaisten aseman tykit oli tuhottu. Rommel oli ollut väärässä uskoessaan maihinnousun tapahtuvan nousuveden aikaan, ne tulivatkin laskuveden aikaan. Samalla kaikki pohjaesteet, joiden rakentamiseen oli ponnisteltu, olivat käyttökelvottomia. Myös saksalaisten tulialueet oli suunniteltu nousuveden aikana tapahtuvaa maihinnousua silmälläpitäen.

Rantatyrskyistä ilmestyi pieniä kummallisia maakulkuneuvoja. Ne olivat kelluntakykyisiä Duplex Drive -panssarivaunuja (DD-vaunuja). Merivoimat päättivät onneksi laskea vaununsa vasta matalammassa aallokossa 2 kilometrin päässä rannasta suunnitellun 6 kilometrin sijasta. Vaunuista kolme neljäsosaa pääsi rantaan. Ne alkoivat heti tuhota saksalaisten bunkkereja yksi toisensa jälkeen.

Maihinnousujoukkojen tämän osan neljästä johtoveneestä kolme ajoi miinaan ja tuhoutui. Jäljelle jääneen veneen miehistö joutui kamppaillessaan merivirtoja vastaan väärään paikkaan. Ensimmäinen hyökkäysaalto rantautui 2 kilometriä suunniteltua etelämpänä. Siinä kohdassa sattui puolustuksessa olemaan aukko. Havaittuaan tilanteen joukkojen komentaja päätti jatkaa hyökkäystä. Se päätös oli oikea.

Yhdysvaltalaisen jalkaväkidivisioonan vaikein tehtävä oli päästä hiekkadyynien yli ja ylittää sen jälkeen rannan takana oleva laaja saksalaisten tulvittama alue. Divisioonan tiedustelijat saivat yhteyden 101. maahanlaskudivisioonaan. Päivän vaihtuessa illaksi oli divisioona edennyt noin 7 kilometriä sisämaahan.

Utah-rannalle oli 15 tunnin aikana tuotu 23 000 miestä ja 1 700 ajoneuvoa. USAn 4. Jalkaväkidivisioona menetti päivän taisteluissa vain 197 miestä.

Omaha-ranta

Ensimmäiset amerikkalaisten 1. ja 29. divisioonan sotilaita kuljettavat maihinnousuveneet lähtivät liikkeelle kello 5:20. Ne laskettiin veteen runsaan 15 kilometrin päässä merellä. Kova merenkäynti haittasi niiden kulkua. Matka rannalle kesti toista tuntia, mutta veneet rantautuivat silti oikeaan aikaan.

Saksalaisten 716. jalkaväkidivisioonassa seurattiin tilannetta bunkkereista. ” Uskoimme tuskin silmiämme. Saatoimme erottaa yksityiset maihinnousuveneet. Kranaatteja satoi ympärillämme aina vain tiheämpänä. Ne lennättivät hiekkaa ja kaikenlaista tavaraa ilmaan korkeina patsaina. ”

Ranta oli noin 7 kilometriä pitkä, kaareva, ja se päättyi paikoin 30-45 metriä korkeaan rantatörmään. Rannan molemmissa päissä kohoaa korkeita kallioita. Varsinainen ranta on hiekkaa ja pikkukiviä. Ensimmäisen puolustuslinjan takana oli rannikkotykistön tuliasemia ja laivatykkejä valtavissa kääntyvissä torneissa. Ne pystyivät tehokkaasti tukemaan tulellaan kaikkialla rannalla käytävää taistelua

Kello 5:40 yhdysvaltalaiset laskivat veteen 32 kpl DD-vaunuja. Toisin kuin Utah-rannan edustalla, matkan aloituspaikka oli aivan liian kaukana rantaviivasta. Avomerimatkaa kertyi noin 15 kilometriä. Noin metrin korkuinen aallokko rikkoi monen vaunun kelluntajärjestelmän. Siksi 27 vaunua vajosi syvyyksiin ja vain harva niissä olleista miehistä pelastui. Myös 105 millimetrin kenttätykkejä kuljettaneet amfibiokuorma-autiot upposivat. Joukoille ei jäänyt siksi niiden antamaa tukea.

Laivatykistö alkoi ampua kello 5:50. Tulivalmistelun aikana lentokoneet pudottivat alueelle noin 1 300 tonnia pommeja. Pommitus piti tehdä sään vuoksi tutkan avulla. Pommittajat viivyttivät pommien pudotusta varmuuden vuoksi 5-20 sekuntia. Sen seurauksena osa pommeista putosi jopa 5 kilometriä sisämaahan.

