Kiinan ja Japanin välinen toinen sota 1937 – 1945

Eino Tienari       15.1.2022         (päivitetty 16.-18.1.2022)

Johdanto

Tämä on jatkoa sotahistorian kirjoitusten sarjalle, jossa oli ensin ”Kiinan ja Japanin ensimmäinen sota 1894-1895” ja ”Japanin ja Venäjän välinen sota 1904-1905”. Tässä käsitellään pitkää ja molemmille osapuolille paljon tappioita aiheuttanutta Kiinan ja Japanin välistä sotaa. Se alkoi vuonna 1937.

Vaikka Japani oli sotilaallisesti vahvempi valtio, se ei kuitenkaan pystynyt alistamaa koko Kiinaa valtansa alle tuon sodan aikana. Vain osa Kiinan pinta-alasta oli japanilaisten hallussa.

Kiinalaiset olivat jakautuneet kahteen kilpailevaan osaan, joiden oli jo sodan aikana valvottava etujaan myös hyvin mahdollisessa tuon sodan jälkeisessä Kiinan sisäisten osapuolten välisessä voimien mittelyssä.

Kirjoituksen lopussa kerrotaan Neuvostoliiton joukkojen tunkeutumisesta  Mantšuriaan elokuussa 1945 juuri ennen maailmansodan loppua. Siellä olleet japanilaiset taistelivat, mutta joutuivat perääntymään neuvostojoukkojen edestä.

Shangain taistelu vuonna 1932 

Vastalauseena Mantšukuon nukkevaltion perustamisesta helmikuussa 1932 Kiina laittoi Japanin kauppasaartoon eikä suostunut purkamaan japanilaisten laivojen lastia, mikä johti Japanin viennin hupenemiseen ja kuumensi entisestään mielialaa Japanissa.

Shangaissa sattunutta viiden japanilaisen munkin pahoinpitelytapausta 18. tammikuuta 1932 riepoteltiin Japanin mediassa laajasti. Keskiyöllä 28. tammikuuta kolme tuhatta japanilaista sotilasta aloitti hyökkäyksen useisiin kohteisiin, kuten rautatieasemille. Kiinan 19. tiearmeija teki kovaa vastarintaa, ja japanilaiset vetäytyivät nopeasti. Sitten 29. tammikuuta 1932 Japani pommitti kaupunkia.

Arviot kertovat 18 000 kuolleesta kiinalaisesta sotilaasta, 10 000–20 000 siviilistä ja jopa 240 000 kodittomaksi jääneestä. Kiinan oli pakko lopettaa kauppaboikotti ja Shanghain ympärille perustettiin demilitarisoitu alue.

Taistelu Shangaista vuonna 1937

Shanghain taistelu oli ensimmäinen merkittävä taistelu Kiinan ja Japanin välillä Kiinan-Japanin sodassa. Se oli myös yksi koko sodan suurimmista ja verisimmistä taisteluista.

Vuodesta 1931 lähtien Kiinan ja Japanin välillä oli käyty lukuisia konflikteja, joista useita kutsuttiin vähätellen ”välikohtauksiksi”. Lopulta Marco Polon sillan välikohtauksen (lähellä Pekingiä 7. - 9. heinäkuuta 1937) ja tätä seuranneiden valloitusten seurauksena Tšiang Kai-šek päätti johtaa Kiinan täysimittaiseen sotaan Japania vastaan, tosin ilman virallista sodanjulistusta.

Shanghain kiinalaisten sotilaiden tehtäväksi annettiin pidätellä japanilaisten nopeaa etenemistä, jotta Kiinan hallitus ehtisi siirtää tärkeimmän teollisuuden sisämaahan ja saadakseen länsimaiden sympatian Kiinan puolelle.

Kiivaan kolmikuukautisen taistelun aikana kiinalaiset ja japanilaiset joukot taistelivat Shanghain keskustassa, läheisissä kaupungeissa ja Jiangsun rannoilla, minne Japani teki maihinnousuja. Taisteluissa kiinalaisten sotilaitten käytössä oli pienen kaliiperin aseita japanilaisten käyttäessä ilma- ja laivastohyökkäyksiä sekä panssaroituja ajoneuvoja. Lopulta Shanghain puolustus petti ja Kiina menetti huomattavan osan parhaista joukoistaan.

