Runoilija Aaro Hellaakoski

10.6.2020  Eino Tienari

Aaro Hellaakoski (1893-1952) vietti pääosan lapsuus- ja nuorusvuosistaan Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta Klassillisesta Lyseosta vuonna 1913 (nykyään Oulun Lyseon Lukio). Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa.

Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916 nimellä ”Runoja”. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, väitöskirja oli geologian alalta. Hän oli Helsingin tyttönormaalilyseon luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajana 1935-1952.

Hän harrasti maalausta ja oli erittäin hyvin perehtynyt taidehistoriaan. Avioliitosta Lempi Alina Aalosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti.

Runon "Satakieli laulaa"  sanat lisättiin tähän kirjoitukseen jälkeenpäin myöhemmin.

Aaro Hellaakosken runo kokoelmasta "Elegiasta oodiin":

       Tuhlaajat

Ei ketään muuta.

Me kahden vain.

Nyt syliä, suuta,

mun armahain!

Maan laveilla teillä

me lasketaan

ja valjakot meillä

on ruhtinaan.

Ei rikkaitten juhlaa

raha valkaista voi.

Mut köyhä kun tuhlaa,

niin taivaat soi

ja vavahtaa pinta

tylyn, kateisen maan.

Ja vertemme hinta

vain tuhlataan!

Luonnontieteiden opiskelu näkyy Hellaakoskella runossa:

               Suolla

Rämettä, rahkasuota,

nevaa upottavaa.

Tule ei niitten luota

yhtään tuttavaa,      

tulee vain tuulenhenki

vakavan vaitelias,

nevojen harmaittenki

ainoa asukas,

sylistään, tietämättään,

ylleni varisten

tuoksuvan pursimättään

köyhän rikkauden,

kantaa äänenkin jostain

luhdalta, kauempaa,

missä siipeä nostain

kuovi kiljahtaa.

Kirja Aaro Hellaakosken ”Runot”, WSOY 1993 sisältää runokokoelmat Runoja (1916), Nimettömiä lauluja (1918), Me kaksi (1920), Elegiasta oodiin (1921), Maininki ja vaahtopää (1924), Hauen laulu (1928), Jääpeili (1928), Vartiossa (1941), Uusi runo (1943), Huojuvat keulat (1946), Hiljaisuus (1949), Sarjoja (1952) sekä Huomenna seestyvää (1953).Hellaakosken muistomerkki, ”Hellakosken profiili", graniitti ja pronssi, on Oulussa osoitteessa Saaristonkatu 16.

https://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/hellaakoski

Oulun kaupunginkirjaston verkkosivuilta löytyy tästä osoitteesta tietoja Aaro Hellaakosken elämästä ja tuotannosta. Kaupunginkirjasto kirjailijaesittelyt on tuotettu yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa.

Seuraava runo on siitä mielenkiintoinen, että sen ovat säveltäneet sekä Heikki Sarmanto että Einojuhani Rautavaara:

           Kesäyö

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikki kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisälläni soi.

Einojuhani Rautavaara: Kesäyö, laulajina Aarne Pelkonen ja Eeva Hartemaa

Aaro Hellaakosken runon ”Satakieli” hänen kokoelmastaan Sarjoja on säveltänyt Kari Rydman.

           Satakieli laulaa

Tuli kaikkien äänien takaa

tuli ihme ja ihme uus

ja viimeisimpänä vakaa 

tuli hiljaisuus.

Sen lävitse purosen voin

vain aavistaa solinoin.

Vesi viileä ja puu

sen yltse kuvastuu.

Puro solise lehvien alla,

vesi onnellinen

vie kuplaa, kannattamalla

varovasti kuultoa sen

sivu sammalen kasteisen, 

ali puun, yli maan,

ohi kelloa kilkattavan haan.

Olen onnellinen.

Olen kupla, muuta en.

Olen tyhjä, muuta en.

Vain kuvastajana olen kuuntelijana.

Vain kupla pysyi, kesti

ja ylisti ikuisesti.

Kari Rydman: Satakieli (Aaro Hellaakoski)

          Heinäkuu

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipahilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

- tieskö itsekkään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

Kari Rydman: Heinäkuu (Aaro Hellaakoski)

Jaa tämä sivu