Rannan takana saksalaiset odottivat pomminkestävien linnoitustensa suojassa. Lentopommit, laivatykkien kranaatit ja raketit eivät läpäisseet puolustajien bunkkereita tai edes aiheuttaneet niille merkittäviä vaurioita. Tulivalmistelun jälkeen 800 saksalaista sotilasta miehitti puolustusasemansa. He odottivat, kunnes ensimmäinen maihinnousualusten aalto saapuisi rantaan.

Jokaisessa maihinnousuveneessä oli 31 miestä ja upseeri. Miehet olivat läpimärkiä ja kylmissään oltuaan pitkään luonnonvoimien armoilla. Useimmat olivat merisairaita. Kello 6:30 ensimmäisen hyökkäysaallon 1 450 miestä astuivat veteen 36 veneestä. Täysin varustettu jalkaväkisotilas kantoi 27-40 kilogrammaa varusteita. Veden virtaus oli tuona päivänä melko voimakas. Siksi maihinnousuveneiden päälliköt laskivat veneiden rampit liian aikaisin, jolloin monet veneistä poistuvat miehet kompastuivat ja hukkuivat. Toiset pääsivät hiekkasärkille, mutta siellä he olivat täysin suojattomia.

Saksalaiset avasivat tulen. He keskittyivät 85 konekiväärinsä tulen rantaan tulevien maihinnousun veneiden ramppeihin, joita pitkin purkautuva tiivis miesryhmä oli täydellinen maali. Yksi raivaamaan tulossa olevia pioneereja kuljettava vene sai täysosuman. Kaikki siinä olleet menehtyivät. Rantaan päässeet miehet kyyristelivät matalan irtokivistä muodostuneen vallin takana. He olivat pahasti sekaisin ja epäjärjestyksessä.

Kello 7:00 toinen maihinnousuaalto yritti epätoivoisesti rantautua. Sen tappiot olivat samaa luokkaa kuin ensimmäisen. Jokainen näki, että tilanne rannalla oli katastrofaalinen. He olivat herkeämättömän kranaatinheitinten, konekiväärien ja tykkien tulen alla. Rannalla lojui kaatuneita, haavoittuneita ja kasapäin käyttökelvottomia varusteita.

Kello 8:30 maihinnousujoukkojen johtaja ilmoitti vara-amiraali John Hallille, että seuraavia aaltoja ei pidä lainkaan laittaa liikkeelle. Vain kaksi tuntia ensimmäisen hyökkäysaallon rantautumisesta Omaha-rannan hyökkäys oli hyytynyt.

Omaha-ranta, uusi hyökkäys

Taisteluasema 62:ssa saksalainen Heinrich Severloh oli siihen mennessä ampunut konekiväärillään 12 000 laukausta. Keskipäivän tienoilla puolustus alkoi kuitenkin horjua ampumatarvikkeiden huvetessa. Ranta oli kyllä täynnä ensimmäisessä hyökkäysaallossa kaatuneita, mutta maihin nousseita joukkoja ei ollut työnnetty takaisin mereen.

Nyt rannalle oltiin purkamassa ensimmäisiä panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja. Ei kestänyt kauan, ennen kuin ensimmäinen panssarivaunun ampuma kranaatti tuli sisään taisteluaseman yhdestä ampuma-aukosta. Samaan aikaan rannan edustalla ollut hävittäjä ampui useita kranaatteja taisteluaseman 62 lähelle.

Yhdysvaltalaiset olivat vyöryttämässä puolustajien sivustaa. Kranaatinheittimiä tuhoutui ja miehiä kuoli paljon. Saksalaisten taisteluasema komennettiin jätettäväksi tyhjäksi. Miehet peräytyivät syöksyin panssarivaunujen ja laivatykkien tulen alta.

Omaha-rannasta maihinnousupäivänä käydyn taistelun ratkaisivat yksittäiset sotilaat, eivät divisioonat. 29. jalkaväkidivisioona kärsi Omahalla raskaita tappioita. Useimmat heistä kaatuivat maihinnousun kahden ensimmäisen tunnin aikana. Sen lisäksi amerikkalainen 1. divisioona menetti 1 750 miestä.

Lisäys: Yhdysvallat menetti ensimmäisenä päivänä Omaha-rannalla iltaan mennessä yhteensä 2400 miestä, kuolleina ja haavoittuneina.

Saksalaisten tappiota olivat 1 200 miestä eli 20 prosenttia puolustavien joukkojen vahvuudesta.

------------------

Seuraava video Normandian maihinnoususta kestää noin 4 minuuttia. Siinä on suomenkielinen selostus. Videon on tehnyt Santeri Heinonen. Filmi on taitavasti tehty animaatio.

Viimeisenä on valokuva Utah -rannalta, jonne amerikkalaiset sotilaat ovat nousemassa

Video "D-Day - Normandian maihinnousu"

Jaa tämä sivu