Tämän tärkeän satamakaupungin valtaaminen oli kestänyt nöyryyttävät kolme kuukautta ja 70 000 japanilaista oli kaatunut (300 000 taisteluun osalistuneesta sotilaasta).  Vastaavasti kiinalaisia oli kaatunut noin 200 000 (600 000 taisteluun osallistuneesta sotilaasta).

Kolmen päivän kuluttua japanilainen komentaja Iwane Matsui antoi joukoilleen käskyn hyökätä 270 kilometrin päässä sijaitsevaan silloiseen Kiinan pääkaupunkiin Nankingiin (myös nimellä Nanjing).

Nankingin taistelu ja verilöyly

Nanjingia kohti marssi lopen uupuneita ja vihaisia sotilaita marraskuussa 1937. Heillä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa, sillä vihollinen oli murskattava, jotta Japanin asema Aasian johtavana supervaltana sinetöityisi. Vihollisen lähestyessä kaupungin portteja joulukuun ensimmäisellä viikolla, kaikki, joilla oli rahaa tai suhteita, olivat jo kauan sitten paenneet kaupungista ja jäljellä oli vain puolet sen noin miljoonasta asukkaasta.

Japani aloitti 9. joulukuuta 1937 massiivisen hyökkäyksen Kiinan pääkaupunkiin Nankingiin siellä olleiden sotilaiden kieltäydyttyä antautumasta. 12. päivänä osa Kiinan joukoista vetäytyi Jangtse-joen toiselle puolelle. Seuraavana päivänä neljä japanilaista divisioonaa hyökkäsi kaupunkiin. Nanking joutui japanilaisten hyökkääjien haltuun ja alkoi kuusi viikkoa kestänyt joukkomurha.

Japanilaiset pidättivät kenet tahansa, jota epäilivät sotilaaksi. Kymmeniätuhansia näitä nuoria miehiä ja aiemmin kaupungin ympäristössä vangittuja sotilaita ammuttiin kerralla. Vangit teloitettiin sarjatuliaseilla ja vielä eloonjääneet puukotettiin yksittäin pistimillä. Vankeja myös poltettiin ja myrkytettiin kaasulla. Kaupungissa julmuuksien kohteeksi joutuivat suurelta osin myös siviilit.

Sodan jälkeen tapauksesta on vaiettu Japanin virallisissa piireissä. Kuitenkin on paljon sotarikoksia toisessa maailmansodassa muualla maailmassa ja muiden maiden tekeminä, joista ei ole myöskään haluttu kertoa virallisesti jälkeenpäin.

Taierzhuangin taistelu vuonna 1938

Taierzhuangin taistelu oli 24. maaliskuuta – 7. huhtikuuta 1938 Kiinan-Japanin sodan aikana käyty taistelu kiinalaisten ja japanilaisten joukkojen välillä tuon kaupungin hallinnasta Jiangsun maakunnassa. Japanilaiset tekivät puolustajia pienemmillä joukoillaan useita panssarivaunujen ja tykistön tukemia hyökkäyksiä. Japanilaisten pommikoneet tekivät myös ilmaiskuja kaupunkiin.

Japanilaisten onnistui vallata Taierzhuang, mutta 5. huhtikuuta kiinalaisten komentaja Li Zongren määräsi vastahyökkäyksen, jonka aikana japanilaiset ajettiin kaupungista ja heidän joukkonsa olivat tulla piiritetyiksi.

Japanilaiset menettivät taistelun aikana 11 000 sotilasta kaatuneina. Kiinalaisten tappiot olivat noin 20 000 kaatunutta, joiden lisäksi noin 30 000 oli haavoittunut. Taierzhuang oli tuhoutunut lähes tyystin etenkin ilmapommitusten takia. Monet sen asukkaista olivat paenneet ennen taistelua, mutta monet muut saivat surmansa. Kiinalaisille Taierzhuangin taistelu oli heidän ensimmäinen saavuttamansa suuri voitto japanilaisista.

Toisella yrittämällä kaupunki saatiin vallattua 19. toukokuuta 1938, kuten myöhemmin myös rautatie-kaupunki Xuzhou, mutta myytti Japanin voittamattomuudesta oli rikottu.

Wuhanin taistelu vuonna 1938

Wuhanin taistelu oli suuri taistelu tässä sodassa kesäkuu – lokakuussa vuonna 1938. Taisteluun osallistui Kiinan puolella yli miljoona vallankumousarmeijan sotilasta sekä Neuvostoliiton ilmavoimien vapaaehtoisia lentäjiä. He puolustivat kaupunkia Yasuji Okamuran johtamien japanilaisten joukkoja vastaan. Taistelu käytiin Jangtse-joen pohjoisilla ja eteläisillä rannoilla, leviten laajoille alueille. Taistelu kesti yhteensä neljä ja puoli kuukautta ja oli pisin, suurin ja yksi merkittävimmistä taisteluista koko sodassa.

Kesäkuussa 1938 Tšiang Kai-šek antoi Keltaisenjoen patojen murtua, jotta joen tulviminen estäisi japanilaisten etenemisen. Siviiliväestöä ei kuitenkaan ollut varoitettu, ja seurauksena oli 500 000–900 000 kuolonuhria, 4 000 tuhoutunutta kylää, 11 tuhoutunutta kaupunkia ja 12 miljoonaa koditonta. Jopa koko joen kulku muuttui. Tulva ei juurikaan vaikuttanut japanilaisten etenemiseen.

Wuhanin taistelussa Kiina hävisi 350 000 japanilaiselle joukolle, jotka menettivät noin 140 000 miestä. Kiinalaisia kuoli taisteluissa vastaavasti noin 400 000, kun heitä oli mukana noin 1,1 miljoonaa miestä.

Sota jatkui syyskuuhun 1945 asti

Japanin hyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941 aloitti Tyynenmeren sodan ja liitti Kiinan-Japanin sodan osaksi sitä ja laajemmin osaksi toista maailmansotaa. Vasta tämän jälkeen eli runsaat neljä vuotta taisteltuaan Kiina julisti virallisesti sodan Japanille, sillä Kiinan auttaminen olisi aikaisemmin haitannut muiden maiden puolueettomuutta.

Tšiang Kai-šek vastaanotti runsaasti varusteita liittolaiseksi tulleelta Yhdysvalloilta. Hänestä tehtiin liittoutuneiden komentaja vuonna 1942. Yhdysvaltalainen kenraali Joseph Stilwell palveli pitkään Tšiang Kai-šekin apuna. Suhteet Stilwellin ja Tšiang Kai-šekin välillä kuitenkin katkesivat kiinalaishallituksen korruption ja tehottomuuden takia.

Kolme vuotta kestänyt hiljainen vaihe kiinalaisten ja japanilaisten välillä päätyi keväällä 1944, kun japanilaiset ryhtyivät hyökkäykseen Etelä- ja Keski-Kiinassa. Samalla Stilwellin johtamat joukot taistelivat japanilaisia vastaan Burmassa kiinalaisten avulla.

Japanilaiset yrittivät katkaista Guomindangin (Kiinan) hallussa olevat Keski-Kiinan rautatiet. Tšiang Kai-šek kuuli suunnitelmasta Ranskan tiedustelupalvelulta, mutta luuli tietoa huhuksi eikä aloittanut toimenpiteitä. Seurauksena olivat kiinalaisten suurimmat tappiot vuoden 1938 jälkeen. Japanilaisten saavutettua suuria voittoja Keski- ja Etelä-Kiinassa kiinalaiset saivat vihdoin pysäytettyä hyökkäyksen Guizhoun maakunnassa aiemmin kommunisteja vastaan taistelemassa olleiden joukkojen avulla. Guomindang menetti taisteluissa 500 000 sotilasta.

Neuvostoliitto liittyi Jaltan konferenssissa annettujen lupausten mukaan sotaan 8. elokuuta 1945 ja marssitti yli miljoona sotilasta Mantšuriaan. Kiinan kommunistit käyttivät tilannetta hyväkseen ja lähtivät Mantšuriaan, jossa he saivat apua neuvostojoukoilta.

Japani antautui 2. syyskuuta ja amerikkalainen kenraali Douglas MacArthur määräsi Japanin joukot Kiinassa antautumaan Tšiang Kai-šekille, mikä muodollisesti tapahtui 9. syyskuuta 1945.

Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan

Taistelu Mantšuriasta oli Neuvostoliiton suorittama sotilasoperaatio 9. - 20. elokuuta 1945. Neuvostoliitolla oli hyökkäykseen käytössä 1,5 miljoonaa miestä, 28 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5 500 panssarivaunua ja 4 400 lentokonetta. Japanin keisarikunnan Kwantungin armeijan riveissä oli 1,2 miljoonaa miestä, joista osa oli kuitenkin muualla. Tuota armeijaa komensi kenraali Otozō Yamada.

Neuvostoliiton pääasiallinen hyökkäys suoritettiin marsalkka Rodion Malinovskin johdolla Mongoliasta käsin. Joukko-osastot etenivät lähes 500 kilometriä vain kolmen  vuorokauden aikana.

Vaikka Japanin keisari Hirohito ilmoitti Japanin antautumisesta radiossa 15. elokuuta, neuvostojoukot jatkoivat tunkeutumistaan Japanin hallitsemille alueille 2. syyskuuta 1945 tapahtuneeseen viralliseen antautumiseen asti. Tuolloin ne olivat jo saavuttaneet 38. leveyspiirin Korean niemimaalla. Neuvostoliiton tunkeutuminen Koreaan johti siihen, että Yhdysvaltain presidentti Truman ja  Neuvostoliiton johtaja Stalin sopivat Korean jakamisesta Etelä- ja Pohjois-Koreaan. Pohjoinen miehitysvyöhyke oli Neuvostoliiton hallinnassa, eteläinen puolisko oli Yhdysvaltain valvonnassa.

Japanilaisia jäi paljon Neuvostoliiton vangeiksi. Heidät vietiin pakkotyöhön Neuvostoliittoon. Viimeiset vangit palasivat Japaniin vasta vuonna 1956. Japanilta saamaansa sotamateriaalia Neuvostoliitto luovutti Kiinan kommunistien kansan vapautusarmeijalle.  Tähän materiaaliin sisältyi 3 700 tykkiä, 600 panssarivaunua ja 860 lentokonetta.

Kirjallisuudessa on ilmoitettu osapuolen tappioiksi seuraavat luvut:  Neuvostoliitto 9 700 kaatunutta ja 24 400 haavoittunutta. Japanin armeijalla vastaavat luvut ovat 83 700 kaatunutta ja 640 300 vangittua.

KIRJALLISUUTTA

Beevor, Antony: Toinen maailmansota (WSOY, 2012), sivut 70-89 ja 314-323.

Chang, Iris: Mankingin verilöyly (WSOY, 2006).

Danielsen, Hanne-Luise, toimittaja: Tyyni meri palaa (Bonnier, 2007).

Hsu, Long-hsuen & Chang, Ming-Kai: History of the Sino-Japanese war 1937-1945 (1972).

Mitter, Rana: China´s war with Japan 1937-1945, the struggle for survival (2013).

Lopuksi on 1 kartta ja 4 videota tästä sodasta:

Video 1. Taistelu Shanghasta vuonna 1937 - Second Sino-Japanese War (englanninkielinen, kesto 12:08). Tekstitys osoittamalla

Video 2. Japanin hyökkäys Mantsuriaan (englanninkielinen, kesto 11:00). Tekstitys osoittamalla. Uusi video

Video 3. Taierzhuangin taistelu vuonna 1938 (englanninkielinen, kesto 5:31). Tekstitys osoittamalla

Video 4. Toisen Kiinan-Japanin sodan alku vuosina 1937-1941 (englanninkielinen, kesto 9:00). Tekstitys osoittamalla

Jaa tämä sivu